Lieto 22.11.

Eilen käytiin Noahin kanssa juoksemassa neljä starttia oman seuran kisoissa TSAUn hallilla. Edeltävän päivän koirat viettivät kokonaan autossa kun oltiin matkattu sukulaisen syntymäpäiville Pälkäneelle, eikä sinne tietenkään saanut koiria sisälle ottaa, joten pitkän päivän takia makoilivat sitten autossa. Kisa-aamuna oli ihana viettää laatuaikaa kahdestaan kuopuksen kanssa, nukkua "pitkään" ja käydä koirien kanssa pitkä aamulenkki metsässä. Kaikki oli siis hyvinkin valmista kisakoitoksiin  :D

Noah kastroitiin syyskuun lopulla, koska kisapaikoilla sillä ei mielessä tuntunut väliaikoina olevan mitään muuta kuin naiset ja niiden pissat. Oli vaikeaa saada Noahiin kontaktia kiltillä käskyllä ja tiukka käsky sai herkän koiran latistumaan täysin. Nyt tilanne on ihan eri ja luulen, että tässä oli meidän viimeinen puuttuva pala kisasuorituksesta. Noah on kisoissa ihanan rento ja iloinen. Jatkuvassa kontaktissa, eikä ruikkaa kenenkään perään. Näin ollen ollaan voitu lähtöä odotellessa ihan vaan istuskella maassa ja odottaa. Noahsta on kuoriutunut samanlainen supersuorittaja kuin isästään Milosta  <3  Ennen omaa suoritusta voidaan viimeiseen asti maata selällään silmät kiinni rentona, kävellään lähtöön ja Noah on täysin valmis ja viritetty radalle kuullessaan "odota"-käskyn. Radan jälkeen voidaan taas rentoutua. Radalla ei kuitenkaan säästellä yhtään! Milo oli ihan samanlainen ja sitä kaikki aina ihmetteli, että miten se voi olla tuossa tuollainen, vetää hulluna ja taas nollat taulussa radan jälkeen. Kun ne kaikki muumit on koiralla päässä järjestyksessä, niin kyllä se pystyy. Tästä tulee olemaan meille valtava hyöty arvokisakarsinoissa vuoroa odotellessa, kun koira vaan on, eikä stressaa suuntaan eikä toiseen <3

Itse ratoihin. Kolme neljästä radasta oli TOSI hyviä! Hyppärillä valitettavasti Noah tuli kepeille liian kovaa, eikä taittunut toiseen väliin ja siinä sitten jonkin aikaa pyörittiin, mutta muuten rata oli lähes täydellinen ja sekös sitten vähän korpeaakin kun olisi sitä sertiä ollut tarjolla ja tuplaakin olis tullut... mut hei, hyviä me ollaan ilman sitä sertiäkin  ;)   Meidän puuttuva tuplanolla jäi siis saamatta kun kahden puhtaan radan väliin tuli taas toinenkin keppivirhe... ja ihan samanlainen kulma, tällä radalla vaan mentiin toiseen väliin kun emännän jalka hienosti sinne tuuppaa. Tämä rata ei ollut loppumatkaltaan ihan niin hyvä, mutta jotenkin en kyllä enää tsempannutkaan virheen jälkeen. Kaksi puhdasta rataa saatiin kuitenkin aikaiseksi ja hyviä sellaisia! Sijoitus tiukalla aikajaolla oli 4. molemmilla radoilla. Se mikä itseään kovasti ilostuttaa oli omien ratojen pienet epäpuhtaudet, joissa kului ratkaisevasti aikaa. Etenkin päivän viimeisellä radalla useampikin kohta ja tuolla radalla jäätiin voitosta alle sekunti, joten kaikki oli saavutettavissa  ;)

Videolla radat on ihan sekajärjestyksessä. Ensimmäisenä on hyppäri, sitten 3. startti, 4. startti ja viimeisenä 2. startti.




Positiivista kaikilla radoilla oli Noahin eteneminen! Joku lamppu on nyt syttynyt sen päässä ja se monesti luki mun ohjauksia ennakkoon ja vielä korjailikin mun virheitä. Sen kanssa oli vaan niin hienoa mennä! Juoksu Akin piti jokaisella radalla, vaikkei se nyt ihan tyylipuhdas olekaan. Puomikin meni ihan jees, kovaa mentiin ja luvalla sieltä poistuttiin, joten eikös se riitä? :P

Seuraavat kisat meillä meneekin kuukauden päähän kun on kaikenlaista muuta elämää tässä välissä, mutta ensi lauantaina meillä on Janne Karstusen treenit ja onpahan vaan kivaa päästä taas ohjattuihin treeneihin! Niin ja viime kisojen virheistä voi päätellä mikä on omatoimitreenien teemana tällä viikolla...

Kisa viritykset

Tänään aamulla karavaani suuntasi hallille. Ajatuksena oli rauhassa ottaa Noahille vähän kontakteja ennen sunnuntain kisoja ja käydä lopuksi vielä pitkä tunnin lenkki molempien koirien kanssa ennen kuin 3v pitää hakea hoidosta kotiin. Noh, meni se melkein suunnitelmien mukaan... kaikkien vauvasäätöjen ja pakkaamisten kanssa aika kului yllättävän sutjakasti ja lopulta oltiin hallin pihalla 50min ennen kuin piti lähteä pois ja tietysti sekin piti aloittaa vaipan vaihdolla. Tää on niin tätä   :D

Ei muuta kuin koirien kanssa lämpälle 20 min, tehokas puomin ja keinun treeni, 7min, muutamalla toistolla. Sillä aikaa kun Noah vähän laski juotua vettä, niin kävinpähän sitten Rotan kanssa pikaiseen radalla kun se lenkki jäi pelkäksi ajatukseksi. Lopuksi 15min jäähylenkki ja tämä super-äiti myöhästyi lapsen hausta vain 5min. Itse treeni meni kyllä ihan hyvin Noahilla. Hyviä toistoja puomilla ja keinulla. Testasin nyt puomilla pysäytyskäskyn "ota" poisjättämistä koska olen sitä epäillyt ihan turhaksi. Pelkkä "kiipee" käsky tuntuu toimivan paljon paremmin. Katsotaan mitä keepi esittää kisoissa sunnuntaina...

Rottahan käy aksaa treenaamassa aina kerran 3 kuukaudessa, joten sen treeneistä ei hirveästi mainittavaa. Hyvin se kyllä silti aina muistaa pyssärit puomilla ja A:lla, muistaa se hypätäkin, vaikka kääntyminen joskus saattaa hieman jäädä ja keinusta saa alkuun aina hyvät lennot. Rimat kuitenkin pysyy ja se on jotenkin niin hurjan symppis treenata  <3   Ihan erilainen kuin mun pojat  :)

Elämän vietävissä

On aika kääntää uusi sivu elämässä ja agilityssa. Viime päivityksestä on aikaa hurjan paljon ja KAIKENLAISTA on ehtinyt tapahtua, hyvässä ja pahassa. Perheellisenä ja nykyään kahden lapsen äitinä ei ehdi enää elää koiraharrastukselle ja lajivalikoima on supistunut tähän yhteen niin koukuttavaan lajiin kuin agility! Ei anneta tämän kuitenkaan olla menestyksen tiellä, vaan ammennetaan siitä voimaa radoillekin :)

Suurin muutos on tapahtunut ihan kotilauman kokoonpanossa. Allekirjoittanut on tässä välissä jo ehtinyt pyöräyttää toisen lapsen, joka täyttää juurikin näinä päivinä 8kk. Meidän kotona pyörii itseni lisäksi tällä hetkellä edelleen sama aviomies ;) , lapset 3v ja 8kk, sekä koiruuksista Noah ja malinois Rotta. Taku joutui muuttamaan toiseen kotiin ystävän luokse koska ei vain sopeutunut lapsiperheen elämään, eikä lapsien vähän arvaamattomiin tapoihin. Kaikki epävarmuus lasten kanssa sekoitti lopulta koko laumajärjestyksen viime kesänä ihan totaalisesti ja kaikkien osapuolien puolesta parasta oli antaa Taku kotiin, jossa ei ole lapsia, hän pystyy rentoutumaan ja olemaan oma itsensä 24/7. Samalla tuli aikalailla luovuttua Takun kanssa harrastamisesta, mutta joskus elämä vie eri suuntaan kuin olit ajatellut. Edelleen kuitenkin tarkoituksena Takun kanssa kisata mahdollisuuksien mukaan kunhan hän ensin kotiutuu hyvin uuteen kotiinsa! Tärkeintä on kaikkien hyvinvointi elämässä.

Blogin päätähti Noah ja agility. Tavoitteena meillä on nauttia agilitysta, edetä niin kovaa kuin tassu kulkee ja harrastaa tätä mahtavaa lajia tosissaan, mutta ei koskaan liian vakavissaan! Säilytetään huumoria mukana ja muistetaan nauraa myös itsellemme. Me unelmoidaan MM-kisoista, menestyksestä ja täydellisyydestä, mutta tähdätään sinne tavoitteiden kautta ;)

Tervetuloa mukaan meidän agility maailmaan!