OI VOI kun on taas blogi jäänyt pahasti ajassa jälkeen! Lasten kanssa kotona kesäkuusta alkaen 24/7 ei jätä paljoa ylimääräistä omaa aikaa, joten blogi jäänyt pahasti paitsioon.
Tässä välissä on käyty juoksemassa SM-kisat ja MM-joukkuekarsinnat, kuten arvata saattaa jäi meidän menestys tältä vuodelta melko laimeaksi. Molemmissa skaboissa jäätiin pois jatkosta eli SM-hyppärillä hyllytettiin parin riman tiputuksen jälkeen ja karsinnoissa sunnuntaipäivä jäi yhden ja vielä viimeisen riman päähän hyppärillä.... että voihan rima sentään!! Koira joka ei paljoa koskaan pudottele...
SM-kisoissa ilmeni jo perjantaina sellainen mielenkiintoinen ajoitukseltaan ihan täydellinen ongelma kuin hajonnut juoksu-A!! Perjantain iltaradalla Noah jo loikkasi ihan hirvittävän korkealta An ja tältä radalta saatiin 5, muuten ihan ok menoa, mutta vähän oli Noah taas nihkeän oloinen, eikä oikein kulkenut omaan tahtiin. Joukkueradalla juostiin ankkurina ilman paineita ja tehtiinkin ihan mallikelpoinen suoritus yhdellä parhoista ajoista, mutta virhe saatiin puomilta ja Alta. Puomin virhe kaatosateessa tuomittuna oli kyseenalainen. Kentän laidalta sanoivat, että osui, mutta tuomari oli toista mieltä. An Noah loikkasi taas ihan järkyttävän korkealta! Joten tämän uuden An suoritustavan keksimisen jälkeen olin oikeastaan vain onnellinen, ettei päästy hyppäriltä jatkoon koska virhe olisi varmasti toistunut finaaliradalla. Valitettavasti kuitenkin liukastui ikävän näköisesti toisella hypyllä kun jalat lähti märällä hiekalla alta, joten kovasti pelästyin, ettei loukannut itseään!
Tätä Ata sitten pohdin ja mietin ja vähän vielä pohdin ja mietin... lopputuloksena luulen, että toukokuun etujalan jumi on tehnyt juoksu-An viimeisen laukan Noahille epämiellyttäväksi ja se väisti sitä askellusta kisoissa. Virhe oli niin epätyypillinen Noahille, että jotain on tapahtunut ja Noah on koira, joka näyttää kaikki kipuongelmat kisoissa. Pikku "paniikilla" sitten korjailemaan moista karsintoja varten ja samalla tuli vahvistettua muitakin kontakteja. Kahden viikon sisällä kävin neljästi hallilla treenaamassa ja kahdella viimeisellä kerralla suoritukset alkoivat näyttää siltä kuin pitääkin! Ja HEI ! Se An kontakti piti karsinnoissa, vaikka oli vielä aika vaikeasti suoritettavissa <3 Valitettavasti vaan näissäkin kisoissa Noah liukastui lauantain hyppärillä takajalat alta ja toisella radalla yliojensi pituudella kompuroidessaa ja vieläpä otettiin paha tömäri radan lopussa ja Noah lensi pahan näköisesti kiepin kautta kyljelleen maahan... Ei tämän jälkeen ontunut mitenkään ihmeellisesti, mutta en uskaltanut jättää tarkistamatta ja kävin hierottamassa Noahin kisojen jälkeisenä tiistaina! Kireä oli koira kauttaaltaan, mutta saatiin rennommaksi. Lisäksi olen nyt kahden viikon aikana paljon tehnyt ravilenkkiä ja uittanut Noahin paljon. Ainakin nyt tuntuu ihan hyvältä! Fyssari on vasta elokuun puolessa välissä.
Koska aina pitää olla kootut selitykset kaikille epäonnistumisille, niin tässä minun mietteitäni... Ensimmäinen virhe Noahin kanssa oli kevättalven pitkä tauko. Rytmi, varmuus ja tekeminen hajosi niin, ettei ehditty sitä saada enää takaisin, varsinkaan kun toukokuussa vielä loukkasi jalankin. Noah on varmasti koira, joka tarvitsee kaikessa herkkyydessään jatkuvaa rutiinia ja toistoa, jotta paletti pysyy kasassa. Takun kanssa tämä olisi ollut ihan loistava juttu, mutta Noahin kanssa ei. Seuraava kausi vedetään mahdollisimman tasaisesti mielummin useammalla lyhyellä tauolla kuin yhdellä pitkällä ja katsotaan mitä se tuottaa ensi kesälle! Suunnitelmissa myös kisarutiinin hakemista eli toivottavasti paljon kisastartteja ja enemmän säännöllistä treeniä :)
Lähitulevaisuudessa on suunnitteilla jotain pientä virkistävää ylläriä, lisäksi kisoja ja treenejä! Huomenna korkataan uusi kausi treenien merkeissä ja viikonloppuna startataan agipitseissä 6 starttia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti