Uusi 3-luokkalainen!!

Mä sitten tein sen ja ilmoitin Rotan viime sunnuntain kisoihin ATTlle! Viimeiseen asti mietin ja jälki-ilmon laitoin menemään maanantaina. Kisoihin lähdin yksin lasten, 3,5v ja 1v, kanssa, joten autoon sullottiin koiran lisäksi vähän kaikenlaista viihdykettä. Tavoitteena oli heti ekalle startille se viimeinen LUVA, jottei tarvitsisi jäädä toiselle startille väsyneiden lasten kanssa :D  Ja hei! Tällainen pieni "lisä-nollapakko" laittaa ihmisen keskittymään oleelliseen, joten nollahan me tehtiin ja voiton kanssa Rotta on nyt 3-luokkalainen!

Onhan tämä nyt jotenkin outoa... itse en ole yhtään pysynyt perässä, vaikka hallilla ollaan käytykin. Vastahan se oli 2kk sitten vielä 1,5v tauolla ja nysse on 3-luokkalainen! Joskus 6 vuotta sitten kun Rotan kanssa aloitin asetin tavoitteeksi 3-luokan ja nythän se oli sitten tässä, mutta sen verran kivasti Rotta kulkee, että täytyyhän meidän joku tavoite vielä kehittää! Lisäksi agility tekee sille ihan hirveen hyvää, fyysisesti ja psyykkisesti! Taidothan sillä on ihan vajaat kun ei olla perusteita kummempaa koskaan treenattu, pelkkiä valsseja ja takaakiertoja, ei mitään hienouksia. Myös täytyy muistaa, että se on jo kohta 6,5v, 64cm ja 28kg, joten mitään hirveen ihmeellistä ei ehditä tehdäkään ennen kuin ikä jo tulee vastaan. AVAn arvo voisi olla yksi hyvä tavoite :)

Yksi kaveri oli ottanut kisoissa kuvia ja löytyi Rotastakin muutama otos! Hyvin näkyy kuvasta, ettei ole kyseessä mikään minimali :D

Tässä vielä meidän rata eiliseltä! Nautitaan tästä saavutuksesta ennen kuin mätkähdetään takaisin maan tasalle 3-luokan kiemuroissa  :D

Liikaa, sopivasti vai liian vähän? Ajatuksia agilitysta.

Agility burnout- teksti oli yksi mun kauan päässä hautonut ajatus ja jotenkin sen kirjoittamisen jälkeen taas omakin harrastaminen on tuntunut jotenkin kevyemmältä. Ehkä sain itsekin hahmotettua raamit omalle harjoittelulle, elämälle ja tavoitteille agilityssa? Hyvä näin, koska meillä ainakin on tällä hetkellä ihan hurjan kivaa  :)

Toinen ajatus on ollut koiran treenin määrä. Milloin koiraa treenataan liikaa, mikä on sopiva treeni määrä ja koska treenataan liian vähän? Voiko ylipäätään treenata liian vähän ja mihin se vaikuttaa?  Itselläni on ollut vallitsevana ajatuksena maksimissaan kaksi treeniä viikossa, joista toinen on rata treeniä ja toinen pientä tekniikka touhua, kontakteja, keppejä tms. Kun on paljon kisoja, treenataan kerran viikossa ja yleensä kevyempää tekniikkaa. Ohjattuja ratatreenejä, jossa koiralla on 15min aikaa paahtaa täysillä ja koiraa oikeasti kulutetaan fyysisestikin voi minun mielestäni olla maksimissaan kaksi kuukaudessa, joskus jopa harvemmin, mikäli vielä väleissä tulee treenattua itse. Lisäksi pidän huolen, että meillä on vuodessa ainakin kaksi pidempää totaalitaukoa lajista ja tällä tarkoitan väh. 4 viikkoa kerralla. Mitään ennalta suunniteltua kaavaa ei voi kuitenkaan tehdä vaan täytyy lukea koiraa ja huomata koska se on tauon tarpeessa. Aina pitäisi myös muistaa, että agilitykuntoa ei rakenneta pelkällä lajitreenillä vaan suurin osa tulee tehdä muilla tavoilla.

Kaikki koirat eivät voi treenata saman kaavan mukaan, sehän on ihan selvää. Itsellänikin on ollut monen monta erilaista koiraa. Cockeri treenasi aikoinaan maksimissaan kerran viikossa, Milo-kelpie olisi treenannut itsensä hengiltä ja tuolloin varmasti myös treenasinkin liikaa, hollantilainen teki ihan normi 1-2 kertaa viikkoon ja Takun kanssa, etenkin vanhempana, kerta viikkoon oli ehdoton maksimi, muuten sen motivaatio ja vauhti alkoi laskea. Noah on isänsä poika. Sehän treenaisi ja varmaan kuolisi kentälle, jos itse ei hommaa katkaisi. Viikkotreenejä voisi olla ihan hurjan paljon ja koira näennäisesti tekisi ihan normitreeniä, mutta sen oireet liika treenistä onkin jossain muualla kuin itse treenissä. Rotan kanssa varmaan psyykkeen puolesta voisi treenata ihan normaalisti 1-2 treeniä viikossa, mutta taas agility on kuitenkin sen kokoiselle koiralle kuormittavampaa, etten viitsi sen kanssa ikinä enempää treenata, saati tahkoa sitä ihan loppuun treeneissä.

Oikeastaan Noahin tapaus sai mut ajattelemaan tätä vielä syvemmin. Sen kanssa kun ollaan oltu nyt 5 viikkoa yhdellä treenillä, vielä pidetään pari viikkoa taukoa ja jatketaan maaliskuun puolessa välissä. Tätä ennen meillä oli suunnitellusti intensiivinen treeni/kisakausi. Tammikuussa aloin kahdessa viimeisessä kisassa huomata Noahilla sellaista outoa pälyilyä kattoon ja ympäristöön väliaikoina, ihan vaan muutaman kerran, mutta se riitti mulle kertomaan, että aletaan olla tauon tarpeessa. Toinen huomion arvoinen asia oli Noahin liikkeet lenkillä. Tuntui, että sillä oli jatkuva lihasjännitys päällä ja sen oli vaikea tehdä oikeasti rentoa ravia. Nyt tämä ravi on korjaantunut ja Noah liikkuu silmin nähden lenkeillä rennompana, vaikka mitään varsinaista jumia sillä ei ole ollut treenistä huolimatta.

Matalamman työmotivaation ja vireen omaava koira on aika hyvin "suojassa" liialta treeniltä koska sen oireilu on paljon selkeämpää, motivaatio radalla kärsii ja koira keksii jotain muuta. Liika treenin potentiaalisimmat "uhrit" ovatkin juuri tällaiset hullun työmotivaation omaavat koirat, jotka vain tekevät. Silloin vastuu koiran kunnosta jääkin omistajalle ja valitettava tosiasia on, että kuinka moni oikeasti huomaa nämä pienet merkit koirasta ennen kuin on myöhäistä? Koira loukkaantuu tai sairastuu mysteerisesti? Liika stressi, jota agility korkeavireisenä lajina väistämättä koiralle aiheuttaa, saattaa tehdä kaikenlaista muutakin vakavaa oiretta kuin pelkät lihasjumit tai loukkaantumiset, kuten esim. erilaiset autoimmuunisairaudet. Monesti tämän tyyppinen aktiivinen työskentelijä ilmentää liikaa treenimäärää lisäämällä aktiivisuutta entisestään myös arjessa ja tällöin ehkä ohjaaja vain lisää treeniä koska koiralla on niin paljon energiaa kotona. Uskon, että tällaisessa tilassa koira ei myöskään etene tai opi ja kehitys junnaa paikoillaan sekä saattaa tuoda aina uusia ongelmia radalle. Lisätään entisestään treeniä kun se ei osaa, eikä onnistuta, vaikka koira oikeasti tarvitsisi taukoa oppiakseen.

Yhden ilmiön olen myös huomannut kouluttajana, aktiivisesti kisaavia koiria treenataan aina selvästi alemmilla rimoilla koiraa "säästääkseen". Tämä on varmaan ikään kuin "vasta-aalto" viime vuosina paljon esillä olleelle nuoren koiran liialle treenaamiselle. Joskus tietenkin on hyvä treenata matalampiakin rimoja, mutta onko jatkuvasti matalammat rimat treeneissä oikeastaan karhun palvelus koiralle ja itselle? Koira oppii hyppäämään, ajoittamaan ja rytmittämään matalammille rimoille, samalla myös ohjaaja tottuu tiettyyn rytmiin. Lisäksi koiran lihaskunto kasvaa vastaamaan tätä rasitusta. Sitten mennään kisoihin, joissa saattaakin olla 15-20cm korkeammat rimat. Koira tiputtaa rimoja ja sitä sitten ihmetellään, mahdollisesti vielä syytetään koiraa. Uskon myös, että jatkuva matalammilla rimoilla treenaaminen lisää loukkaantumisriskiä kisoissa koska koiralta puuttuu tekniikka, rutiini ja lihasvoima korkeampiin hyppyihin. Tätä samaa "vasta-aaltoa" on huomattavissa myös nuoren koiran (+1v) treenaamisessa. Ei millään uskalleta nostaa rimoja ylös ja lopulta koira on oppinut etenemään agilityssa hurjaa vauhtia etupainoisena ilman pienintäkään ajatusta kasaamisesta. Myöhemmin tällaiselle koiralle onkin sitten melko vaikeaa opettaa turvallista hyppäämistä, jossa se keskittyy omaan vartaloonsa ja sen hallintaan. Ja samalla kuitenkin monesti tällaisella nuorella koiralla treenataan useimmiten radalla koko pystyjä keppejä ja hilataan kontakteja osana rataa... mutta tämähän onkin sitten oma juttunsa.

Joka tapauksessa kaikki vastuu koiran oikeanlaisesta treenaamisesta on meillä ihmisillä ja sen treenin määrän sekä laadun vastaajana on koira, sen fyysinen ja psyykkinen kunto. Helppoahan se ei ole, mutta yritetään lukea sitä omaa koiraa ja laittaa sen tarpeet omien tarpeiden ja kisavietin edelle. Sillä päästään jo aika pitkälle  :)

Lepoa, tottista ja maliliitoa

OUJEAH! Noah on oppinut paremman vireen meidän tottistreeneihin! Oikeastaan sen mikä sillä on aina ollut kentillä, mutta tuo agilityhalli loi sille aikamoisen haasteen vietillisesti. Perjantaina treenattiin "tyhjällä" kentällä ja eilen esteiden ja radan rakennuksen lomassa.Nyt tehtiin hyvällä intensiteetillä töitä, muttei kuitenkaan ihan yli. Paikkamakuulla olen nyt muutaman treenin aloittanut ja se tuntuu auttavan oikean viretason löytymiselle. Seuruussa käytin sekä nami, että lelupalkkaa. "Kesken" suorituksen klikkerillä vahvistaen namipalkkaa ja "JES"-vapautuksella pääsee lelulle. Treenattiin perjantaina myös liikkeestä maahanmenon alkeita ja ihan vaan paikoillaan istumista. Maltti on nyt se asia millä me lähdetään viimeistelemään tottista koska en halua sellaista kieliposkella silmät hyrränä tehtävää seuruuta, vaan koiran kuuluu kyetä asettumaan seuruuseen ja muuhunkin tekemiseen  :)

Rotan kanssa otin perjantaina ja eilen helppoa kontaktien vahvistelua ja keppitreeniä taas loppuosan ohjureilla. Katsotaan koska uskallan niitä treeneistä ottaa pois... ehkä joskus sekin pitää tehdä  :D Rotan kanssa on kyllä kiva tehdä hommia, kun se haluaa miellyttää ja tehdä oikein. Keskittyy tosi hyvin ja kuuntelee. Kestää kuitenkin sanomisen ja kuittaa sen parilla haukahduksella. Meillä alkaa ihan kehittyä tällainen "meiän tiimi"-henki  :D  Paljoa en uskalla noin isoa koiraa treenata. Etenkin ottaen huomioon, että on tehnyt aksaa tosi vähän ja on jo 6-vuotias koira. Kerta viikkoon, joskus ehkä kaksi kertaa saa riittää sille, eikä paljoa rankkoja treenejä. Mielenkiinnolla osotan huhtikuun fyssarituomiota, että onko meidän agilitylla ollut vaikutusta. Rotta kun on nyt viime aikoina ollut tosi hyvässä kunnossa ilman mitään mainittavaa jumia!

Tässä Rotan perjantaista hyppytreeniä yhdellä esteellä. Hyvin taittuu vähän isompikin koira hyppelemään ja aika ketterä tuo lopulta on kokoisekseen  :)




Ja vielä Takun ja mun nollavoitto ystävänpäivältä  <3

Treenipäivitystä

Perjantaina ennen kisoja kävin Rotan kanssa treenaamassa kontakteja ja vähän keppejä. Piti ottaa ihan helppo nopea treeni, mutta siitä tulikin sitten pitkä ja rankka treeni.... kontaktitreenien lomassa eksyttiin rikkomaan rengas ja hyppimään sen sivusta lisäksi kompastuttiin putki-puomi erotteluun kun malinoisin yksi aivosolu ei kyennyt erottamaan puomia putken päiden keskellä.... ei sitten millään  :D  Muutaman kerran yritin ja jopa talutinkin sen puomille, mut ei, ei pysty.... jätettiin tämä treeni sitten toiselle kertaa ja otettiin puomia toisesta suunnasta kun tarkoituksena nyt oli kuitenkin katsoa vaan ylösmenokontaktin osuma. Aina ei ole helppoa olla PUTKIaivoinen malinois  :D

Tänään ajoin hallille tekemään tottista Noahin kanssa, mutta olenpahan vaan huolissani seurannut sen viretilaa tottiksissa agilityhallilla ja se on kyllä sitten aivan liian korkea omaksumaan mitään uutta.... kyl vaan huomaa, että olis varmaan pitänyt Noahinkin kanssa tehdä hallissa jotain muutakin kuin agilitya tai ylipäätään missään jotain muuta kuin agilitya. En tiedä mahtaako tottistelusta aksahallilla tulla mitään vai pitääkö mun siirtää nämä treenit muualle kunnes ollaan osaavampia ja voidaan siten nostaa virettä? Täytyy nyt ihan asiaa pohtia... namipalkalla kyllä teki hyvää seuruuta ja oli siinä maltillisempi kuin lelupalkalla. Tottista ei voi Noahin kanssa kuitenkaan pelkällä ruoalla viedä koska lelu on sille ihan ehdoton ykkönen. Voivoi sentään... kattotaas kuin meitin käy...

Tällä viikolla on suunnitelmissa käydä Rotan kanssa vielä aksaa treenaamassa ja Noahin kanssa jotain muuta kivaa. Kauhian paljon houkuttais mennä koittamaan sitä viimeistä LUVAa ATTn kisoihin parin viikon päästä....mut en tiiä onko siinä sit mitään järkeä. Vähän jännitän myös ATTn hallin pohjaa noin ison koiran kanssa, se kun on ollut vähän liukas. Seuraavat kisat noiden jälkeen kuitenkin on aikaisintaan pääsiäisenä kun viikolla 10 suunnataan Lappiin vähän lomailemaan ja katsomaan talvea, täällä kun ei sellaista pahemmin ole näkynyt.

Kisat 13.-14.2.

No johan oli viikonloppu! Lauantaina tosiaan Rotan kanssa 4 starttia ja sunnuntaina Takun kanssa 3 starttia. Noah mökötti kotona kun se ei päässyt ollenkaan  :D

Rotalla oli yllättävän hyvä kisapäivä. Tuloksina meillä oli  10/1.sija, HYL, 0/3.sija ja 0/1.sija  eli siis Rotta on enää yhden LUVAn vajaa 3-luokkalainen!! Ihan ihme touhua... outo koira. Mä olen sille aikoinaan opettanut rimojen kunnioittamisen, valssin ja takaakierron, pysäytyskontaktit, lentokeinun ja autettavat kepit. Nyt kun ollaan noin kerta viikkoon käyty vahvistamassa kontakteja, keppejä ja vähän ohjauksiakin, niin tyyppi tekee tuplanollan kisoissa!! Mun pitää varmaan kohta lisätä Rotan tiedot tän blogin koiriin, jos mä sen kanssa enemmänkin meinaan alkaa touhuilemaan  :D   Rotta on elävä esimerkki siitä miten hyvin opetetetuilla perusasioilla voidaan edetä yllätävän mutkattomasti! Ohjaustekniikoissa sillä on ihan valtava vaje ja niitä pitäisi jaksaa vahvistaa, jos 3-luokkaan eksytään, eikä Rotalla vauhdin puolesta siellä paljoa ole virkaa, mutta voitais me pyrkiä olemaan paras mali kisoissa, joita onkin sitten aina ehkä kaksi  :D

Radat oli aika vaikeita 2-luokan radoiksi. Ekalla nollaradalla oli samanlainen suoran linjan aloitus kepeille kuin ihan ekassa startissa, mutta tällä toisella radalla ei mentykään kepeille?! Ehkä vähän outo hämäys 2-luokassa, mutta sain mä sen Rotan sieltä karjuttua pois kun arvasin sen sinne hakeutuvan. Muurin jälkeen tällä radalla oli pakko tunkea yliruma valssi koska en oikeesti ole koskaan tehnyt Rotan kanssa takaaleikkausta, enkä todellakaan tiedä mihin se olis sellasella päätynyt  :D   Päivän viimeisellä radalla ei tullutkaan muita nollia kuin meidän, joten voitosta ei tarvinnut enempää kisailla. Mielestäni tosi haastava 2-luokan rata kutsuvine putkiansoineen ja esteiden välistä vienteineen! Seuraavana päivänä Nybergillä oli ollut sama rata 3-luokassa pikkukoirilla, kahden muutoksen kanssa, joista ainakin toinen oli paljon helpompi kuin meidän radassa... ehkä hieman outoa?! Kahdelta muulta radalta tuli toisella kaksi kieltoa ihan omaa huolimattomuutta ja hyppärillä säädettiin jotain omaa ja kaksi rimaa tippui, jonka toisen tiputuksen jälkeen lopetin radan siihen. Tässä kuitenkin videotodiste meidän nollaräpellyksistä, joka ajoittain näyttää oikeinkin mallikkaalta menolta  :)





Takun kanssa oltiin sovittu treffit sunnuntaille ja kisattiin kolme starttia. Ensimmäiseltä saatiin nollavoitto kun Anne Viitasen mutkat olivat osoittautuneet aika haasteellisiksi. Kahdelta viimeiseltä radalta HYL, ihan omia ohjaushöpötyksiä, jotka olis ollut korjattavissa, vaikka silmät kiinni  :P Lisään Takun voittoradan vielä kunhan vaan ehdin. Seuraavista kisoista Takun kanssa ei olekaan sitten tietoa. Taku muuttaa ensi lauantaina uuteen kotiin ja asettuu sinne sitten pikkuhiljaa. Ehkä joskus huhtikuun lopulla me taas nähdään. Olipahan vaan aika vaikeaa treffata omaa ystävää... tosin oli tosi kiva huomata, että oli mun kanssa ihan normaali oma itsensä, mutta lähti tosi mielellään taas nykyisen omistajansa mukaan kotiin. Kurren mielestä siis ihan normisettiä  <3

Kuulumisia

Pariin viikkoon ei ole päivityksiä ollut, mutta kyllä me treenattu ollaan vähän kaikenlaista  :)  

Noahin kanssa on treenattu muutaman kerran tottista pitkästä aikaa ja viime sunnuntaina oli FITDOG-leiri, Rotan kanssa ollaan viime viikolla käyty vähän aksaamassa. Sunnuntaina leiritreenien jälkeen kävin Takun kanssa juoksemassa kolme starttia Vantaalla ihan vaan mielenkiinnosta. Treenattu ollaan Takun kanssa viimeisen 3kk aikana kolme puomia yhden 5min treenin aikana, mutta takana sen verran yhteisiä ratakilometrejä, että tehtiin kisoissa Takun kanssa tuplanolla ja nollavoitto!! Ihan kuin aina ennenkin  <3   Ensi viikonloppuna on Rotan kanssa 4 starttia ja Takun kanssa 3 starttia meidän omalla hallilla.

Noahin kanssa olen aloittanut nyt tauon ajaksi vähän lämmittelemään meidän unohtunutta tottisosaamista ja tälle keväälle olin ajatellut käydä tekemässä tokon ALO1 ja BH-kokeen sen kanssa. Täytyy hienolle ja monipuoliselle koiralle saada jotain kirjallista todistettakin sen osaamisesta. Haaveilisin sen kanssa ehkä metsäjäljelle menosta jossain vaiheessa, mutta sitä en kyllä lupaa :D  Tottiksessa siirsin Noahin nyt ekoissa treeneissä seuruussa namista leluun, mutta nyt kolmannen treenin jälkeen totesin, että palaamme seuruussa namipalkkaan koska pieni keepie menee lelupalkalla vähän turhan kiihkeäksi keskittyäkseen kunnolla :P  En tykkää sekopää viettitottiksesta vaan tykkään intensiivisestä, mutta kuitenkin hallitusta tekemisestä. Lelupalkkaa käytetään sitten muissa liikkeissä, ihan niin kuin Milollakin aikoinaan. Saman ongelma Milollakin oli seuruussa lelupalkan kanssa. Ei ole omena kauas puusta pudonnut  :P

Noahin FITDOG-leiri alkoi sunnuntaina aamulla klo 7 Jenna Caloanderin treenillä ja jatkui heti perään klo 8.45 Lee Gibsonin treenillä. Noahin kanssa oltiin viimeisessä suoritusvuorossa Jennan tykkiradalla ja siitä olisi pitänyt suoraan orientoitua Leen kisaratatreeniin... se ei ihan meiltä onnistunut kun molemmat oltiin juuri vedetty itsemme ihan piippuun Jennan treenissä. Palautumisaikaa oli ihan kaikki 15min välissä. Jennan treeni meni tosi hyvin ottaen huomioon kahden viikon treenitauon taustalla. Yhden puomin kunnon loikka ja pari riman tiputusta näytti treenitauon. Rata oli aikamoista luukutusta ja siitähän Noah tykkää, eikä mullakaan sellaista mitään vastaan ole  ;)  Olin kyllä ihan loppu sen treenin jälkeen, etten saanut yhtään päätäni kasaan Leen treeniin, jossa tehtiin 9 pientä radan pätkää vuorotellen , jokaiseen sai tutustua 2,5 min ja kaikki suoritti ne kisanomaisesti läpi. Petyin kyllä suuresti tähän treeniin koska en todellakaan haluaisi maksaa 60€ Englannista asti tulleelle kouluttajalle siitä, että hän seisoo kentän keskellä ja kirjaa virheitä. Rahallahan nyt sai 9 pientä radanpätkää, jotka sait selvittää itse ja juosta kerran läpi. Minkäänlaista varsinaista treeniä tai koulutusta koko treenissä ei ollut. Helppoa rahaa sinäänsä kouluttajalle. Se vähän söi myös omaa motivaatiota koko treeniin ja lisäksi tiesin, ettei Noahin kanssa olla vielä valmiita moiseen. Oma sisäinen urheilija-asenne oli koetuksella. Leellä ehkä kuitenkin olisi voinut olla meille myös jotain annettavaa?! Noh, aina ei ole hyviä treenejä...  Jennan treenistä kuitenkin saatiin jotain todistusaineistoakin




Rottan kanssa vahvistelin viime viikolla ohjauksiin tuloa ja vähän puomia ja keinua. Muutamat kepitkin otettiin. Tällä viikolla vielä käyn tekemässä helppoa kertausta kontakteilla ja kepeillä. Saas nähdä kestääkö Rotan esteosaaminen neljää peräkkäistä rataa... lauantaina se nähdään.

Takun sunnuntain radat sain videolle. Kylläpäs vaan 2,5s hitaampi koira tuntuu ohjauksessa tahmealta kun on tottunut nyt Noahin kanssa liitämään. Toisaalta ehdin Takun kanssa sellaisiin ohjauksiin, joita en olisi Noahin kanssa voinut edes kuvitella tekeväni ja siksi meille voitto irtosikin ;)   Takultahan puuttui ensi kesän arvokisoihin nollavoitto ja yksi aginolla, joten nyt tämän agiradan voiton myötä Takullakin on kaikki arvokisanollat kasassa! Suunnitelmissa on kisata Takun kanssa vielä ensi kesän arvokisat ja päättää meidän yhteinen agiura tyylikkäästi kesällä niissä karkeloissa! Taku ei nyt jäänytkään ensimmäiseen kotipaikkaan, vaan muuttaa uuteen kotiin helmikuun lopussa, joka nyt toivottavasti olisi se lopullinen... ei meinaan ole kiva heitellä koiraa koko ajan paikasta toiseen. Koti kuitenkin tuntuu tosi kivalta ja Takulle sopivalta, joten usko ja toivon, että siellä viihdytään puolin ja toisin  :)