torstai 30. maaliskuuta 2017

Tieto lisää tuskaa

Johan on taas kulunut tovi viime päivityksestä. Paljoa ei olla kyllä tässä välillä treenattukaan. Yhteensä kolmet treenit tai oikeastaan neljät, jos sitä ensimmäistä "kohtalokasta" treeniä ei lasketa.

12.3. oltiin Iida Vakkurin treeneissä. Kauaa ei ehditty treenata kun Noah loukkasi itsensä hypyllä ottaessa rimasta ponnua, joka ampui tietysti alta pois ja aiheutti voimakkaan yliojennuksen lantioon. Siinä se sitten hetken aikaa seisoi oikea takajalka ilmassa ja mä olin ihan varma, että kaikki oli nyt tässä. Sillä on jalka poikki... eikä yhtään helpottanut, että tutkiessa jalkaa hetken päästä huomasin oikean takajalan olevan luonnottoman lörppä takakintereestä alaspäin. Tässä vaiheessa jo mielikuvitus laukkasi vaikka ja missä... Noah kuitenkin käytti jalkaa ihan normaalisti.  Sain heti maanantaille ajan Mevettiin ja siellä Anu Saikku-Backström tutki Noahin jalkaa erittäin perusteellisesti. Lopputulemana Noahilla oli ekstensorijänne poikki oikeasta takajalasta, mutta se on vanha vamma, todennäköisesti 3,5v vanha vamma. Aika hurja ajatus, että ollaan vedetty kaikki nämä vuodet tällaisella vammalla?! Anu sanoi kyllä tällaisen vamman olevan ääreis harvinainen, eikä itsekään ole moiseen ennen törmännyt koskaan. Siksi vian löytäminenkin kesti aika kauan. Tiedä sitten kuinka paljon näitä todellisuudessa on ilman diagnoosia koska tällainen ei kuitenkaan tunnu häiritsevän koiraa mitenkään. Ekstensorijännehän vastaa varpaiden ojennuksesta. Seuraavana päivänä oli sattumalta Tanjan fyssariaika ja siellä löytyi tiukka jumia lantiosta ja etenkin oikeasta takajalasta, joka viittaisi juuri voimakkaaseen yliojennukseen. Molempien kanssa keskusteltuani myös näin myöhemmin lopputulemana tosiaan se, että tämä jänne vamma oli sattumalöydös ja varsinainen oireen aiheuttaja lantiossa. Nyt ollaan eletty rauhaksiin 3,5 viikkoa ja tänään käytiin ekaa kertaa ottamassa tuntumaa agilityn parissa. Kaikki hyvin so far  :)

Caja taas vietti sen kaksi viikkoa juoksutaukoa sitten viime treenin jälkeen ja nyt ollaan käyty kahdesti AgilitySharksin suuntakäskyvalmennuksessa Vantaalla. Ihan superhauskaa treenata jotain itselleen "uutta" ajatusta! Caja on ollut näissä tehtävissä toooosi hyvä ja homma on lähtenyt hyvin käyntiin eli ei muuta kuin kotiläksyjen pariin! Tällä samalla polkaistiin käyntiin meidän juoksukontakti projekti. Opetetaan homma pienissä osissa ja aloitetaan ensin treenaamaan puomin jälkeisen maailman hallintaa. Mun oma PUOMI valmistuu kuukauden sisällä kun oma rakas Isäni lupasi sellaisen mulle rakentaa  <3   Sit ei puutu ku namiautomaatti ja hommat voi alkaa  :)   :)   :)

Tänään oli Cajalla fyssarikäynti ja pieni kikkara oli ihan hyvässä kunnossa. Perus pikkujumia siellä täällä, mutta ei mitään suurta! Ensi viikolla Caja täyttääkin jo 10kk ja saisi näin "virallisesti" osallistua episten starttiluokkaan, mutta ei me sinne kyllä vielä olla menossa. Vähän vielä perustyötä alle ja sit. Aloinkin tässä miettimään, että miten mä olen muiden kanssa käynyt epistelemässä ja muistin, että Takun ensimmäiset epikset taisi olla joskus 16kk iässä ja Noah starttasi ekan kerran suoraan virallisissa kisoissa. Vähän on ollut hitaampaa tämä mun koirien alkutaival :D

Tässä nyt kuitenkin Cajan videot viime suuntatreeneistä :









Panulla on tosi hyvä visio tästä asiasta ja tarpeeksi yksinkertainen sellainen koska mä en tunnetusti kannata mitään turhan monimutkaista tai ylipäätään "turhaa" treenattavaa. Suuntakäskyjä tulen käyttämään kun haluan koiran suorittavan jotain itsenäisesti kaukana minusta esim. puomin jälkeen, mutta pääasiassa pidän kyllä omasta perusohjauksestani kiinni. Täytyy myös aina punnita oma käytettävissä oleva aikaresurssi, jotta osaa ottaa itselleen sopivasti uutta mukaan, hifistelemättä "turhia"  :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti