Agility burnout- teksti oli yksi mun kauan päässä hautonut ajatus ja jotenkin sen kirjoittamisen jälkeen taas omakin harrastaminen on tuntunut jotenkin kevyemmältä. Ehkä sain itsekin hahmotettua raamit omalle harjoittelulle, elämälle ja tavoitteille agilityssa? Hyvä näin, koska meillä ainakin on tällä hetkellä ihan hurjan kivaa :)
Toinen ajatus on ollut koiran treenin määrä. Milloin koiraa treenataan liikaa, mikä on sopiva treeni määrä ja koska treenataan liian vähän? Voiko ylipäätään treenata liian vähän ja mihin se vaikuttaa? Itselläni on ollut vallitsevana ajatuksena maksimissaan kaksi treeniä viikossa, joista toinen on rata treeniä ja toinen pientä tekniikka touhua, kontakteja, keppejä tms. Kun on paljon kisoja, treenataan kerran viikossa ja yleensä kevyempää tekniikkaa. Ohjattuja ratatreenejä, jossa koiralla on 15min aikaa paahtaa täysillä ja koiraa oikeasti kulutetaan fyysisestikin voi minun mielestäni olla maksimissaan kaksi kuukaudessa, joskus jopa harvemmin, mikäli vielä väleissä tulee treenattua itse. Lisäksi pidän huolen, että meillä on vuodessa ainakin kaksi pidempää totaalitaukoa lajista ja tällä tarkoitan väh. 4 viikkoa kerralla. Mitään ennalta suunniteltua kaavaa ei voi kuitenkaan tehdä vaan täytyy lukea koiraa ja huomata koska se on tauon tarpeessa. Aina pitäisi myös muistaa, että agilitykuntoa ei rakenneta pelkällä lajitreenillä vaan suurin osa tulee tehdä muilla tavoilla.
Kaikki koirat eivät voi treenata saman kaavan mukaan, sehän on ihan selvää. Itsellänikin on ollut monen monta erilaista koiraa. Cockeri treenasi aikoinaan maksimissaan kerran viikossa, Milo-kelpie olisi treenannut itsensä hengiltä ja tuolloin varmasti myös treenasinkin liikaa, hollantilainen teki ihan normi 1-2 kertaa viikkoon ja Takun kanssa, etenkin vanhempana, kerta viikkoon oli ehdoton maksimi, muuten sen motivaatio ja vauhti alkoi laskea. Noah on isänsä poika. Sehän treenaisi ja varmaan kuolisi kentälle, jos itse ei hommaa katkaisi. Viikkotreenejä voisi olla ihan hurjan paljon ja koira näennäisesti tekisi ihan normitreeniä, mutta sen oireet liika treenistä onkin jossain muualla kuin itse treenissä. Rotan kanssa varmaan psyykkeen puolesta voisi treenata ihan normaalisti 1-2 treeniä viikossa, mutta taas agility on kuitenkin sen kokoiselle koiralle kuormittavampaa, etten viitsi sen kanssa ikinä enempää treenata, saati tahkoa sitä ihan loppuun treeneissä.
Oikeastaan Noahin tapaus sai mut ajattelemaan tätä vielä syvemmin. Sen kanssa kun ollaan oltu nyt 5 viikkoa yhdellä treenillä, vielä pidetään pari viikkoa taukoa ja jatketaan maaliskuun puolessa välissä. Tätä ennen meillä oli suunnitellusti intensiivinen treeni/kisakausi. Tammikuussa aloin kahdessa viimeisessä kisassa huomata Noahilla sellaista outoa pälyilyä kattoon ja ympäristöön väliaikoina, ihan vaan muutaman kerran, mutta se riitti mulle kertomaan, että aletaan olla tauon tarpeessa. Toinen huomion arvoinen asia oli Noahin liikkeet lenkillä. Tuntui, että sillä oli jatkuva lihasjännitys päällä ja sen oli vaikea tehdä oikeasti rentoa ravia. Nyt tämä ravi on korjaantunut ja Noah liikkuu silmin nähden lenkeillä rennompana, vaikka mitään varsinaista jumia sillä ei ole ollut treenistä huolimatta.
Matalamman työmotivaation ja vireen omaava koira on aika hyvin "suojassa" liialta treeniltä koska sen oireilu on paljon selkeämpää, motivaatio radalla kärsii ja koira keksii jotain muuta. Liika treenin potentiaalisimmat "uhrit" ovatkin juuri tällaiset hullun työmotivaation omaavat koirat, jotka vain tekevät. Silloin vastuu koiran kunnosta jääkin omistajalle ja valitettava tosiasia on, että kuinka moni oikeasti huomaa nämä pienet merkit koirasta ennen kuin on myöhäistä? Koira loukkaantuu tai sairastuu mysteerisesti? Liika stressi, jota agility korkeavireisenä lajina väistämättä koiralle aiheuttaa, saattaa tehdä kaikenlaista muutakin vakavaa oiretta kuin pelkät lihasjumit tai loukkaantumiset, kuten esim. erilaiset autoimmuunisairaudet. Monesti tämän tyyppinen aktiivinen työskentelijä ilmentää liikaa treenimäärää lisäämällä aktiivisuutta entisestään myös arjessa ja tällöin ehkä ohjaaja vain lisää treeniä koska koiralla on niin paljon energiaa kotona. Uskon, että tällaisessa tilassa koira ei myöskään etene tai opi ja kehitys junnaa paikoillaan sekä saattaa tuoda aina uusia ongelmia radalle. Lisätään entisestään treeniä kun se ei osaa, eikä onnistuta, vaikka koira oikeasti tarvitsisi taukoa oppiakseen.
Yhden ilmiön olen myös huomannut kouluttajana, aktiivisesti kisaavia koiria treenataan aina selvästi alemmilla rimoilla koiraa "säästääkseen". Tämä on varmaan ikään kuin "vasta-aalto" viime vuosina paljon esillä olleelle nuoren koiran liialle treenaamiselle. Joskus tietenkin on hyvä treenata matalampiakin rimoja, mutta onko jatkuvasti matalammat rimat treeneissä oikeastaan karhun palvelus koiralle ja itselle? Koira oppii hyppäämään, ajoittamaan ja rytmittämään matalammille rimoille, samalla myös ohjaaja tottuu tiettyyn rytmiin. Lisäksi koiran lihaskunto kasvaa vastaamaan tätä rasitusta. Sitten mennään kisoihin, joissa saattaakin olla 15-20cm korkeammat rimat. Koira tiputtaa rimoja ja sitä sitten ihmetellään, mahdollisesti vielä syytetään koiraa. Uskon myös, että jatkuva matalammilla rimoilla treenaaminen lisää loukkaantumisriskiä kisoissa koska koiralta puuttuu tekniikka, rutiini ja lihasvoima korkeampiin hyppyihin. Tätä samaa "vasta-aaltoa" on huomattavissa myös nuoren koiran (+1v) treenaamisessa. Ei millään uskalleta nostaa rimoja ylös ja lopulta koira on oppinut etenemään agilityssa hurjaa vauhtia etupainoisena ilman pienintäkään ajatusta kasaamisesta. Myöhemmin tällaiselle koiralle onkin sitten melko vaikeaa opettaa turvallista hyppäämistä, jossa se keskittyy omaan vartaloonsa ja sen hallintaan. Ja samalla kuitenkin monesti tällaisella nuorella koiralla treenataan useimmiten radalla koko pystyjä keppejä ja hilataan kontakteja osana rataa... mutta tämähän onkin sitten oma juttunsa.
Joka tapauksessa kaikki vastuu koiran oikeanlaisesta treenaamisesta on meillä ihmisillä ja sen treenin määrän sekä laadun vastaajana on koira, sen fyysinen ja psyykkinen kunto. Helppoahan se ei ole, mutta yritetään lukea sitä omaa koiraa ja laittaa sen tarpeet omien tarpeiden ja kisavietin edelle. Sillä päästään jo aika pitkälle :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti