Eilen ajelin sinne Tampereelle kisoihin. Ei olla ennen kisattu TAMSKin uudessa hallissa, mutta hyvinhän siellä kulki koira ja ohjaaja. Kotiin tultiin viimeisen vaadittavan MM-karsinta tuloksen kanssa eli tuplanolla!! Hintana ohjaajan pieni urheiluvamma... mitäpä sitä ei agilityn eteen?! Hee hee....
Näissä mun hienoissa uusissa kengissä taisi olla vähän liian hyvä pito pohjaan, sillä nyrjäytin nilkkani ekan radan lopussa ja varovaisesti ohjailin Noahin loppuun tunnustellen oman jalan vastetta. Tuntui aika ikävästi kehräsluun alla. Heti radalta päästyä pyysin jalalle hetkeksi kylmää ja tunnusteltuani askellusta päätin koittaa sitoa sen ja yrittää seuraavalle radalle... koska kyllähän sitä tuplaa piti yrittää :D Yritys ja uskallus kannatti sillä nollahan sieltä saatiin ja jalkakin oli vielä matkassa mukana. En mä mitään kunnolla ohjata uskaltanut ja radassa oma varovaisuus näkyy huolestuttavan selkeästi myös Noahin etenemisessä. Herkkä poika on herkkä poika <3
Tänään on jalka ollut ihan kohtalainen. Ei pahemmin kipeä, mutta muistuttaa minua kyllä aina välillä, että jotain on tapahtunut. Menen huomenna varmuudeksi näyttämään jalkaa lääkärissä. Tuskin siellä mitään isoa, mutta onpahan sitten joku minua viisaampi koplannut konttia.
Videot tulevat tässä. Hyvin näkyy ekalla radalla keppien jälkeen putkella kun jalka pettää... pääsi vielä kaarroskin putkelta pahasti valumaan kun ei paikalle ehtinytkään ;)
Hienointa tässä on nyt se, että saa ihan rauhassa alkaa hurvittelemaan, testaamaan ja koettelemaan rajoja!! Nolliakin tuli ihan kivasti kerättyä nyt loppu vuodesta kun viimeiset 11 starttia sisälsi 7 nollaa :)
PS. Agility burn out- teksti on kerännyt ihan valtavan määrän huomiota!! Sitä on avattu jo kohta 1500 kertaa. Ihan mieletöntä!! Se kyllä taitaa kertoa siitä, etten ole ihan omia kuvitellut ilmassa leijuvasta paineesta. Sinäänsä tosi harmittavaista, mutta toivottavasti joku löysi ehkä jotain ajatusta mun tekstistä käytettäväksi itselleen <3
keskiviikko 30. joulukuuta 2015
maanantai 28. joulukuuta 2015
AGILITY BURN OUT. Ajatuksia agilitysta.
Ensi vuonna tulee minulla täyteen 20 vuotta agilitya ja se on laittanut miettimään miten itse jaksaa lajia harrastaa vuodesta toiseen. Mikä on minua motivoi ja miksi, jotku ajautuvat totaaliseen burn outiin harrastuksessa, jonka pitäisi ennen kaikkea olla se arjen juhla hetki. Kaikenlaista koiraa ja elämäntilannetta on mahtunut näiden vuosien varrelle. Arvokisoissa olen ollut mukana yhteensä viidellä eri koiralla varmaan joka vuosi vuodesta 2000 lähtien ja edelleen osaan motivoida itseni hallille ja kisoihin, mutta olen myös osannut olla sieltä pois kun muu elämä on vienyt aikaa ja voimavaroja. Esimerkiksi tämä vuosi on ollut minimaalisen vähäistä treeniä kun on syntynyt perheenlisäystä ja kaksi levotonta yökukkujaa "häiritsee" yöunia. Aikaa olisi ehkä ollut, mutta kun ei oikeasti jaksa, niin ei tarvitse, ei edes sen koiran takia koska huonolla motivaatiolla tehty harjoitus on yleensä vain huono harjoitus, joka syö entisestään motivaatiota, eikä varmasti kehitä eteenpäin. Nyt loppuvuodesta olen taas löytänyt sen kipinän ja hallille on kiva mennä! Pitää siis osata kuunnella omaa sisintä ja kun agility ei enää tunnu vapauttavalta on hyvä armahtaa itselleen paussia, ennen kuin kyllääntyy, niin ettei hallille palaa enää koskaan. Näitäkin on nähty.
Viime aikoina olen havainnut agilitymaailmassa melko yleisen ongelman, nimittäin agility-burn out. Olen jo pitkään halunnut asiasta kirjoittaa koska kouluttaessani aika usein astun mentaalivalmentajan kenkiin purkiessani ihmisten suoritus ja kisapaineita. Ilmassa tuntuu leijuvan useiden harrastajien mielessä, että kaikki pitää tehdä ja pitää suoriutua aina vain paremmin! Kaikki mahdolliset tekniikat pitää osata, hallita ja käyttää. Kaikkien pitää tavoitella parasta mahdollista lopputulosta ja agility tähtää aina huippusuoritukseen! Kisoissakin vain täydellinen nollatulos kelpaa, eikä hylätty rata ole minkään arvoinen. Vaikka todellisuudessa koirakon taso ja yhteiset kilometrit, eivät millään voisi vielä täyttää näitä tavoitteita. Realistisuus on kateissa monella harrastajalla.
Suurin osa agility-burn outiin ajautuvista harrastajista taitaa olla potentiaalisen koiran omistavia ohjaajia, joille mikään ei enää tunnu riittävän ja pieninkin virhe vie maton alta totaalisesti. Luovutetaan jo ennen kuin koira on 4v koska "me ei koskaan onnistuta". Lopulta se onnistuminenkaan ei enää riitä vaan aina pitäisi voittaa ja olla paras, vaikka se ei nyky agilityssa ole enää mahdollista kun hyviä koirakoita alkaa olla joka säkäluokassa niin paljon. Tässä päästään siis yhteen burn outiin ajavista tekijöistä. Malttamomuus ja tulospainotteinen ajattelu. Unohdetaan kokonaisuus ja tuijotetaan vain radalta saatua tulosta. Tämä ajattelu aiheuttaa myös sen, ettei enää osata lukea kisasuorituksista treeniä tarvitsevia kohteita, koska kisathan kertovat nimenomaan sen mikä osa-alue tarvitsee treeniä. Kun tuijottaa liikaa tuloksia sokeuttaa itsensä siltä oikealta kehitykseltä, joka löytyy radan kokonaisuudesta, ei tuloksista. Ja näin ollen kehitys pysähtyy, joka turhauttaa entisestään. Valitettavasti monilla on tässä vaiheessa tapana alkaa syyttää sitä koiraa tehdyistä virheistä, vaikka oikeasti koira on sitä mitä itse olet vahvistanut ja kouluttanut, joten sitä koiraa on turha syyttää.
Yksi syy löytyy treenistä. Yksinkertaisesti treenataan liian vaikeita asioita ja ratoja, epäonnistutaan jatkuvasti, eikä sitä kautta opita mitään. Harjoitukset pitäisi pitää sopivan haastavina, jotta koirakko kehittyisi eteenpäin. Kouluttajan vastuulla on tunnistaa koirakon taso ja näin ollen tyytyä joidenkin kohdalla vähempään koska on turhaa ajaa koirakkoa suoritukseen, jonne heillä ei ole edellytyksiä ja ohjaaja siten turhautuu. Vastapainoksi taas kouluttajan täytyy löytää koulutettavistaan ne, joita pusketaan siihen aina vaan parempaan ja nopeampaan suoritukseen. Treeneissä kuuluu tehdä virheitä ja koko ajan virheitä, koska ne kertovat mitä pitää erityisesti koiran kanssa treenata tai vahvistaa. Ajan kanssa kun osaa turhautumisen sijaan kuunnella virheitä, niitä alkaa ilmetä vähemmän ja lopulta päästään taidon ylläpitovaiheeseen.
Unelmia ja tavoitteita. Mikä motivoi meitä jatkamaan vuodesta toiseen ja mikä taas motivoi treenaamaan? Mielestäni unelmat ovat taustalla olevia kannusteita, potkivat treenaamaan kerta toisensa jälkeen, vuosi vuoden jälkeen ja tavoitteet ovat niitä, jotka vievät meitä eteenpäin ja lisäävät motivaatiota niihin päästyämme. Joskus harrastuksissa sekoitetaan nämä kaksi asiaa ja tavoitteeksi laitetaan maajoukkuepaikka, suomen- ja maailmanmestaruus. Helposti ajaa itsensä turhautumiseen ja burn outiin, mikäli tavoitteena on maailmanmestaruus. Sen yhden ainoan kisan voitto vuoden aikana, jonne aika harva lopulta pääsee ei kanna tavoitteena pitkälle. Siksi itse ajattelen unelmana kaikki arvokisamenestymiset, se on se joka piiskaa hallille, mutta taas tavoitteet rakennnan realistisesti oman kehitystasoni mukaan ja nämä tavoitteet ja treenin aiheet löytyvät yleensä virheistä kisoissa tai treeneissä.
Agilityssa pitäisi myös muistaa koira ja sen kehitys. 2v koira ei tarvitse olla valmis, sitä ei pitäisi treenata nuorena niin paljon, että se osaa siinä iässä kaiken. Koira on fyysisesti valmis vasta n.3 vuoden iässä ja psyykkisesti vasta n.4v iän jälkeen. Valitettavan paljon nähdään nuorena loistavia koiria, jotka eläköityvät ja hidastuvat jo 5-6vuoden iässä, vaikka niiden pitäisi olla parhaimmillaan. Nuorella koiralla tehty liika treeni ottaa tuplasti aikaa pois loppu päästä. Unohdetaan siis omissa tekemisissään koiran kehitys ja odotetaan liikaa liian nuorelta koiralta. Pitäisi malttaa mielensä ja osata nauttia siitä matkasta terveen koiran kanssa kohti tavoitteita ja unelmia.
Muistetaan nauttia siitä matkasta kohti unelmia sen parhaan ystävän kanssa <3
Viime aikoina olen havainnut agilitymaailmassa melko yleisen ongelman, nimittäin agility-burn out. Olen jo pitkään halunnut asiasta kirjoittaa koska kouluttaessani aika usein astun mentaalivalmentajan kenkiin purkiessani ihmisten suoritus ja kisapaineita. Ilmassa tuntuu leijuvan useiden harrastajien mielessä, että kaikki pitää tehdä ja pitää suoriutua aina vain paremmin! Kaikki mahdolliset tekniikat pitää osata, hallita ja käyttää. Kaikkien pitää tavoitella parasta mahdollista lopputulosta ja agility tähtää aina huippusuoritukseen! Kisoissakin vain täydellinen nollatulos kelpaa, eikä hylätty rata ole minkään arvoinen. Vaikka todellisuudessa koirakon taso ja yhteiset kilometrit, eivät millään voisi vielä täyttää näitä tavoitteita. Realistisuus on kateissa monella harrastajalla.
Suurin osa agility-burn outiin ajautuvista harrastajista taitaa olla potentiaalisen koiran omistavia ohjaajia, joille mikään ei enää tunnu riittävän ja pieninkin virhe vie maton alta totaalisesti. Luovutetaan jo ennen kuin koira on 4v koska "me ei koskaan onnistuta". Lopulta se onnistuminenkaan ei enää riitä vaan aina pitäisi voittaa ja olla paras, vaikka se ei nyky agilityssa ole enää mahdollista kun hyviä koirakoita alkaa olla joka säkäluokassa niin paljon. Tässä päästään siis yhteen burn outiin ajavista tekijöistä. Malttamomuus ja tulospainotteinen ajattelu. Unohdetaan kokonaisuus ja tuijotetaan vain radalta saatua tulosta. Tämä ajattelu aiheuttaa myös sen, ettei enää osata lukea kisasuorituksista treeniä tarvitsevia kohteita, koska kisathan kertovat nimenomaan sen mikä osa-alue tarvitsee treeniä. Kun tuijottaa liikaa tuloksia sokeuttaa itsensä siltä oikealta kehitykseltä, joka löytyy radan kokonaisuudesta, ei tuloksista. Ja näin ollen kehitys pysähtyy, joka turhauttaa entisestään. Valitettavasti monilla on tässä vaiheessa tapana alkaa syyttää sitä koiraa tehdyistä virheistä, vaikka oikeasti koira on sitä mitä itse olet vahvistanut ja kouluttanut, joten sitä koiraa on turha syyttää.
Yksi syy löytyy treenistä. Yksinkertaisesti treenataan liian vaikeita asioita ja ratoja, epäonnistutaan jatkuvasti, eikä sitä kautta opita mitään. Harjoitukset pitäisi pitää sopivan haastavina, jotta koirakko kehittyisi eteenpäin. Kouluttajan vastuulla on tunnistaa koirakon taso ja näin ollen tyytyä joidenkin kohdalla vähempään koska on turhaa ajaa koirakkoa suoritukseen, jonne heillä ei ole edellytyksiä ja ohjaaja siten turhautuu. Vastapainoksi taas kouluttajan täytyy löytää koulutettavistaan ne, joita pusketaan siihen aina vaan parempaan ja nopeampaan suoritukseen. Treeneissä kuuluu tehdä virheitä ja koko ajan virheitä, koska ne kertovat mitä pitää erityisesti koiran kanssa treenata tai vahvistaa. Ajan kanssa kun osaa turhautumisen sijaan kuunnella virheitä, niitä alkaa ilmetä vähemmän ja lopulta päästään taidon ylläpitovaiheeseen.
Unelmia ja tavoitteita. Mikä motivoi meitä jatkamaan vuodesta toiseen ja mikä taas motivoi treenaamaan? Mielestäni unelmat ovat taustalla olevia kannusteita, potkivat treenaamaan kerta toisensa jälkeen, vuosi vuoden jälkeen ja tavoitteet ovat niitä, jotka vievät meitä eteenpäin ja lisäävät motivaatiota niihin päästyämme. Joskus harrastuksissa sekoitetaan nämä kaksi asiaa ja tavoitteeksi laitetaan maajoukkuepaikka, suomen- ja maailmanmestaruus. Helposti ajaa itsensä turhautumiseen ja burn outiin, mikäli tavoitteena on maailmanmestaruus. Sen yhden ainoan kisan voitto vuoden aikana, jonne aika harva lopulta pääsee ei kanna tavoitteena pitkälle. Siksi itse ajattelen unelmana kaikki arvokisamenestymiset, se on se joka piiskaa hallille, mutta taas tavoitteet rakennnan realistisesti oman kehitystasoni mukaan ja nämä tavoitteet ja treenin aiheet löytyvät yleensä virheistä kisoissa tai treeneissä.
Agilityssa pitäisi myös muistaa koira ja sen kehitys. 2v koira ei tarvitse olla valmis, sitä ei pitäisi treenata nuorena niin paljon, että se osaa siinä iässä kaiken. Koira on fyysisesti valmis vasta n.3 vuoden iässä ja psyykkisesti vasta n.4v iän jälkeen. Valitettavan paljon nähdään nuorena loistavia koiria, jotka eläköityvät ja hidastuvat jo 5-6vuoden iässä, vaikka niiden pitäisi olla parhaimmillaan. Nuorella koiralla tehty liika treeni ottaa tuplasti aikaa pois loppu päästä. Unohdetaan siis omissa tekemisissään koiran kehitys ja odotetaan liikaa liian nuorelta koiralta. Pitäisi malttaa mielensä ja osata nauttia siitä matkasta terveen koiran kanssa kohti tavoitteita ja unelmia.
Muistetaan nauttia siitä matkasta kohti unelmia sen parhaan ystävän kanssa <3
Joulutreeniä
Joulun aikaan ollaan lähinnä keskitytty olemiseen, rentoutumiseen ja lasten kanssa touhuiluun, mutta Noahkin pääsi hurvittelemaan ennen joulua viime tiistaina ja tänään kävin myös hallilla. Rottakin on nyt päässyt agilitytreeneihin mukaan aina välillä kun Timolla on ollut minimaalisen vähän aikaa sen aktivoimiseen.
Viime viikolla Lehtisen Jenni tuli käymään Suomessa Norjan maalta ja sovittiin yhteiset treenit TSAUn halliin. Kolme tuntia meni kaikkiaan aikaa radan rakennuksessa ja kolmen koiran treenaamisessa, mutta suurin ajasta menikin ihan muuhun kuin aktiiviseen treeniin. Noahinkin treeni kesti ehkä 10 min :D Jenni oli sunnitellut meille radan ja mun toivomuksesta radalla kaikki kontaktiesteet, sekä vähän teknisempää rataa. Noah kun on luukutellut viime aikoina ihan tarpeeksi. Noahin kanssa ei ollut radalla isompia ongelmia ja oli tosi ihana huomata, että rataantutustuessa oikeasti tiesi mikä sopii meille! Samaan 10 minuuttiin tuli kullan arvoinen oppi, nimittäin kabai-sokkari. Takun kanssa ei ole ollut tässä ohjauksessa mitään ongelmaa koska sehän nyt on kuin juna raiteilla, mutta Noahilla on ollut vaikeuksia pitää estelukitusta persjätöissä ja helposti mun vaihtaessa kättä se vetää täydestä jarrut ja kiertää esteen. Tämä ratkaistiin sillä, että katse ohjaa suoritettavana olevan esteen, jonka edestä leikkaan ja samalla vastakkainen käsi kertoo koiralle tulevaisuuden eli kummalle puolelle haluan sen tulevan! Vaikea selittää kirjoittamalla, mutta hitsit, että toimi!! Noahan on aina ollut supertarkka ohjauksista ja reagoi pienimpäänkin ohjaukseen täydessäkin vauhdissa ja on hieman haasteellista ohjaajalle näissä vauhdeissa :P
Tänään kävin treenaamassa niitä KEPPEJÄ. Etupalkalla erilaisista kulmista avokulmalähetyksiä ja alkuun oli kyllä Noahille vähän vaikeeta, mutta parin onnistuneen toiston jälkeen alkoi oikea väli löytyä! Eihän tämä tässä ollut, mutta jostain on aloitettava. Seuraavassa treenissä jatketaan.
Huomenna matkataan Tampereelle iltakisoihin! Kivaa kun on kisoja muulloinkin kuin viikonloppuisin :)
Viime viikolla Lehtisen Jenni tuli käymään Suomessa Norjan maalta ja sovittiin yhteiset treenit TSAUn halliin. Kolme tuntia meni kaikkiaan aikaa radan rakennuksessa ja kolmen koiran treenaamisessa, mutta suurin ajasta menikin ihan muuhun kuin aktiiviseen treeniin. Noahinkin treeni kesti ehkä 10 min :D Jenni oli sunnitellut meille radan ja mun toivomuksesta radalla kaikki kontaktiesteet, sekä vähän teknisempää rataa. Noah kun on luukutellut viime aikoina ihan tarpeeksi. Noahin kanssa ei ollut radalla isompia ongelmia ja oli tosi ihana huomata, että rataantutustuessa oikeasti tiesi mikä sopii meille! Samaan 10 minuuttiin tuli kullan arvoinen oppi, nimittäin kabai-sokkari. Takun kanssa ei ole ollut tässä ohjauksessa mitään ongelmaa koska sehän nyt on kuin juna raiteilla, mutta Noahilla on ollut vaikeuksia pitää estelukitusta persjätöissä ja helposti mun vaihtaessa kättä se vetää täydestä jarrut ja kiertää esteen. Tämä ratkaistiin sillä, että katse ohjaa suoritettavana olevan esteen, jonka edestä leikkaan ja samalla vastakkainen käsi kertoo koiralle tulevaisuuden eli kummalle puolelle haluan sen tulevan! Vaikea selittää kirjoittamalla, mutta hitsit, että toimi!! Noahan on aina ollut supertarkka ohjauksista ja reagoi pienimpäänkin ohjaukseen täydessäkin vauhdissa ja on hieman haasteellista ohjaajalle näissä vauhdeissa :P
Tänään kävin treenaamassa niitä KEPPEJÄ. Etupalkalla erilaisista kulmista avokulmalähetyksiä ja alkuun oli kyllä Noahille vähän vaikeeta, mutta parin onnistuneen toiston jälkeen alkoi oikea väli löytyä! Eihän tämä tässä ollut, mutta jostain on aloitettava. Seuraavassa treenissä jatketaan.
Huomenna matkataan Tampereelle iltakisoihin! Kivaa kun on kisoja muulloinkin kuin viikonloppuisin :)
lauantai 19. joulukuuta 2015
Ylivirettä ja kisoja
Tällä viikolla päästin takaisin agilityn äärelle! Tarkoituksena oli käydä kahdet treenit ennen tämän päivän kisoja, mutta joulukiireet hieman sotki kuvioita ja käytiin hallilla vain keskiviikkona. Noahin kanssa otin helppoa ratapätkää, jossa taarkoituksena vahvistaa kaikkia kontakteja. Hieman oli jäänyt viime viikon rallirata korvien väliin ja sitä oli kerrytetty viikon ajan niin, että kelpie meni vähän korkealla ja erittäin kovaa. Rimoja tippui, eikä puomin kontaktista ollut alkuun tietoakaan. Kyllä keepi siitä sitten ruotuun palasi kun vähän muistuteltiin miten tätä hommaa pitikään ajoittain mennä :D
Tänään vähän ehkä jännitti lähteä kisaamaan kun musta oli niin villinä keskiviikon treeneissä, mutta ihan hyvinhän tuo meni! Olin ilmoittautunut kaikille kolmelle radalle, mutta aamustartti jäi väliin kun mies joutui jäämään ylitöihin aamulla. Kahdella startilla siis mentiin. Ekalta radalta TAAS keppivirhe kun Noah lopetti pujottelun liian aikaisin ja ampui edessä olevalle hypylle, joka oli noin metrin päässä ansaesteenä. Rata ennen ja jälkeen oli ihan ok menoa. Kovin oli Noahlla vaikeuksia saada pitoa tämän Hyvinkään hallin pohjasta ja suti joka kurvissa ja toisella radalla vähän varoi käännöksiä. Me ei siis enää toiste tänne lähdetä. Toinen rata oli hyppäri ja se me vedettiin puhtaasti. Kurveissa vähän varoen ja pari yyyyylipitkää kurvia maksoi meille jälleen kerran sen sertin... käsittämätöntä... Noah oli siis 4., mutta 2.sijalla 1,3s päässä olleella oli oikeus sertiin, joten se siitä sitten TAAS. Ensimmäisen putken jälkeinen käännön oli huono, koska olin itse myöhässä ja Noah oli jo lukinnut edessä olevan vvärän esteen, mutta sain sen sieltä vielä mukaan. Samaten pussia edeltävä kaarros putkelta levisi ja vei tehot koko suoralta kun Noah menee pussiin viistosti ja ihan viime tipassa. Unohdinpa sitten kutsua sen koiran mukaan putkelta...
Viimeiset tulokset meillä on näyttänyt aika tarkalleen tällaiselta 0-hyl-0-hyl-0-hyl-0-hyl-0 ja vielä jokaisen nollan kanssa sijalla 4. : D Tupla on jäänyt nyt kolmesti keppivirheen takia saamatta, enkä edelleenkään ole niitä ehtinyt vahvistaa, mutta tällä viikolla MENEN, vaikka joulukinkku kainalossa : ) Muuten Noah kulkee tällä hetkellä tosi kivasti! Sen kanssa on ihan hurjan kivaa hurvitella radoilla!
Videolla tämän päivän kisastartit. Ekasta jäi alku ja alun keppivirhe kuvausteknillisistä syistä pois, mutta hyppäri on kokonaisuudessaan.
Tänään vähän ehkä jännitti lähteä kisaamaan kun musta oli niin villinä keskiviikon treeneissä, mutta ihan hyvinhän tuo meni! Olin ilmoittautunut kaikille kolmelle radalle, mutta aamustartti jäi väliin kun mies joutui jäämään ylitöihin aamulla. Kahdella startilla siis mentiin. Ekalta radalta TAAS keppivirhe kun Noah lopetti pujottelun liian aikaisin ja ampui edessä olevalle hypylle, joka oli noin metrin päässä ansaesteenä. Rata ennen ja jälkeen oli ihan ok menoa. Kovin oli Noahlla vaikeuksia saada pitoa tämän Hyvinkään hallin pohjasta ja suti joka kurvissa ja toisella radalla vähän varoi käännöksiä. Me ei siis enää toiste tänne lähdetä. Toinen rata oli hyppäri ja se me vedettiin puhtaasti. Kurveissa vähän varoen ja pari yyyyylipitkää kurvia maksoi meille jälleen kerran sen sertin... käsittämätöntä... Noah oli siis 4., mutta 2.sijalla 1,3s päässä olleella oli oikeus sertiin, joten se siitä sitten TAAS. Ensimmäisen putken jälkeinen käännön oli huono, koska olin itse myöhässä ja Noah oli jo lukinnut edessä olevan vvärän esteen, mutta sain sen sieltä vielä mukaan. Samaten pussia edeltävä kaarros putkelta levisi ja vei tehot koko suoralta kun Noah menee pussiin viistosti ja ihan viime tipassa. Unohdinpa sitten kutsua sen koiran mukaan putkelta...
Viimeiset tulokset meillä on näyttänyt aika tarkalleen tällaiselta 0-hyl-0-hyl-0-hyl-0-hyl-0 ja vielä jokaisen nollan kanssa sijalla 4. : D Tupla on jäänyt nyt kolmesti keppivirheen takia saamatta, enkä edelleenkään ole niitä ehtinyt vahvistaa, mutta tällä viikolla MENEN, vaikka joulukinkku kainalossa : ) Muuten Noah kulkee tällä hetkellä tosi kivasti! Sen kanssa on ihan hurjan kivaa hurvitella radoilla!
Videolla tämän päivän kisastartit. Ekasta jäi alku ja alun keppivirhe kuvausteknillisistä syistä pois, mutta hyppäri on kokonaisuudessaan.
tiistai 8. joulukuuta 2015
Juoksu-Ata ja huoltoa
Eilen ajelin hallille testaamaan bumpperin uutta paikkaa harjalle! Tein "ralliradan" ja katsoin miten osuu. Jokaisella toistolla osuma molemmilla takajaloilla kontaktin yläreunaan, mutta säännönmukaisesti osuen. Eli eli, mennään tällä taktiikalla ja katsotaan mitä se poikii. Vielähän täytyy käydä sivuetäisyydet, kääntymiset yms. läpi, mutta tästä on hyvä jatkaa.
Tein kontaktitreenistä videon ja sehän olis tässä:
Ostin viikonloppuna uudet agilitykengät vanhojen stickyjen tilalle ja uudet on Merrelin jotain... oli eilisessä treenissä ekaa kertaa jalassa ja tuntui kyllä tosi hyvältä. Oikeastaan unohdin koko kenkien tunnustelun, joten pakkohan niiden on olla sitten hyvät :D Näissä on erikoisuuten "sisäänrakennettu sukka" joka estää hiekan ja tässä lajissa kumirouheen pääsyn kenkään. Samalla tekee kengästä tosi napakan tuntuisen jalkaan. ME LIKE!
Tänään oli Noahilla vuorossa Tanjan fyssarointi ja Noah oli ihan normikunnossa, pientä jumia siellä täällä, muttei mitään mullistavaa. Tällä viikolla ei enää tapahdukaan mitään agilityn saralla, koska "valitettavasti" allekirjoittanut lähtee vähän Pariisin reissulle viikonloppuna ;)
Ensi viikolla palataan!
Tein kontaktitreenistä videon ja sehän olis tässä:
Ostin viikonloppuna uudet agilitykengät vanhojen stickyjen tilalle ja uudet on Merrelin jotain... oli eilisessä treenissä ekaa kertaa jalassa ja tuntui kyllä tosi hyvältä. Oikeastaan unohdin koko kenkien tunnustelun, joten pakkohan niiden on olla sitten hyvät :D Näissä on erikoisuuten "sisäänrakennettu sukka" joka estää hiekan ja tässä lajissa kumirouheen pääsyn kenkään. Samalla tekee kengästä tosi napakan tuntuisen jalkaan. ME LIKE!
Tänään oli Noahilla vuorossa Tanjan fyssarointi ja Noah oli ihan normikunnossa, pientä jumia siellä täällä, muttei mitään mullistavaa. Tällä viikolla ei enää tapahdukaan mitään agilityn saralla, koska "valitettavasti" allekirjoittanut lähtee vähän Pariisin reissulle viikonloppuna ;)
Ensi viikolla palataan!
lauantai 5. joulukuuta 2015
Sairastuvan treenejä
Viime päivityksestä onkin jo vierähtänyt, mutta eipä täällä paria treeniä kummempaa ole ehtinyt tapahtua. Koko porukka ollaan oltu vuorollamme kipeänä, joten siinähän tämä aika mukavasti kuluukin.
Viime kisojen jälkeen piti käydä tekemässä keppitreeniä, mutta se jäi sairastelujen takia. Onneksi jäikin, sillä viime lauantain treeni Janne Karstusen kanssa oli aika rankkaa, joten eipä tullut liikaa treenattua. Jannen treenissä pureuduttiin perusasioiden tarkistamiseen eli ohjauksista slalom, takaakierrot, välistä vedot ja valssit. Lisäksi juostiin kontakteja ja pientä rataa. Noah oli treeneissä ihan mahtava! Tehtiin tapojeni vastaisesti tosi kova treeni 20min x 20min tunnin tauolla. Koskaan ei olla treenattu kerralla noin paljoa, mutta Noah veti tosi hyvin! Koko treenin aikanakin tippui tasan kaksi rimaa. Lopputulemana kotiinläksyksi saatiin takaakierrot ja välistävedot ja tämänhän mä olenkin tiennyt... pitää keksiä joku nopea tehokas ohjaus, koska nykyisillä ei oikein ehdi ja mä näytän heiluvalta räsynukelta. Onneksi agilityssa ei jaeta tyylipisteitä :D
Noahille annoin sitten vapaata treenin jälkeen ja mentiin vasta eilen hallilla käymään. Treenasin Noahin kanssa juoksu-Ata ja vaihdoin bumpperin paikan harjan lähelle, jotta saisin sen hyppäämään harjan yli. Toistot oli tosi hyviä! Videolta katsottuna kuitenkin luulen, että siirrän bumpperin vielä lähemmäs harjaa, jotta saisin harjan yli loikan kantamaan vähän pidemmälle ja näin tassut osumaan kontaktille paremmin! Juoksu-A on toistaiseki pitänyt kisoissakin, mutta jotenkin haluaisin suoritukseen lisää rentoutta ja harmittaa kun ei meillä ole omalla hallilla käytössä laskettavaa Ata. Näillä kuitenkin mennään mitä on.
Tein kivan treeniviedon meidän tämän syksyn treeneistä Jounin ja Jannen mukaan! Och här är det:
Seuraavaksi erikois treenivuorossa meillä vielä juoksu-Ata, kepit ja putkijarrut tämän vuoden puolelle! Ja vielä vähän kisaakin :)
Viime kisojen jälkeen piti käydä tekemässä keppitreeniä, mutta se jäi sairastelujen takia. Onneksi jäikin, sillä viime lauantain treeni Janne Karstusen kanssa oli aika rankkaa, joten eipä tullut liikaa treenattua. Jannen treenissä pureuduttiin perusasioiden tarkistamiseen eli ohjauksista slalom, takaakierrot, välistä vedot ja valssit. Lisäksi juostiin kontakteja ja pientä rataa. Noah oli treeneissä ihan mahtava! Tehtiin tapojeni vastaisesti tosi kova treeni 20min x 20min tunnin tauolla. Koskaan ei olla treenattu kerralla noin paljoa, mutta Noah veti tosi hyvin! Koko treenin aikanakin tippui tasan kaksi rimaa. Lopputulemana kotiinläksyksi saatiin takaakierrot ja välistävedot ja tämänhän mä olenkin tiennyt... pitää keksiä joku nopea tehokas ohjaus, koska nykyisillä ei oikein ehdi ja mä näytän heiluvalta räsynukelta. Onneksi agilityssa ei jaeta tyylipisteitä :D
Noahille annoin sitten vapaata treenin jälkeen ja mentiin vasta eilen hallilla käymään. Treenasin Noahin kanssa juoksu-Ata ja vaihdoin bumpperin paikan harjan lähelle, jotta saisin sen hyppäämään harjan yli. Toistot oli tosi hyviä! Videolta katsottuna kuitenkin luulen, että siirrän bumpperin vielä lähemmäs harjaa, jotta saisin harjan yli loikan kantamaan vähän pidemmälle ja näin tassut osumaan kontaktille paremmin! Juoksu-A on toistaiseki pitänyt kisoissakin, mutta jotenkin haluaisin suoritukseen lisää rentoutta ja harmittaa kun ei meillä ole omalla hallilla käytössä laskettavaa Ata. Näillä kuitenkin mennään mitä on.
Tein kivan treeniviedon meidän tämän syksyn treeneistä Jounin ja Jannen mukaan! Och här är det:
Seuraavaksi erikois treenivuorossa meillä vielä juoksu-Ata, kepit ja putkijarrut tämän vuoden puolelle! Ja vielä vähän kisaakin :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)