Seeking fo perfection

Nyt kun ollaan vahan lajin parissa uudella innolla ja motivaatiolla on ollut aika katsoa peiliin ja myöntää itselleen niitä koulutuksellisia, tiedostettuja ja tiedostomattomia, laiminlyöntejä mitä näiden sumuvuosien aikana on tullut tehtyä.

Noah on tuhannen ja yhden virheen koira. Se keksii AINA jotain uutta hajotettavaa kisatilanteisiin. Se mikä toimii treeneissä ei toimikaan enää kisoissa. Olen korjannut kolmesti keinukammon kisatilanteista, ollaan korjattu keppijumi korvien välistä ja ollaan harjoiteltu rentoutumista kisapaikalla. Nyt viimeisimpänä on hajonnut meidän juoksu-A kisoissa, eikä suinkaan treeneissä. Kahteen vuoteen en ole Noahia enää pysäyttänyt Alle ja osumat oli hyviä 1,5v kunnes juuri viime kesän alla loukkasi ranteensa ja keksi alkaa hyppiä Alta. Tätä olen nyt pähkäillyt ja lopputuleman on jokseenkin tällainen: Kesän epäonnistumisten jälkeen olen alkanut kisoissa "puskea" vauhtia Alle, jonka seurauksena Noahin viretaso nousee yli, eikä se pysty tekemään sille opetettua asiaa. Tämä tuli hyvin esille viime kisoissa, kolmella radalla kaksi virhettä Alta. Virheellisten suoritusten alla oli molemmilla radoilla koiran liukastuminen Ata edeltävällä esteellä, joka nosti koiralla käyrän överiksi ja se kostautui vääränlaisella mielentilalla Alla. Melakarin Tarjan tarkat silmät avasivat myös omani siitä, että An alastulon ongelma ei suinkaan ole siellä alastulolla vaan, siinä viretilassa missä se lähtee Ata suorittamaan. ELI nyt tulevan viikonlopun aikana kun meillä on nämä EO-karsinnat Vantaalla keskityn pienellä rytmityksellä laskemaan Noahin kiireen Alla tasolle, jolla se pystyy keskittymään... ( Helppoa ku heinänteko, hoitaa samalla koiran psyykettä kisavireeseen ja yrittää suoriutua sitten vielä omastakin   :D  :D  :D  ) . Tukitoimena tälle yritykselle olen alkanut häivyttää meidän bumpperia Alta ja tehnyt toistoja matalassa vireessä ja hitaalla vauhdilla, jolloin Noah oikeasti joutuu miettimään tassujen asettelua. Samaan syssyyn ollaan korjaamassa meidän puomin pysäytystä. Suullisella käskyllä haetaan paikkaa kontaktilta ilman minkäänlaista vartaloapua. Nämä "ajatusharjoitukset" ovat olleet Noahille tosi rankkoja ja huomaa miten koira väsyy ihan hetkessä. On se kamalaa kun kelpie joutuu ihan miettimään asioita...

Toinen ikuinen murhe on meidän lähdöt. Se on ollut aina ja ikuisesti HUONO. Tähän päivään mennessä en vain yksinkertaisesti ole sille jaksanut tehdä yhtään mitään koska kuitenkin lähdössä tarpeeksi pysyy, MUTTA nyt on mitta täysi ja kevään projektiksi olen päättänyt saada meidän lähdöt kuntoon ennen arvokisoja. PISTE. Se miten tämän 6 vuoden juurtuneen tavan aion muuttaa on vielä vähän hämärän peitossa. Nyt meidän on kuitenkin tarpeellista kisata tänä talvena koska tarvitsen tuloksia vielä arvokisoihin ja haluan löytää kisarutiinia ennen kuin alan työstää paikallaanoloa.



CAJAN pentunurkka:

Cajakin pääsi tällä viikolla vähän tekemään treeniä. Olen nyt viime aikoina tehnyt paljon matalan vireen temppuilua yhdellä esteellä ja pitänyt Cajaa "paketissa". Tämän viikon treenin aiheena meillä oli erilaiset liikehäiriöt putkille, takaaleikkaus, vastakäännös ja liike vastakkaiseen suuntaan. Samalla hyppy hauskaa vaihdellen takaakierroista tiukkaankäännökseen tai suoraan posotukseen. Ja olihan meillä hauskaa. Tietoisesti annoin Cajan vähän rallatella lelulla itsekseen, koska se tykkää siitä, eikä tämän nyt tarvitse pennun kanssa niin sotilaallista olla kun on kerran koiran kanssa yhteyden löytänyt. Vähän siis pennun vireenhuoltoa. Caja otti kyllä tästä treenistä kaiken ilon irti!! Hauska pieni kikkarapää <3  :)

In the year 2017

Uusi vuosi on otettu vastaan uudella innolla ja motivaatiolla!! Viime vuosi oli kaikkinensa ihan onneton muidenkin kuin vain koirien sairastelujen yms. muiden kanssa, että tältä vuodelta en toivo muuta kuin terveyttä ja ehjää kisakautta! Noahilla oli viime vuonna tasan 5 kk aktiivisia treenikuukausia ja nekin oli kolmessa osassa, joten etenemistä osaamisessa ei kovinkaan viime vuonna päässyt tapahtumaan.  Nyt kuitenkin pyyhitään viime vuoden pölyt jaloista ja keskitytään tähän uuteen vuoteen!


Heti on vuoden alkuun tullut muutoksia treenikuvioihin kun siirsin omat treenit TSAUn hallilta Kiva-areenalle ja varasin meille Noahin kanssa vielä Elina Jänesniemen valmennusryhmästä paikan! Noahin kanssa ei olla koko sen 6 vuoden iässä oltu milloinkaan säännöllisessä valmennuksessa, joten josko nyt olisi jo aika?  Muutenkin mulla on tällä hetkellä ihan mieletön motivaatio treenaamiseen. Lapset kasvaa ja ovat alkaneet nukkua öitä, joten ei tarvitse itsekään enää kulkea univajesumussa ja yrittää saada jotain aikaiseksi. Nyt on sellainen olo, että on muiden kisaajien kanssa samalla viivalla kun ajatus kulkee, eikä jatkuvasti vain unelmoi peitosta ja tyynystä. Tämän vuoden tavoite Noahin kanssa on tehdä töitä meidän yhteistyön eteen ja pyrkiä saumattomaan yhteistyöhön! Haluan tietää miten Noah toimii missäkin tilanteessa ja treenata niin, että voin rehellisesti sanoa tehneeni kaikkeni tämän eteen. Aikaisemmilta vuosilta tiedän, että näin ei ole ollut.


Treenattu siis ollaan tänä vuonna ja varvaskin on nyt kestänyt kaikenlaista. Kaikenkaikkiaan pidin varpaan kanssa 2 kk totaalitreenitaukoa ja 1kk treenasin jotain pientä tassusidoksen kanssa. Mitään remmilenkkeilyä en varpaan kanssa harrastanut. Sidoin jalan hyvin ja annoin Noahin olla lenkeillä täysin vapaasti. Parissa kisassakin ollaan jo käyty ilman suurempia tuloksia, mutta jo viime kisat Kirkkonummella meni radalla ihan mielettömän hyvin! Kaksi kolmesta radasta oli pienen pientä virhettä vaille lähes täydellistä yhteistyötä ja olin Noahin tekemiseen enemmän kuin tyytyväinen! Elinan koulutuksia on ollut nyt kahdesti ja ollaan päästy hyvälle alulle meidän yhteistyön kehittämisessä.


Caja on viime päivityksestä "hieman" kasvanut, Hä on jo 8kk <3  Alkaa tuleva säkäkorkeuskin hahmottumaan, joka tällä hetkellä on 41cm ja painoa 9,6kg eli kyllä se mediksi tulee jäämään. Caja on kokonaisuudessaan oikein valloittava persoona! Kotona sisätiloissa miellyttävä, kovin rauhallinen, eikä häsää mitään turhia. Leikkivät Noahin kanssa edelleen tosi kivasti ja Rotta on sen ehdoton ylijumala. Caja ei tunnu omaavan mitään vahdittavia resursseja ja muutenkin on tyytynyt lauman alimman rooliin erittäin helposti.Varvasmurtuman vuoksi ei olla paljoakaan ehditty mitään treenailemaan ja ehkä ihan hyvä niin. Hyppyä ollaan vahvisteltu erilaisilla pikkuharjoitteilla ja kertaalleen käyty keinua paukuttelemassa ja kipitelty vähän matalaa puomia. Putket on ollut sillain pikkusen "pannassa" koska ne oli Cajan mielestä ihan hurrrrrjan hauskoja. Äärettömän helppo ja tasapainoisen oloinen koulutettava. Pystyy täysrähinästä rauhoittumaan suoraan paikallaanoloon, eikä tunnu turhan ohjaajaherkältä. Mikäli jotain "negatiivista" pitää sanoa, niin se on kyllä Cajan haukkuherkkyys muille koirille, radalla ja sen ulkopuolella. Ihan valtavasti ollaan tehty Cajan kanssa luopumista. Ohitukset arjessa menee jo ihan kivasti ja kisoissakin pystyy keskittymään tehtäviin kisatunnelmassa, vaikka sitten vain hakemaan nameja maasta muiden mennessä radalla, mutta... jos hän saisi itse päättää, niin hän kyllä kovasti kannustaisi kavereita radalla ääntään yhtään säästämättä  :D


Mulla on kyllä nyt ihan mahtavat karvakaverit, joiden kanssa on tooosi kivaa treenata ja elää! Voiko enempää pyytää?  <3