No johan taas on aikaa hurahtanut! Tämä väliaikainen blogi hiljaisuus alkoi aikoinaan n.4vko sitten siitä kun meidän kotikone hajosi ja kännykällä on hankalaa päivittää. Uuden tietokoneen ostaminen taas venynyt kun autokin hajosi ja sitten vielä koirakin hajosi... mutta ehkä jossain vaiheessa. Päivitetään toistaiseksi kännykällä.
Kaikenlaista on ehtinyt tässä välissä sattua. Päällimmäisenä kuitenkin mielessä Noahin "pieni" ripuliepisodi viime viikolla. Noah alkoi viime viikon maanantaina ripuloida, tiistaina ihan vettä, mutta aamulla vielä söi ja joi. Illalla sitten alkoi olla kovin vaisu ja jo silloin mietin, että pitäisikö mennä näyttämään. En sitten mennyt ja aamuyöllä herään siihen kun Rotta survoo itseään lähes väkisin koirahuoneessa portista ulos. Huoneesta sitten löytyy Noah ja lattia täynnä oksennusta. Noaj oli myös hurjan vaisu ja oksensi välittömästi juomansa veden ulos. Siltä seisomalta pikakelauksella koirien aamutoimet, lapset hoitoon ja Noah eläinlääkäriin aamupäivystykseen PetVettiin. Noah oli vastaanotolla toooosi väsynyt, vaisu ja kuivunut. Noah jäi siis keskiviikkona sisälle tippaan ja lisäselvityksiin. Tämän päivän jälkeen löytyi tosi korkea tulehdusarvo CRP yli 210, mutta vatsalaukussa ei näkynyt mitään ihmeellistä edes varjoaineella kuvattuna. Noah siis pääsi yöksi kotiin ajatuksella haimatulehdus tai suolitukos. Torstai aamulla takaisin jatkoselvittelyihin.
Torstaina Noah voi vähän paremmin, mutta edelleen oksensi kaiken juomansa, eikä suostunut syömään. Verikokeessa CRP oli tullut antibiooteilla hyvin alas ollen 110, mutta vatsankuvassa paljastui suolitukos. Kaikki keskiviikkona juotettu varjoaine oli edelleen kaikki mahalaukussa. Noah sitten hätäleikattiin samana päivänä ja löydöksenä suolentuppeuma, joka onneksi löytyi ajoissa. Ei suolen kuoliota tai perforaatiota, joten luojan kiitos pelkkä suolensolmun avaaminen riitti!! Noah pääsi sitten kotiin leikkauksen jälkeen, mutta tämä painajainen ei päättynyt tähän, vaikka niin luulin.
Perjantaina aamuyöllä herään taas Rotan levottomuuteen olohuoneessa ja jälleen löysin Noahin oksennuksen keskeltä koirahuoneessa. Ajattelin päästää sen pissalle ennen päivystystarpeen arviointia. Sinne se tepsutteli pimeään metsään klo05.30. Vähän huutelin sille, ettei niin kauas kun oli minusta ehkä 8m päässä ja näin sen vielä. Huutoihin Noah ei kuitenkaan reagoinut ollenkaan ja jotenkin arvasin, että nyt ei ole kaikki hyvin. Äkkiä sisälle housut ja kengät jalkaan, taskulamppu mukaan ja perään. Sen jälkeen en Noahia enää nähnyt. Sinne se hävisi. Musta koira pimeään metsään. Siitä se 7h painajainen alkoi ja Noahia haettiin lähimaastosta tauotta kokonaiset 7 tuntia ennen kuin löytyi n1km päästä meidän kotoa peltojen takaa peltotieltä, jossa lenkkeillään. Siltä seisomalta Noah vietiin eläinlääkäriin tarkistukseen, mutta onneksi tämä reissu ei aiheuttanut muuta kuin kuivumaa, joka korjaantui tipalla. Lauantaina aamulla Noah oli jo oma itsensä, erittäin laiha, mutta muuten ok! Näiden päivien aikana Noahilta lähti 1,8kg ja siihen ei todellakaan olisi ollut varaa, joten kaikki se lähti lihaksista. Nyt on sitten edessä muutama viikko kuntoutusta ennen kuin päästään taas radalle. Tärkeintä kuitenkin on, että Noah on hengissä!! Vähän liian monta läheltä piti- tilannetta mahtui kolmeen päivään :(
Tästä kaikesta alkaa nyt olla viikko aikaa ja Noahin toipuminen on käynnistynyt hyvin! Nyt on tullut painoa jo 0,5kg takaisin. Tosin edelleen jokainen röyhy tai vatsantoimitus saa sykkeen nousemaan. Noah toipuu tästä varmaan nopeasti, mutta mun henkisten traumojen paraneminen kestää vähän kauemmin.
Takaisin agilityyn:
Tätä episodia ennen olin paljon tehnyt ajatustyötä Noahin ja mun agilitysta ja joutunut sellaisen asian myöntämään, että vaikka päällipuolin Noahin tekeminen näyttää hyvältä, niin jotenkin sen toimintakyky saattaa pettää erikoisissa tilanteissa kisoissa... ja vielä aina eri paikoissa, ohjauksessa, kepeillä, outoja kieltoja... eli Noahista ei välttämättä ole arvokisakoiraksi, juurikin sen arvaamattomuuden vuoksi. En tiedä voiko siihen ikinä luottaa radalla 100 varmasti kun koskaan ei tiedä mikä saa sen jäätämään kesken radan. Tämän tosiasian olen kuitenkin nyt hyväksynyt ja jälleen kerran pyrin tekemään tästäkin koirasta niin hyvän kuin Noahin toimintakyky antaa myöden!! Lopetetaan siis lässytys ja keskitytään oleelliseen! Kaikkein tärkeintä tässä kuitenkin on se, että Noah on hengissä ja saadaan edelleen jatkaa sitä mitä me molemmat rakastetaan eniten!! Kyllä taas elämä muistutti mikä täällä maan päällä on tärkeintä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti