Jo nyt taas on vierähtänyt aikaa. Noahin kanssa on palattu takaisin agilityn pariin ja tuntuu, että on kuntoutunut viimeisestä venähdyksestä tosi hyvin. Viime fyssarikäynnillä oli kireyttä yhdessä kylkiluussa ja ristiluu oli jähmeä eli eiköhän tämä asia ole ainakin tällä erää hoidettu. Kisoissa ollaan aika tavalla käyty ja nolliakin on viisi kappaletta saatu aikaiseksi nyt kuukauden sisään ja sehän tarkoittaa nyt myös sitä, että meillä on menolippu SM-kisoihin koska saatiin myös se TUPLA!! Ehkä aika tavalla helpotti taas.
Noahin kanssa olen kovasti miettinyt nyt meidän tavoitteita tulevaisuudessa. Tuntuu nyt siltä, että Noah tarvitsisi enemmän treeniä ja rutiinia kuin mitä mulla olisi aikaa sille antaa... tämän vuoksi täytyy miettiä onko reilua yrittää maajoukkuetasolle koiraa, jonka rahkeet sinne EHKÄ juuri ja juuri riittää, treenaten kuitenkin ehkä riittämättömän määrän? Vaikeita juttuja. Tuleva pikku-maksi luokka kuulostaa ja tuntuu kovin houkuttelevalta tässä tapauksessa, josko siis siirtäisi Noahin tavoitteet kansainvälisestä kansallisiin? Ainakaan tämän hetken tulostasolla ja suoritusvarmuudella en edes haluaisi lähteä Noahin kanssa maailma edustamaan Suomea.
Caja on ollut vain ihana oma itsensä! Panun treenejä on ollut tässä välissä yhdet ja muuten ollaan treenattu itsekseen noin kerta viikkoon. Juoksupuomi projekti on myös polkaistu käyntiin ja aina kun mahdollista olen käynyt Cajaa kävelyttämässä puomilla. Jouni Oreniuksen kanssa puomin opettamisesta ollaan keskusteltu ja ainakin nyt alkuun lähden tätä toteuttamaan heidän "oppien" mukaan. Katsotaan mihin lopulta tämä projekti muovautuu. Caja mitattiin tuomariharjoittelijan toimesta nyt 11kk iässä mittaan 41,4cm eli aikas lailla täydellinen koko!!
Johan on taas kulunut tovi viime päivityksestä. Paljoa ei olla kyllä tässä välillä treenattukaan. Yhteensä kolmet treenit tai oikeastaan neljät, jos sitä ensimmäistä "kohtalokasta" treeniä ei lasketa.
12.3. oltiin Iida Vakkurin treeneissä. Kauaa ei ehditty treenata kun Noah loukkasi itsensä hypyllä ottaessa rimasta ponnua, joka ampui tietysti alta pois ja aiheutti voimakkaan yliojennuksen lantioon. Siinä se sitten hetken aikaa seisoi oikea takajalka ilmassa ja mä olin ihan varma, että kaikki oli nyt tässä. Sillä on jalka poikki... eikä yhtään helpottanut, että tutkiessa jalkaa hetken päästä huomasin oikean takajalan olevan luonnottoman lörppä takakintereestä alaspäin. Tässä vaiheessa jo mielikuvitus laukkasi vaikka ja missä... Noah kuitenkin käytti jalkaa ihan normaalisti. Sain heti maanantaille ajan Mevettiin ja siellä Anu Saikku-Backström tutki Noahin jalkaa erittäin perusteellisesti. Lopputulemana Noahilla oli ekstensorijänne poikki oikeasta takajalasta, mutta se on vanha vamma, todennäköisesti 3,5v vanha vamma. Aika hurja ajatus, että ollaan vedetty kaikki nämä vuodet tällaisella vammalla?! Anu sanoi kyllä tällaisen vamman olevan ääreis harvinainen, eikä itsekään ole moiseen ennen törmännyt koskaan. Siksi vian löytäminenkin kesti aika kauan. Tiedä sitten kuinka paljon näitä todellisuudessa on ilman diagnoosia koska tällainen ei kuitenkaan tunnu häiritsevän koiraa mitenkään. Ekstensorijännehän vastaa varpaiden ojennuksesta. Seuraavana päivänä oli sattumalta Tanjan fyssariaika ja siellä löytyi tiukka jumia lantiosta ja etenkin oikeasta takajalasta, joka viittaisi juuri voimakkaaseen yliojennukseen. Molempien kanssa keskusteltuani myös näin myöhemmin lopputulemana tosiaan se, että tämä jänne vamma oli sattumalöydös ja varsinainen oireen aiheuttaja lantiossa. Nyt ollaan eletty rauhaksiin 3,5 viikkoa ja tänään käytiin ekaa kertaa ottamassa tuntumaa agilityn parissa. Kaikki hyvin so far :)
Caja taas vietti sen kaksi viikkoa juoksutaukoa sitten viime treenin jälkeen ja nyt ollaan käyty kahdesti AgilitySharksin suuntakäskyvalmennuksessa Vantaalla. Ihan superhauskaa treenata jotain itselleen "uutta" ajatusta! Caja on ollut näissä tehtävissä toooosi hyvä ja homma on lähtenyt hyvin käyntiin eli ei muuta kuin kotiläksyjen pariin! Tällä samalla polkaistiin käyntiin meidän juoksukontakti projekti. Opetetaan homma pienissä osissa ja aloitetaan ensin treenaamaan puomin jälkeisen maailman hallintaa. Mun oma PUOMI valmistuu kuukauden sisällä kun oma rakas Isäni lupasi sellaisen mulle rakentaa <3 Sit ei puutu ku namiautomaatti ja hommat voi alkaa :) :) :)
Tänään oli Cajalla fyssarikäynti ja pieni kikkara oli ihan hyvässä kunnossa. Perus pikkujumia siellä täällä, mutta ei mitään suurta! Ensi viikolla Caja täyttääkin jo 10kk ja saisi näin "virallisesti" osallistua episten starttiluokkaan, mutta ei me sinne kyllä vielä olla menossa. Vähän vielä perustyötä alle ja sit. Aloinkin tässä miettimään, että miten mä olen muiden kanssa käynyt epistelemässä ja muistin, että Takun ensimmäiset epikset taisi olla joskus 16kk iässä ja Noah starttasi ekan kerran suoraan virallisissa kisoissa. Vähän on ollut hitaampaa tämä mun koirien alkutaival :D
Tässä nyt kuitenkin Cajan videot viime suuntatreeneistä :
Panulla on tosi hyvä visio tästä asiasta ja tarpeeksi yksinkertainen sellainen koska mä en tunnetusti kannata mitään turhan monimutkaista tai ylipäätään "turhaa" treenattavaa. Suuntakäskyjä tulen käyttämään kun haluan koiran suorittavan jotain itsenäisesti kaukana minusta esim. puomin jälkeen, mutta pääasiassa pidän kyllä omasta perusohjauksestani kiinni. Täytyy myös aina punnita oma käytettävissä oleva aikaresurssi, jotta osaa ottaa itselleen sopivasti uutta mukaan, hifistelemättä "turhia" :)
Cajalle tuli tiistaina mittariin tasan 9kk ja sen kunniaksi käytiin tekemässä vähän "tilannekartoitusta" agin parissa. Tarkoituksena oli katsoa, että miten meidän perustreenit ovat menneet perille ratatreenissä ja mitä seuraavaksi kehitetään eteenpäin. Mittasinkin pienen espanjattaren ja strategiset mitat tällä hetkellä on 41,5cm ja 10kg. Hyvä koko siis! Ei tarvitse tulevaisuudessa jännittää mittaustilanteita kun koko on niin selkeä :)
Ratatreeni meni paremmin kuin olisin ikinä uskonut. Mehän vedettiin 17 esteen rata puhtaasti läpi :O Cajalla oli koko ajan täysin selkeä ajatus kaikesta ja eteni kuin juna ohjausten mukaan. Tottakai muutamaa kohtaa piti kertaalleen lelupalkalla vahvistaa, mutta se riitti. Hauska tyyppi... eihän mulla tällaista kaveria ole koskaan ollutkaan. Todella selkeä ja yksinkertainen mieli, jonne on helppo asentaa oppeja. Saas nähdä miten tämä sitten säilyy tulevaisuudessa kisavireen kanssa, mutta nyt ainakin tuntuu virehallinta tosi hyvältä.
Mä en kannata tällaisia pitkiä ratatreenejä vielä tämän ikäisen kanssa, mutta yksi ratatreeni ei riko ketään. Nyt me palataan taas takaisin perusteiden pariin ja vahvistamaan sivuetäisyyttä ja irtoamista. Lähempänä vuoden ikää tutustutaan paremmin kontakteihin ja keppeihin. Alle vuotiaan kanssa ei mun mielestä ole mitään asiaa Alle, keinulle tai kepeille, jo pelkän loukkaantumisriskin vuoksi, saatika sitten esteiden kuormittavuuden takia. Matalampaa puomia voin ottaa alustatreeninä, että koira oppii pinnoilla ja korkeuksilla liikkumaan.
OIVOI VOI.... jo nyt on kisattu! Suomen ensimmäiset Halli-SM kisat 18.-19.2., Janakkalassa 26.2. ja tänään Liedossa. Tavoitteena on harjoitella kisaamista ja yrittää löytää Noahin heikot ja vahvat puolet kisoissa. Tuloksilla ei ihan hirveästi olla päästy juhlimaan, mutta Halli SM- kisoista lohkesi 8.sija ja tehtiin Noahin kanssa neljältä radalta kaksi nollaa. Yhdellä liukastuin jo esteellä neljä juuri ennen suoraa putkea ja kaaduin keppien kylkeen, joten se hylättiin siihen. Janakkalassa neljä rataa, joista ekalla Alta 5, seuraavalla An ohi, kolmannella radalla putkelta kielto ja viimeiseltä lipsahtanut pakkovalssi. Tänään kosahti kaksi rataa neljästä kepeille ja kahdella muuten puhtaalla radalla RIMA. Enpä sit taas muista koska viimeksi on tullut rimoja kisoissa... olisihan se ollut mukava niitä tiputella jollain muilla virheellisillä radoilla, mutta eihän me nyt voida nollaa radalla tehdä :D
Kaikki radat ihan älyttömän hienoja ja sujuvia, mutta nyt meitä piinaa edelleen SE YKSI virhe radalla. Juoksu A toimi tänään kisoissa, mutta sitten hajoaa jotain muuta. Puomit ja keinutkin oli ihan tosi hyviä ja näihin olen tyytyväinen koska näitä on treenattu!! Noahin kanssa vaan tuntuu, että sillä on totaalisen rajallinen kovalevy. Korjaan ja asennan jotain muuta ja samalla toisesta päästä tipahtaa jotain ulos ja sit korjaillaan sitä. Tänään se oli rimat... ja taas ne kepit pitkästä aikaa. Kepit onkin menny ihan liian hyvin monessa viime kisassa, joten kaipa niitäkin on nyt aika treenata taas vaihteeksi. Rajallinen on kelpien pitkäaikainen muisti.
Tulosten puuttuessa on henkisesti erittäin vaikeaa pitää uskoa meidän tekemiseen hengissä, vaikka mä tiedän, että tarvitaan vaan treeniä lisää, keskittymistä ja omistautumista. JA SITÄ USKOA!! Keskitytään ratojen positiivisiin kohtiin, nähdään asiat mitkä on kehittynyt ja opitaan virheistä. Mä olen kuitenkin päättänyt, että mä en luovuta, vaikka tässä menisi koko Noahin elämä näitä vaihtuvia virheitä korjatessa, niin sit menee. Siirrän ne opit seuraavalle koiralle ja jaan viisauksiani koulutettaville :)
Noah oli keskiviikkona myös fyssarilla ja oli ihan kohtalaisessa kunnossa. Oikea puoli oli jähmeä, mutta ei mitään lukkoja ja sisuskalut hyvässä kunnossa. En sitten tiedä oliko 3 päivää fyssarin jälkeen liian aikaisin, Noah vähän turhan löysä ja siksi rimat? Tiedä sitten, mutta mä en taida enää kisata noin lyhyen ajan sisällä käsittelystä.
Nyt tuleekin vähän kisataukoa ja kisoihin varmaan vasta maaliskuun lopulla. Treenaillaan meidän kehityskohtia ja rataosaamista. Treeneissä on nyt ollut Noahilla teemana ajattelu. Olen vahvistanut suullisia "kierrä"-, "mene"- ja muita estekäskyjä ilman vartaloapua. Puomilla se oli Noahille todella vaikeaa, mutta on auttanut selvästi nyt puomin alastulolla kisoissakin. En sitten tiedä koska olisi Noah tehnyt sellaisia puomin alastuloja kuin tänään! Juoksu-Allekin ollaan tuotu ajatusta ja tehty alastuloa erillisenä ilman vauhtia vahvistaen sen toisenkin laukan venyttämistä. Kisoissa maltti juoksu-Alla on kortilla ja sitä me nyt tänään treenattiin kisoissa ja onnistuttiinkin. Näistä ajatus treeneistä joskus luvassa matskua :)
Meän kisaratoja viimeiseltä kolmelta viikolta:
CAJAn pentunurkkaus:
Caja täyttää 7.3. jo 9kk ja sen kunniaksi neiti pääti aloittaa myös juoksut! Vähän on ollu nyt juoksuisena tavallista rauhallisempi, mutta treenaaminen pöksyt jalassa ei tuota minkäänlaista ongelmaa! Kolmasti ollaan hallilla käyty tässä välissä. Kahdesti treenattiin eteen-lähetystä ja nyt viimeksi eilen liikehäiriöitä estelukituksille. Caja on näissä aika PRO. Sillä tuntuu olevan erittäin selvä ajatuksen kulku ja "kierrä" on sille kierrä, ei se sitä jää eää sen jälkeen arpomaan. Piti treenissä myös hyvin estelukituksen "mene"-käskyllä omasta liikkeestä huolimatta. Mä tykkään pitää nuoren koiran treenit yksinkertaisina ja tehokkaina. Tavoitteena luoda koiralle estehakuisuutta ja itsevarmuutta tehdä asioita. Näiden jälkeen voidaan sitten alkaa tekemään vaikeampia asioita kun koiralla on jo usko itseensä ja tekemiseen! Josko mä saisin Cajasta itselleni sellaisen tasapainoisen toimintakykyisen koira tuohon Noahin rinnalle? Sellaisen johon voi luottaa 100%? So far so good. Katsotaan mitä kokemus, aika ja ikä tuo tullessaan, sekä lopulta se kisaaminen :D
Nyt kun ollaan vahan lajin parissa uudella innolla ja motivaatiolla on ollut aika katsoa peiliin ja myöntää itselleen niitä koulutuksellisia, tiedostettuja ja tiedostomattomia, laiminlyöntejä mitä näiden sumuvuosien aikana on tullut tehtyä.
Noah on tuhannen ja yhden virheen koira. Se keksii AINA jotain uutta hajotettavaa kisatilanteisiin. Se mikä toimii treeneissä ei toimikaan enää kisoissa. Olen korjannut kolmesti keinukammon kisatilanteista, ollaan korjattu keppijumi korvien välistä ja ollaan harjoiteltu rentoutumista kisapaikalla. Nyt viimeisimpänä on hajonnut meidän juoksu-A kisoissa, eikä suinkaan treeneissä. Kahteen vuoteen en ole Noahia enää pysäyttänyt Alle ja osumat oli hyviä 1,5v kunnes juuri viime kesän alla loukkasi ranteensa ja keksi alkaa hyppiä Alta. Tätä olen nyt pähkäillyt ja lopputuleman on jokseenkin tällainen: Kesän epäonnistumisten jälkeen olen alkanut kisoissa "puskea" vauhtia Alle, jonka seurauksena Noahin viretaso nousee yli, eikä se pysty tekemään sille opetettua asiaa. Tämä tuli hyvin esille viime kisoissa, kolmella radalla kaksi virhettä Alta. Virheellisten suoritusten alla oli molemmilla radoilla koiran liukastuminen Ata edeltävällä esteellä, joka nosti koiralla käyrän överiksi ja se kostautui vääränlaisella mielentilalla Alla. Melakarin Tarjan tarkat silmät avasivat myös omani siitä, että An alastulon ongelma ei suinkaan ole siellä alastulolla vaan, siinä viretilassa missä se lähtee Ata suorittamaan. ELI nyt tulevan viikonlopun aikana kun meillä on nämä EO-karsinnat Vantaalla keskityn pienellä rytmityksellä laskemaan Noahin kiireen Alla tasolle, jolla se pystyy keskittymään... ( Helppoa ku heinänteko, hoitaa samalla koiran psyykettä kisavireeseen ja yrittää suoriutua sitten vielä omastakin :D :D :D ) . Tukitoimena tälle yritykselle olen alkanut häivyttää meidän bumpperia Alta ja tehnyt toistoja matalassa vireessä ja hitaalla vauhdilla, jolloin Noah oikeasti joutuu miettimään tassujen asettelua. Samaan syssyyn ollaan korjaamassa meidän puomin pysäytystä. Suullisella käskyllä haetaan paikkaa kontaktilta ilman minkäänlaista vartaloapua. Nämä "ajatusharjoitukset" ovat olleet Noahille tosi rankkoja ja huomaa miten koira väsyy ihan hetkessä. On se kamalaa kun kelpie joutuu ihan miettimään asioita...
Toinen ikuinen murhe on meidän lähdöt. Se on ollut aina ja ikuisesti HUONO. Tähän päivään mennessä en vain yksinkertaisesti ole sille jaksanut tehdä yhtään mitään koska kuitenkin lähdössä tarpeeksi pysyy, MUTTA nyt on mitta täysi ja kevään projektiksi olen päättänyt saada meidän lähdöt kuntoon ennen arvokisoja. PISTE. Se miten tämän 6 vuoden juurtuneen tavan aion muuttaa on vielä vähän hämärän peitossa. Nyt meidän on kuitenkin tarpeellista kisata tänä talvena koska tarvitsen tuloksia vielä arvokisoihin ja haluan löytää kisarutiinia ennen kuin alan työstää paikallaanoloa.
CAJAN pentunurkka:
Cajakin pääsi tällä viikolla vähän tekemään treeniä. Olen nyt viime aikoina tehnyt paljon matalan vireen temppuilua yhdellä esteellä ja pitänyt Cajaa "paketissa". Tämän viikon treenin aiheena meillä oli erilaiset liikehäiriöt putkille, takaaleikkaus, vastakäännös ja liike vastakkaiseen suuntaan. Samalla hyppy hauskaa vaihdellen takaakierroista tiukkaankäännökseen tai suoraan posotukseen. Ja olihan meillä hauskaa. Tietoisesti annoin Cajan vähän rallatella lelulla itsekseen, koska se tykkää siitä, eikä tämän nyt tarvitse pennun kanssa niin sotilaallista olla kun on kerran koiran kanssa yhteyden löytänyt. Vähän siis pennun vireenhuoltoa. Caja otti kyllä tästä treenistä kaiken ilon irti!! Hauska pieni kikkarapää <3 :)
Uusi vuosi on otettu vastaan uudella innolla ja motivaatiolla!! Viime vuosi oli kaikkinensa ihan onneton muidenkin kuin vain koirien sairastelujen yms. muiden kanssa, että tältä vuodelta en toivo muuta kuin terveyttä ja ehjää kisakautta! Noahilla oli viime vuonna tasan 5 kk aktiivisia treenikuukausia ja nekin oli kolmessa osassa, joten etenemistä osaamisessa ei kovinkaan viime vuonna päässyt tapahtumaan. Nyt kuitenkin pyyhitään viime vuoden pölyt jaloista ja keskitytään tähän uuteen vuoteen!
Heti on vuoden alkuun tullut muutoksia treenikuvioihin kun siirsin omat treenit TSAUn hallilta Kiva-areenalle ja varasin meille Noahin kanssa vielä Elina Jänesniemen valmennusryhmästä paikan! Noahin kanssa ei olla koko sen 6 vuoden iässä oltu milloinkaan säännöllisessä valmennuksessa, joten josko nyt olisi jo aika? Muutenkin mulla on tällä hetkellä ihan mieletön motivaatio treenaamiseen. Lapset kasvaa ja ovat alkaneet nukkua öitä, joten ei tarvitse itsekään enää kulkea univajesumussa ja yrittää saada jotain aikaiseksi. Nyt on sellainen olo, että on muiden kisaajien kanssa samalla viivalla kun ajatus kulkee, eikä jatkuvasti vain unelmoi peitosta ja tyynystä. Tämän vuoden tavoite Noahin kanssa on tehdä töitä meidän yhteistyön eteen ja pyrkiä saumattomaan yhteistyöhön! Haluan tietää miten Noah toimii missäkin tilanteessa ja treenata niin, että voin rehellisesti sanoa tehneeni kaikkeni tämän eteen. Aikaisemmilta vuosilta tiedän, että näin ei ole ollut.
Treenattu siis ollaan tänä vuonna ja varvaskin on nyt kestänyt kaikenlaista. Kaikenkaikkiaan pidin varpaan kanssa 2 kk totaalitreenitaukoa ja 1kk treenasin jotain pientä tassusidoksen kanssa. Mitään remmilenkkeilyä en varpaan kanssa harrastanut. Sidoin jalan hyvin ja annoin Noahin olla lenkeillä täysin vapaasti. Parissa kisassakin ollaan jo käyty ilman suurempia tuloksia, mutta jo viime kisat Kirkkonummella meni radalla ihan mielettömän hyvin! Kaksi kolmesta radasta oli pienen pientä virhettä vaille lähes täydellistä yhteistyötä ja olin Noahin tekemiseen enemmän kuin tyytyväinen! Elinan koulutuksia on ollut nyt kahdesti ja ollaan päästy hyvälle alulle meidän yhteistyön kehittämisessä.
Caja on viime päivityksestä "hieman" kasvanut, Hä on jo 8kk <3 Alkaa tuleva säkäkorkeuskin hahmottumaan, joka tällä hetkellä on 41cm ja painoa 9,6kg eli kyllä se mediksi tulee jäämään. Caja on kokonaisuudessaan oikein valloittava persoona! Kotona sisätiloissa miellyttävä, kovin rauhallinen, eikä häsää mitään turhia. Leikkivät Noahin kanssa edelleen tosi kivasti ja Rotta on sen ehdoton ylijumala. Caja ei tunnu omaavan mitään vahdittavia resursseja ja muutenkin on tyytynyt lauman alimman rooliin erittäin helposti.Varvasmurtuman vuoksi ei olla paljoakaan ehditty mitään treenailemaan ja ehkä ihan hyvä niin. Hyppyä ollaan vahvisteltu erilaisilla pikkuharjoitteilla ja kertaalleen käyty keinua paukuttelemassa ja kipitelty vähän matalaa puomia. Putket on ollut sillain pikkusen "pannassa" koska ne oli Cajan mielestä ihan hurrrrrjan hauskoja. Äärettömän helppo ja tasapainoisen oloinen koulutettava. Pystyy täysrähinästä rauhoittumaan suoraan paikallaanoloon, eikä tunnu turhan ohjaajaherkältä. Mikäli jotain "negatiivista" pitää sanoa, niin se on kyllä Cajan haukkuherkkyys muille koirille, radalla ja sen ulkopuolella. Ihan valtavasti ollaan tehty Cajan kanssa luopumista. Ohitukset arjessa menee jo ihan kivasti ja kisoissakin pystyy keskittymään tehtäviin kisatunnelmassa, vaikka sitten vain hakemaan nameja maasta muiden mennessä radalla, mutta... jos hän saisi itse päättää, niin hän kyllä kovasti kannustaisi kavereita radalla ääntään yhtään säästämättä :D
Mulla on kyllä nyt ihan mahtavat karvakaverit, joiden kanssa on tooosi kivaa treenata ja elää! Voiko enempää pyytää? <3
Meillä on tällä hetkellä meneillään oikea vasta-aaltojen myrsky!! Treeniä ei olla tämän vajaan parin viikon aikana nähty paljoakaan, mutta senkin edestä eläinlääkäreitä... edelleen. Molemmat koiruudet tällä hetkellä kotona tassu paketissa. Noahilla oik etujalan varpaan venähdys ja Cajalla vas takajalan varpaan murtuma. Noah otti napakat lähdöt etupihan terassilta ja väänsi varpaansa. Caja sen sijaan liukastui takaovelle ja mursi varpaansa kaatuessaan... mä en enää tiedä mitä tähän sanoisi...
Molemmilla siis paketti jalassa, Cajalla kaksi viikkoa ja viikko sisälepoa (joka on jo tämän päivän jälkeen ohi) ja Noahilla paketti jalassa vähän pidempään eli ainakin koko marraskuu. Noahia en ole kuitenkaan pitänyt levossa vaan on voinut ulkoilla sidoksen kanssa normaalisti, mutta treeneihin vasta marraskuun lopulla. Hoitona Noahin varpaaseen on laseri ja fyssari 16.11. Mut kyl tää tästä varmaan taas ensi vuonna!!
Ennen äksidenttiä ehdin käydä Cajan kanssa treenailemassa vähän keinua kahdesti ja sehän oli jo toisella kerralla ihan PRO <3
Koska siis molemmat omat koirat ovat sairaslomalla, niin pakkohan se oli sitten lämmitellä Rotta taas takaisin kentälle! Se kun kävi tekaisemassa IP3 tuloksen Timon kanssa edellisviikonloppuna, niin sillä alkoi PK-hommista talviloma sopivasti. Kisoihinkin menin ja ilmoitin heti 12.11. ja tarkoituksena myös kisata omissa kisoissa 20.11. sekä ehkä 4.12. Vantaalla. Ei mitään hajua miten mahtaa mennä, mutta pääsenpähän ainakin treenaamaan ja kisailemaan :) Tässä vähän Rotan lämpätreeniä taas 9kk tauon jälkeen:
