keskiviikko 28. elokuuta 2013

LIIIIIIITOA... jälleen!

Nyt on käyty kentällä vähän hyppelemässä molempien poikien kanssa ja se oli kerrassaan terapeuttista!! Noah meni joka suuntaan ihan miljoonaa ja Taku tapansa mukaan hieman hillitymmin näin tauon jälkeen... tiedä vaikka joku paikka revähtäis, jos sillai yht äkkiä alkaa sinkoilla  ; )   Molempien kanssa samaa, eli luukutusta ja kontakteja. Takulla loppupalkkana toisessa treenissä jälleen SE puolentoista litran pullo, joka on sitten oravan mielestä ehkä aika veikee juttu. Noahn kanssa piti alkaa nopeuttamaan tauon jälkeen kontakteja, mutta tauko näyttää tehneensä tehtävänsä ja keinukin lennettiin komeasti. Suunnitelmissa on nyt vetää Noahn kontaktit juurikin siellä hallinnan rajamailla, jotta saadaan turha jumittelu pois. Katsotaan miten kontaktit pysyy nyt pysyy nopeina. Molempien poikien kanssa olen muuten meidän seuran piirimestaruus joukkueessa! Mestaruudet ratkotaan 14.9. Noah on nyt pysynyt oireettomana polven kanssa jo kohta 4 viikkkoa. Toivottavasti myös pysyy sellaisena!

Ensi viikolla olen menossa ehkä molempien kanssa tai sitten vain Noahn kanssa Zeljko Goran koulutukseen Lohjalle. Olisi mukava löytää hommaan jotain ihan uutta... Noahn kanssa tarvitaan erittäin paljon vielä treeniä, ennen kuin homma on hanskassa kokonaisuudessaan. Ongelmana tällä hetkellä vain on treenipaikan puute. Meidän vakitreenarit Jouni ja Isabel menivät muuttamaan Ruotsin maalle, joten kukaan ei leiki mun kanssa... tylsää... jotain täytyy siis kehittää. Noahn kanssa on treenailtu nyt myös tottista ja jälkeä. Työn alla tottiksessa on asentovaihdot, kapulan pito ja seuruu. Jäljellä ollaan tehty nyt kulmia ja esineilmaisua kotona pihalla ja sisällä. Homma menee kyllä vauhdilla eteenpäin, mutta millon musta on tullut näin laiska kotitottis treenari? Oikeasti Taku ja Milo saivat molemmat paaaaljon enemmän vaadittavaa kotitreeniä... pitäis ottaa itseään niskasta kiinni.

Rotan piti vihdoin ja viimein päästä sinne kokeeseen viime lauantaina... no ei päässyt ei... ihan kaikille muillekin muistutukseksi, että tarkistakaa ne koirien rokotukset aikaisemmin kuin 9h ennen kokeen alkua!! Mä tarkistin omani jo  ; )





keskiviikko 21. elokuuta 2013

Elämä jatkuu...

On ihmeellinen asia miten elämä jatkuu, vaikka yksi on poissa. Se ei silti tarkoita, että olisi unohtanut pois lähteneen... joskus kuullut jostain sanonnan, että "tuleen ei saa jäädä makaamaan" ja näinhän se on. Milo oli mun elämäni koira. Sille kelpasi kaikki, ihan kaikki hommat ja kaikkea se veti täydellä sydämellä kunnon asenteella. Itseasiassa kaikki mitä sen kanssa tehtiin tuntui ihan liian helpolta, koska se vaan oppi kaikki ja vielä nautti kaikesta. Kuvittelin, etten moista koiraa enää koskaan tule saamaan, mutta vielä täydellisyytensä lisäksi Milo jätti mulle toisen täydellisen, Noahn. Se varmaan tiesi, että tarvitsen Noahn kaltaisen koiraystävän kun häntä ei enää ole. Ennen kaikkea Milo oli rakas ystävä kotona ja arjessa, maailman helpoin koira, jonka tunsi kuin omat taskunsa  <3

Viime aikoina tämä koiraelämä ei ole ollut muutenkaan mitään iloja ilojen perään. Lähinnä päinvastoin. Milon lisäksi Rottaa puri kyy heinäkuussa, Takulla anaalien poisto ja Noahn mysteerinen polvioireilu... joskus vaan kaikki tulee kerralla niskaan. Rotta on kuitenkin tervehtynyt puremasta ja on menossa ensimmäiseen suojelukokeeseen Timon kanssa ensi lauantaina. Taku kävi leikkauksessa ja on parantunut siitä erinomaisesti, että kaipa tässä taas radoille kohta pääsee. Noahn polvi on ihan mysteeri... rauhoituksessa polvesta ei löytynyt mitään rakenteellista vikaa, niin kuin ei myöskään röntgenistä. Fyssarilla löydettiin aristusta oik. polven nivelraossa, joka saatiin hoidettua. Noah on ollut täysin oireeton, joten olen sen kanssa tehnyt tottista ja ajanut jälkeä. Ensi viikolla mennään vielä näyttämään polvea toiselle lääkärille, mutta luulen, että jätetään suositeltu polven CT-kuva tältä erää myöhemmäksi, mikäli polvi vielä oireilee. Vedetään ihan normaalisti ja katsotaan miten käy.

Elämä jatkuu, joten blogin päivityksetkin jatkuu...




tiistai 20. elokuuta 2013

In memoriam


FI AVA IP2 VPG1 JK1 BH
Placo Cabriel

6.5.2003-15.8.2013


Yksi parhaista on poissa.
Sydän pakahtuu ikävästä, mutta nyt on sinun hyvä olla.
Hyvää matkaa rakas. Vielä me nähdään!

Kiitos kaikista yhteisistä vuosista ja ihanista muistoista, jotka eivät koskaan unohdu.

Timantit ovat ikuisia.






                 







maanantai 5. elokuuta 2013

Päivitystä ja vuodatusta

Lomat on lomailtu ja kisat on kisattu, joten nyt onkin sitten aikaa aloittaa koirien totaalihuolto...

MM-karsinnat meni meidän puolesta ihan ok, mutta Taku ei ollut kisoissa oma itsensä, niin kuin ei ollut valmistelevassa kisassakaan Tampereella. Molemmissa kisoissa puuttui se viimeinen vaihde, joten, vaikkei Takulla anaalirauhasissa tulehdusta ollutkaan, niin lääkärin mukaan ne tulee poistaa, sillä neste on vihertävää, joka taas kertoo mädättäjäbakteerin olemassaolosta. Noh, ehkäpä ne sitten vaivaa Takua, vaikkei tulehtuneet olekaan eli nyt on sitten varattu Takulle aika niiden poistoon, koska muuta hoitoa ei kuulemma ole ja tulevat varmasti tulehtumaan uudestaan. Ensi keskiviikkona on varattu toimenpideaika ja toipuminen kisakentille kestääkin sitten varmaan 2kk, sillä remmilenkitystä on tiedossa 3vko ja saman ajan haluan kasvattaa peruskuntoa ennen treenin aloitusta. Tämä asia on kuitenkin hoidettavissa ja toivottavasti ratkaisu Takun vaisuuteen radalla kesän aikana... SM-kisoja lukuunottamatta. Noah sitten taas...

Noah on oireillut oikeaa takajalkaa. Ensimmäisen kerran näin sen pitävän sitä ylhäällä juhannuksena mökillä kerran, tämän jälkeen ei mitään ennen agirotua. Silloin äkillisessä liikkeessä pelästyessään nosti oik takajalan ilmaan ja huusi... 2min ja käytti jalkaa normaalisti. Taas kaksi viikkoa oireitta, kunnes maalimiesleirillä taisi astua remmin päälle, vinkasi ja nosti oik. takajalan ylös... 1min ja jalka taas käytössä normaalisti. Kahteen viikkoon ei taaskaan mitään, täysin normaali koira, kunnes lauantaina oltiin treenaamassa tottista. Autoon hypätessään oik, takajalka lipesi, hirveä huuto ja kontti koukkuun. Tämän jälkeen kevensi jalkaa taas 2min ja jäähylenkillä ei mitään. Seuraavana aamuna selkeästi aristi oik. takajalan käyttöä, mutta kipulääkkeen jälkeen ei taas niin yhtään mitään. Itse epäilen oireiden perusteella patellaluksaatiota, mutta keskiviikkona käyn lääkärille näyttämässä koipea. Tosin meidän "vaki-ortopedi" on tietenkin lomalla, enkä usko, että tämä Takun leikkaava lääkäri saa jalasta mitään irti ilman kuvia, joita ei tällä käynnillä ehditä ottamaan. Blaah ja tylsyys... taitaa kuitenkin olla Noahlla edessä tylsät ajat. Onneksi se on ollut nyt muutenkin tauolla agilitysta agirodun jälkeen, ettei ole päässyt käymään mitään suurempaa vahinkoa. Oireet kyllä tuntuu ilmestyvät vain yllättävissä tilanteissa, joissa lihakset "ei ehdi mukaan" tukemaan polvea. Tarkoituksen mukaisessa riekkumisessa Noah ei ole oireillut mitenkään.

Treenattu ollaan kaikesta huolimatta Noahn kanssa jälkeä, vähän tottista ja tosiaan niitä puruja Juhan kanssa siellä leirillä. Jälki oli juurikin siinä kunnossa mihin se syksyllä jäi, tottiksessa on vahvistettu eteentuloa, seuruuta, perusasentoa ja opetin Noahlle myös kapulan noudon. Vielä täytyy opettaa kapulan pito, yhdistää nouto ja pito, sitten onkin tasamaan nouto valmis :)  Ajatuksena olisi saada tälle vuodelle kuntoon seuruu, nouto ja eteentulo, näitähän sitten pystyy paremmin treenaamaankin vaikka polvelle jotain täytyisi tehdä. Jäljelle pitäisi nyt ehdottomasti opettaa rauha esineelle ja esineilmaisu jäljen ulkopuolella. Taku ei ole karsintojen jälkeen radalla käynyt...

Tässä vähän videosaastetta...


TAKUN KARSINTARADAT (yhden esteen hylkäysrataa lukuunottamatta):




NOAHN PIENI SUOJELUVIDEO LEIRILTÄ: