What does'nt kill you, makes you stronger

Meillä on tällä hetkellä meneillään oikea vasta-aaltojen myrsky!! Treeniä ei olla tämän vajaan parin viikon aikana nähty paljoakaan, mutta senkin edestä eläinlääkäreitä... edelleen. Molemmat koiruudet tällä hetkellä kotona tassu paketissa. Noahilla oik etujalan varpaan venähdys ja Cajalla vas takajalan varpaan murtuma. Noah otti napakat lähdöt etupihan terassilta ja väänsi varpaansa. Caja sen sijaan liukastui takaovelle ja mursi varpaansa kaatuessaan... mä en enää tiedä mitä tähän sanoisi...

Molemmilla siis paketti jalassa, Cajalla kaksi viikkoa ja viikko sisälepoa (joka on jo tämän päivän jälkeen ohi) ja Noahilla paketti jalassa vähän pidempään eli ainakin koko marraskuu. Noahia en ole kuitenkaan pitänyt levossa vaan on voinut ulkoilla sidoksen kanssa normaalisti, mutta treeneihin vasta marraskuun lopulla. Hoitona Noahin varpaaseen on laseri ja fyssari 16.11.  Mut kyl tää tästä varmaan taas ensi vuonna!!

Ennen äksidenttiä ehdin käydä Cajan kanssa treenailemassa vähän keinua kahdesti ja sehän oli jo toisella kerralla ihan PRO <3





Koska siis molemmat omat koirat ovat sairaslomalla, niin pakkohan se oli sitten lämmitellä Rotta taas takaisin kentälle! Se kun kävi tekaisemassa IP3 tuloksen Timon kanssa edellisviikonloppuna, niin sillä alkoi PK-hommista talviloma sopivasti. Kisoihinkin menin ja ilmoitin heti 12.11. ja tarkoituksena myös kisata omissa kisoissa 20.11. sekä ehkä 4.12. Vantaalla. Ei mitään hajua miten mahtaa mennä, mutta pääsenpähän ainakin treenaamaan ja kisailemaan :)  Tässä vähän Rotan lämpätreeniä taas 9kk tauon jälkeen:

Vähän lisää eläinlääkäriä ja pikkasen treeniä

DOdii... Kaikenlaisen arkitouhun tiimellyksessä päästiin uudestaan hallille viime  maanantaina. Noahin kanssa treenattiin Ata ja keppejä. Alla tehtiin bumpperilla suoria juoksuja muistin virkistys ajatuksena ja hyvin toimi tässä treenissä. Toistot näytti hyvinkin samanlaisilta! Kepeillä otettiin etupalkalla törkeitä ohjaajahäiriöitä, jotka nämäkin Noah kesti tosi hyvin. Ajatuksena nyt vahvistaa ensin näitä perusesteosaamisia ja siirtyä siitä sitten enemmän ratatreeniin. Tämän syksyn ongelmaksi tulee kyllä muodostumaan vapaiden viikonloppujen pula :(  Mä en todellakann tiedä mihin väliin saisin mahdutettua kisoja? Joko sitä on itse töissä, on jotain muuta tai sitten mies on töissä, enkä saa lapsia minnekään hoitoon... joskus sitä toivoisi vähän helpompaa harrastamista...

Tässä välissä ehti Cajakin käydä jo eläinlääkärin tutustumisreissulla viime lauantaina ja uudestaan maanantaina. Caja vietti lauantaina 8h tutkimuksissa ja seurannassa mahdollisen suolitukoksen vuoksi ja  maanantaina käytiin näyttämässä kipeää hammasta. Onneksi molemmat olivat turhia hälytyksiä! Lauantainen episodi alkoi aamuyöllä klo 05 kun herään levottomasti kulkevaan ja vuolaasti kuolaavaan pennun toimintaan. Puolen tunnin ajan se kuolasi ja kävi ulkona, oli levoton ja lopulta oksensi vihreän ilmapallon, jonka jälkeen alkoi ripuli ja oksentelu sekä kuolaaminen jatkui. Pari kertaa kävi ripulilla ulkona ja sen jälkeen ei yrityksistä huolimatta takapäästä enää tullut mitään. Lisäksi se oksensi kaiken juomansa veden ja edelleen kuolasi kovasti. Kello 07.30 soitin eläinlääkäriin ja sovittiin, että vien sen sinne matkalla töihin ja Caja voisi jäädä sisälle tutkimuksiin. Ensimmäinen mahakuva oli epäilyttävä, mutta uuden kuvan myötä nähtiin suolikaasujen liikkuvan normaalisti, joten luojan kiitos tämä oli väärä hälytys! Tiistaina kävin näyttämässä Cajan tulehtunutta takahammasta, jossa oli jäänyt maitohammas jumiin ja aiheuttanut ärsytystä uuteen hampaaseen ja ikeneen. Onneksi saatiin eläinlääkärin toimesta pihdeillä poistettua vanha hammas ja nyt suu on jo paljon rauhallisempi. Samalla nykäistiin toiselta puolelta vastaava takahammas, joka myös oli jumissa.

Ja nyt sit saisi riittää näitä ellitouhuja, vaikka vuodeksi eteenpäin, johan tässä kaikenlaista on ollut 6vko sisään...

Back in business!

Nyt se päivä koitti. Me päästiin taas esteille Noahin kanssa <3  Ei me paljoa treenattu ja rimat oli 55cm, mutta hyvät oli treenit. Kahta noin 7 esteen ratapätkää kelloteltiin kun kerrankin oli treeniseuraa mukana. Eilisen treenin postiivisin asia taisi olla se, että meno Noahin kanssa tuntui 6 vkon tauon jälkeen jopa helpolta ja kevyeltä!! Ehkä me siis ollaan saavutettu jonkinlainen taso tässä meidän yhteistyössä?! Ajatuksena olisi pari kertaa viikossa käydä treenimässä ja ottamassa taas tuntumaa,  lisäksi intervalliharjoitteita lenkkien lomassa ja vähän pyöräilyä.

Suunnitteilla olisi mennä BATin kisoihin 12.11. ja meidän omiin Liedossa 20.11.. Joulukuuta en ole vielä edes katsonut. Meiltä jäi nyt alkusyksyn kisarutistuksesta puuttumaan molemmat tuplat, joten niitä nyt sitten metsästellään.

Cajan kanssa ei olla tehty mitään kummoista. Käyty muutaman kerran leikkitreffeillä ja pari lenkkiä koirakavereiden kanssa. Lisäksi ollaan käyty pariin otteeseen hallilla treenaamassa sitä kuuluisaa olemisen vaikeutta. 7.10. oltiin hallilla pitkän tauon jälkeen vähän pyörimässä siivekkeillä ja juoksemassa putkea. Sen lisäksi myös Caja pääsi eilen hallilla treenaamaan ja yllätyksekseni, jotku palikat ovat kohdanneet Cajan päässä, eikä se ottanut yhtään pöhinä häiriötä muista treenaajista! Teki ihan mahtavan hienosti ja keskittyneesti hommia, joten taas on ahkera häiriötreeni tuottanut tulosta! Hampaita ei juurikaan suussa ole tällä hetkellä joten lelupalkkaus on lähinnä yhteistä painiörinää lelu suussa, mutta siitähän Caja juuri tykkääkin  :) Namitkin kelpaa palkaksi lähtöharjoitteissa ja siitä on helppo vaihtaa sitten taas lelulle, joten mitäpä sitä 4,5kk ikäiseltä pennulta voi muuta pyytää? Tällä hetkellä Cajalla on korkeutta 36,5cm eli toivo elää sen 40cm ylittämisessä  ;)

Ja hei! Mihin sitä pennun kanssa tarvitsee kalliita halleja kun metsässä pääseee ilmaiseksi harjoittamaan pennun koordinaatiota! Meillä pennut ovat aina ulkoilleet metsissä vapaana vaihtelevassa maastossa <3

JIHUUU!! Uusi tietokone ja elämä jatkuu :D

Vihdoin ja viimein meillä on kotona taas kone!! Ihmeellisen kädetön sitä onkin ilman pöytäkonetta, vaikka sen käyttö meillä onkin aika minimaalista. Kuitenkin joitain asioita tulee hoidettua vain tällä koneella ja kun sitä ei ole alkaa hommat seisoa paikoillaan. Nyt kuitenkin toivottavasti homma taas kulkee!

Kaikenlaista on siis ehtinyt tapahtua tässä välissä. Viimeisen kuukauden aikana tosiaan Noahin tapaus, lapsilla toistuvia korvatulehduksia molemmilla ja viimeisimpänä olin itse viikko sitten kilpirauhasen poistoleikkauksessa, joten ihan normaali tylsä perusarki olisi toistaiseksi tervetullut meille. Caja on hurjasti kasvanut ja kehittynyt sitten viime tekstin. Hän on nyt n. 34cm korkea ja 6,5kg kaikessa 17vkon iässään. Eipä tarvitse pelätä, etteikö mediksi jäisi! Toivomuksena olisi kuitenkin yli 40cm korkeus, mutta katsotaan miten käy. Noah ei ole nyt treenannut agilitya neljään viikkoon, mutta tarkoituksena olisi esteille mennä taas parin viikon päästä. Eilen oli fyssari ja siellä löytyi pari nikamalukkoa ja jähmeä SI-nivel. Tiedä sitten missä jumittanut kun mitään ei olla edes tehty tai onhan se voinut silloin karkureissullaan kieriä vaikka minkälaisia mäkiä alas. Lihaskunto on myöskin edelleen vajaa ja vähän saisi olla enemmän tavaraa nahan ja luiden välissä, jotta olisi jotain mistä lihaksia rakentaa. On ollut jotenkin tosi vaikeaa lihottaa Noahia, mutta lisää ruokaa vaan. Ensi viikolla aloitetaan tehostettu peruskunnon kohotus eli käydään muutaman kerran pyörälenkillä, jotta saadaan rasituksen sietoon kestoa ja ehkä vähän pattia takaisin ja sitten kevyesti aloittaen esteille. Kisoihin olin ajatellut mennä vasta marraskuussa. En todellakaan halua kiirehtiä tämän kanssa ja rikkoa koiraa, joka vetää täysillä lihaksilla tai ilman. Harmittaa kyllä sinäänsä ihan tosi paljon kun juuri Noah oli hyvässä kisakunnossa kevään lajitauon jälkeen ja taas saa aloittaa alusta uudelleen... mutta tätä tämä meidän agility on ollut koko Noahin uran. Pitkää taukoa, vähän treeniä ja taas pitkää taukoa. Tasaista parin vuoden rutiininomaista harjoittelua ei ole meillä koskaan ollut ja se kyllä myös näkyy koirassa, jonka kovalevy tyhjenee aina tauon aikana.

Muuten koiralaumaan kuuluu tosi hyvää! Noah ja Rotta ovat molemmat hyväksyneet Cajan laumaan. Tosin kovassa kurissa tulokas on ollut, joten ei ole jäänyt epäselväksi hänen paikkansa arvojärjestyksessä. Noah ja Caja ovat tosi hyviä kavereita ja leikkivät paljon yhdessä sisällä ja ulkona. Rotta taas osoittaa ylempää ylemmyyttä lähes kokonaan ignooraamalla koko pennun. Saa olla olemassa ja saa olla, vaikka ihan liki, mutta siinä se sitten niiden välinen kontakti onkin. Vähänkö on Caja aina otettu niistä harvoista kerroista kun Rotta nuuskii tai huomioi sitä... ei tiedä pentu miten päin pitäisi sen jälkeen olla kun on ollut "jumalalle" olemassa :D

Hauskaa on ollut tutustua itsekin uuteen rotuun ja persoonaan. Aika erilainen on espanjalainen näihin totuttuihin paimenrotuihin verrattuna. Suurin ero taitaa ainakin Cajan kohdalla olla sen coolius eli ei turhia intoile tai hössötä. Koira, joka on täyttä asiaa tai ei sitten ollenkaan, mutta se sopii mulle. Ehkä mä jotain sellaista vähän hainkin ja mä aikoinaan ihastuinkin sen Fridan vähän ylimieliseen olemukseen. Arjen, ehkä vähän itsenikin yllättävänä ominaisuutena on voimakas ympäristö terävyys. Eli kaikki ympäristö pitää huomioida ja lisäksi aika paljon kommentoida asioista äänen kanssa, joten meillä pöhistään aika paljon ja se on mulle henkkoht ehkä hieman kuluttava asia. Mä en sitten voi yhtään sietää turhan pöhisijöitä, joten kyllä on meillä treenattu luopumista asioista enemmän kuin paljon!! Tässä asiassa ehkä pääsee helpommalla normi bcn tai kelpien kanssa kun se vartioimisvietti puuttuu latauksesta. Samalla agilityhalleissa, jossa on paljon muita koiria on kovin vaikeaa pienen perron olla kommentoimatta, mutta me ollaan tätä ihan varta vasten käyty harjoittelemassa ja vietetty aikaa muutamassa kisassa ihan vain hengaillen. Noah on ollut alkuun mukana näyttämässä täydellisyyden mallia ja sitten ollaan oltu ihan kaksistaankin. Jonkin verran ollaan tässä menty eteenpäin. Tukitoimena tälle koirareaktiivisuudelle ollaan käyty paljon pentutreffeillä, jotta Caja saisi itsevarmuutta muiden koirien keskuudessa. Tämä varmaan vähän on auttanutkin kun on ollut niin paljon kivoja leikkikavereita. Haluan kuitenkin opettaa Cajalle kisoihin ja tapahtumiin rentouden olla, ettei tulevaisuudessa kulu energiaa mihinkään turhaan. Tämänkin takia olen ehkä pitänyt ns."lajitreeniä" tauolla sen aikaa, että saisin Cajan yleisesti luottavaisemmalle mielelle hallissa ja sitä kautta onnistuneempia treenejä. Agilityn parissa ollaan jopa sen verran opeteltu, että Caja on kipittänyt matalaa puomia kerran, muutaman kerran kontaktitreineriä, kierretään siivekettä ja mennään putkeen. Siinäpä se. Niin ja tietysti ollaan opeteltu asennetta kentälle. Nyt on kuitenkin ollut sen verran taukoa hallitreeneistä... varmaan kolme viikkoa, että pitäisi mennä ihan vaan ympäristöharjoituksen vuoksi tekemään siivekkeen kiertoja ja putkea.

Syksy alkaa olla jo pitkällä ja kelit on olleet ihan mahtavan aurinkoisia! En sitten tiedä milloin viimeksi olisi ollut näin hienot syyskelit ja etenkin näin pitkään! Lenkkeily menee siis melkein terapiasta  :)

Tästä tämä taas lähtee!!

Sitä tätä ja vähän kaikenlaista

No johan taas on aikaa hurahtanut! Tämä väliaikainen blogi hiljaisuus alkoi aikoinaan n.4vko sitten siitä kun meidän kotikone hajosi ja kännykällä on hankalaa päivittää. Uuden tietokoneen ostaminen taas venynyt kun autokin hajosi ja sitten vielä koirakin hajosi... mutta ehkä jossain vaiheessa. Päivitetään toistaiseksi kännykällä.

Kaikenlaista on ehtinyt tässä välissä sattua. Päällimmäisenä kuitenkin mielessä Noahin "pieni" ripuliepisodi viime viikolla. Noah alkoi viime viikon maanantaina ripuloida, tiistaina ihan vettä, mutta aamulla vielä söi ja joi. Illalla sitten alkoi olla kovin vaisu ja jo silloin mietin, että pitäisikö mennä näyttämään. En sitten mennyt ja aamuyöllä herään siihen kun Rotta survoo itseään lähes väkisin koirahuoneessa portista ulos. Huoneesta sitten löytyy Noah ja lattia täynnä oksennusta. Noaj oli myös hurjan vaisu ja oksensi välittömästi juomansa veden ulos. Siltä seisomalta pikakelauksella koirien aamutoimet, lapset hoitoon ja Noah eläinlääkäriin aamupäivystykseen PetVettiin. Noah oli vastaanotolla toooosi väsynyt, vaisu ja kuivunut. Noah jäi siis keskiviikkona sisälle tippaan ja lisäselvityksiin. Tämän päivän jälkeen löytyi tosi korkea tulehdusarvo CRP yli 210, mutta vatsalaukussa ei näkynyt mitään ihmeellistä edes varjoaineella kuvattuna. Noah siis pääsi yöksi kotiin ajatuksella haimatulehdus tai suolitukos. Torstai aamulla takaisin jatkoselvittelyihin.

Torstaina Noah voi vähän paremmin, mutta edelleen oksensi kaiken juomansa, eikä suostunut syömään. Verikokeessa CRP oli tullut antibiooteilla hyvin alas ollen 110, mutta vatsankuvassa paljastui suolitukos. Kaikki keskiviikkona juotettu varjoaine oli edelleen kaikki mahalaukussa. Noah sitten hätäleikattiin samana päivänä ja löydöksenä suolentuppeuma, joka onneksi löytyi ajoissa. Ei suolen kuoliota tai perforaatiota, joten luojan kiitos pelkkä suolensolmun avaaminen riitti!! Noah pääsi sitten kotiin leikkauksen jälkeen, mutta tämä painajainen ei päättynyt tähän, vaikka niin luulin.

Perjantaina aamuyöllä herään taas Rotan levottomuuteen olohuoneessa ja jälleen löysin Noahin oksennuksen keskeltä koirahuoneessa. Ajattelin päästää sen pissalle ennen päivystystarpeen arviointia. Sinne se tepsutteli pimeään metsään klo05.30. Vähän huutelin sille, ettei niin kauas kun oli minusta ehkä 8m päässä ja näin sen vielä. Huutoihin Noah ei kuitenkaan reagoinut ollenkaan ja jotenkin arvasin, että nyt ei ole kaikki hyvin. Äkkiä sisälle housut ja kengät jalkaan, taskulamppu mukaan ja perään. Sen jälkeen en Noahia enää nähnyt. Sinne se hävisi. Musta koira pimeään metsään. Siitä se 7h painajainen alkoi ja Noahia haettiin lähimaastosta tauotta kokonaiset 7 tuntia ennen kuin löytyi n1km päästä meidän kotoa peltojen takaa peltotieltä, jossa lenkkeillään. Siltä seisomalta Noah vietiin eläinlääkäriin tarkistukseen, mutta onneksi tämä reissu ei aiheuttanut muuta kuin kuivumaa, joka korjaantui tipalla. Lauantaina aamulla Noah oli jo oma itsensä, erittäin laiha, mutta muuten ok! Näiden päivien aikana Noahilta lähti 1,8kg ja siihen ei todellakaan olisi ollut varaa, joten kaikki se lähti lihaksista. Nyt on sitten edessä muutama viikko kuntoutusta ennen kuin päästään taas radalle. Tärkeintä kuitenkin on, että Noah on hengissä!! Vähän liian monta läheltä piti- tilannetta mahtui kolmeen päivään :(

Tästä kaikesta alkaa nyt olla viikko aikaa ja Noahin toipuminen on käynnistynyt hyvin! Nyt on tullut painoa jo 0,5kg takaisin. Tosin edelleen jokainen röyhy tai vatsantoimitus saa sykkeen nousemaan. Noah toipuu tästä varmaan nopeasti, mutta mun henkisten traumojen paraneminen kestää vähän kauemmin.



Takaisin agilityyn:

Tätä episodia ennen olin paljon tehnyt ajatustyötä Noahin ja mun agilitysta ja joutunut sellaisen asian myöntämään, että vaikka päällipuolin Noahin tekeminen näyttää hyvältä, niin jotenkin sen toimintakyky saattaa pettää erikoisissa tilanteissa kisoissa... ja vielä aina eri paikoissa, ohjauksessa, kepeillä, outoja kieltoja... eli Noahista ei välttämättä ole arvokisakoiraksi, juurikin sen arvaamattomuuden vuoksi. En tiedä voiko siihen ikinä luottaa radalla 100 varmasti kun koskaan ei tiedä mikä saa sen jäätämään kesken radan. Tämän tosiasian olen kuitenkin nyt hyväksynyt ja jälleen kerran pyrin tekemään tästäkin koirasta niin hyvän kuin Noahin toimintakyky antaa myöden!! Lopetetaan siis lässytys ja keskitytään oleelliseen! Kaikkein tärkeintä tässä kuitenkin on se, että Noah on hengissä ja saadaan edelleen jatkaa sitä mitä me molemmat rakastetaan eniten!! Kyllä taas elämä muistutti mikä täällä maan päällä on tärkeintä <3

Lempäälä 7.8.

Tytön kanssa lähdettiin eilen yhdessä kisareissulle Noahin ja Cajan kanssa Lempäälään. Samalla käytiin vähän sukuloimassa Tampereen suunnalla  :)   Kisat meni ihan kivasti paahtavasta kuumuudesta huolimatta. Ekalta radalta nollavoitto ja toisella radalla yksi riman tiputus ja valunut puomin kontakti, jonka korjautin, joten tästä hyl. Muuten tämäkin rata oli oikein hyvä! Valitettavasti kädet eivät taaskaan riittäneet videointiin kun touhussa mukana nuorempi lapsi. Hän kummasti vie osan huomiosta kisoissa  ;)

Menomatkalla osuttiin valitettavasti rajulle kolaripaikalle ensimmäisten joukossa. Eihän se tietenkään auta muuta kuin mennä auttamaan. Paha kolari, jossa osallisena myös kaksi pientä lasta... inhottavia tilanteita. Lisäksi vielä onnettomuuden oli aiheuttanut rattijuoppo, joten enpä keksi tästä mitään fiksua kirjoitettavaa, joten antaa olla... Olinpahan vaan superonnellinen kun päästiin kisapaikalle ehjänä tytön kanssa! Koskaan ei tiedä mitä voi tapahtua.

Viime viikolla käytiin kahdesti Noahin kanssa hallilla. Keskiviikkona käytiin pyörähtämässä EO-finaaliradan 12 ensimmäistä estettä kun seurakaverit olivat sen ystävällisesti kasanneet kentälle. Noah suoriutui tästä todella hyvin! Keppien sisäänmeno ja suoritus ihan mielettömän hieno! Lauantaina aamulla kävin vielä puomia ja juoksu-Ata treenaamassa lapset mukana, joten tämä oli aika hätäinen treeni kisoja varten. Hyvää tasaista suoritusta tulee nyt Noahilta ja meno tuntuu muutenkin todella hyvältä ja helpolta!




PENTUNURKKAUS:


Lisätään tänne tällainen pentunurkkaus Cajan päivityksille, vaikka paljoa ei vielä mitään ihmeellistä touhutakaan. Ollaan nyt näiden kahden ensimmäisen viikon aikana opeteltu ihan perusjuttuja, luoksetuloa, istumista, odottamista, leikkimistä jne. Lenkeillä vahvistan oma-aloitteista kontaktia. Tällaiseen hälinään kun ottaa pennun on hieman haasteellisempaa tuoda sitä omaa ihmistä esille, varsinkin kun lapsetkin tykkäävät Cajan kanssa paljon touhuta ja leikkiä. Siksipä olen siirtänyt päiväruoan kupista omaan taskuun, joten Caja saa päiväruokansa aina minulta. Samalla tulee varmistettua, että päivittäin touhutaan jotain kehittävääkin pennun kanssa.

Caja on oikein pätevän oloinen pakkaus! Ei turhia ujostele, suhtautuu kaikkeen terveellä varovaisuudella, mutta aina tarkistaen asiat. Tsekattuaan asiat homma on kuitattu ja Caja pystyy olemaan todella rento missä tahansa. Leikkiminenkin onnistuu kaikkialla ja kenen kanssa vaan. Toisia koiria kohtaan tuntuu olevan vähän välinpitämätön, eikä tunnu olevan mitään hillitöntä mielistelyn tarvetta vieraille ihmisillekään, joka on minun mielestäni ihan hyvä juttu.

Alusta tai pinta ongelmia ei ole. Kiipeilee missä vaan, korkealla, matalalla, liukkaalla, pitävällä.. ihan missä vaan. Kerrostalon portaikko oli ihan peruskamaa ja tällä viikolla mennään käymään purjeveneessä ja laitureilla. Caja on myös käynyt jo monta kertaa uimassa! Ihana pieni rohkea <3  Vähän kyllä ongelmana uimisen jälkeinen vilu, joten uiminen jää aina muutamaan toistoon. Parturoinkn Cajan jo, jotta olisi helpompi uida. Märkä turkki kun tuntui uidessa painavan takapäätä. Ilman karvaa oli huomattavasti helpompi pitää hyvää uima-asentoa. Nyt hän siis näyttää tältä:

Cajan kanssa on ollut helppo leikkiä miten vaan ja millä vaan. Luontaisesti tuo leluja takaisin liekittäväksi ja tykkää leikkiä ihmisen kanssa, joten eihän tässä tarvitse tehdä mitään ihmeellistä itse, kunhan vahvistaa jo ilmenevää toimintaa :)  Ruoan kanssa toimii todella rauhallisesti, vaikka ahne pentu onkin, joten sillä on hyvä joskus aloittaa uusien asioiden opettaminen ja tarvittaessa tuoda lisää potkua toimintaan lelulla! Tässä muutama video pikkutyypistä ja sen touhuista:

Pentu tuli taloon!

Saanen esitellä meidän tiimin uuden jäsenen!
Espanjanvesikoira Caraydan Tromba eli CAJA  <3

Caja muutti meille viime viikon tiistaina ja viimeinen viikko onkin ollut hulinaa täynnä lasten ja pennun kanssa! Miksi espanjanvesikoira? Joskus aikoinaan kauan kauan sitten ohjasin yhtä vesikoiraa, Fridaa. Niitä ei silloin paljoa edes agilityssa ollut, mutta sen kanssa oli jotenkin niin hienoa mennä ja tykkäsin muutenkin koiran olemuksesta. Siitä asti olen säilyttänyt pientä perro-ihastusta koko ajan tietäen, että vielä joskus sellainen mulle tulee! Nyt tuntui olevan sellainen perron mentävä aukko laumassa ja tutustuttuani Kaisin tuleviin pentueisiin ja tavattuani Iitan,  se oli siinä sitten <3

Halusin ja toivosin vähän Noahin vastakohtaa eli aavistuksen rauhallisempaa ja maltillisempaa koiraa, joka seisoisi omilla jaloillaan. Caja on ainakin tähän mennessä täyttänyt nämä vaatimukset täysin! Se on perusolemukseltaa todella rauhallinen ja mietiskelevä tyyppi. Miettii ensin ja reagoi sitten. Siitä huolimatta sillä on loistava asenne leluihin ja leikkimiseen ihmisen kanssa. Lisäksi palkkana toimii myös ruoka, joten tähän mennessä tuntuu olevan juurikin sitä mitä haettiin. Aika näyttää pysyykö näin :)

Ihan mahtia ollut touhuta taas ihan perusjuttuja ja nähdä miten nopeasti pentu oppii kaikenlaista! Lisäski olen ihan älyttömän innoissani uuden rodun tuomista haasteista ja agilityssa on hauska päästä tekemään pitkästä aikaa myös MEDI-agilitya!! Eli täältä voi nyt sitten lukea myös pentujuttuja Noahin treenien lisäksi  :)

Treeniä ja kisoja

Keskiviikkona kävin treenaamassa hallilla keppejä tuon agipitsi katastrofin jälkeen. Tehtiin sama kuvio kuin kisoissa, eikä yllätys, yllätys mitään ongelmaa... näin aina. Kylkiäiseksi otettiin muutama toisto Alla ja pari puomia. Ihan TOSI hyviä toistoja!! Alta Noah tuli kertaalleen vähän hassusti alas, enkä oikein nähnyt mitä tapahtui, mutta sieltä se kampesi itseään ylös kyljeltään... :(  Ihan ok on ollut ja muutama päivä käytiin ravilenkeillä ja uimassa. Jospa selvittiin säikähdyksellä?

Lauantaina käytiin jälleen kentällä tekemässä muutama toisto kontakteilla sunnuntain kisoja varten. Ei mitään ihmeellistä tosi hyviä suorituksia taas ja oli oikein hyvä fiilis startata sunnuntaina kisoissa Helsingissä <3

Kisareissuun lähdin yksin molempien lasten kanssa ja nämä reissut on kyllä sellaista touhua, että kun paikalle pääsee, niin toivoo jo päivän olevan ohi :D   Tästä huolimatta sain varsinkin ekalle startille hyvän fiiliksen ja tehtiin kyllä ihan mielettömän hyvä rata tai siltä se ainakin tuntui! Valitettavasti lasten kanssa ei kädet riittäneet kuvauksen järjestämiseen, niin saan muistella tuolta radalta vain sitä fiilistä ja flowta, sekä tietysti sen tuomaa nollavoittoa  ;)   Toisella radalla Noah ei tullut liukuvaan pakkovalssiin ja hyppäsi yhden hypyn väärään suuntaan, mutta tällä radalla myös hyvää tekemisen meininkiä ja kunnolla pysäytetty puomi!! Vähänkö olen tästä ylpeä! Pysähtyi myös ekalla radalla  :)

Nyt on mulla niin hyvä kisafiilis päällä , että päätin puskea nyt kisoja kalenteriin vielä kun viikonlopuissa on vapaata! Ensi sunnuntaina mennään Lempäälään kisoihin ja varmaan vielä Lohjalle ja Kirkkonummelle tässä kuussa. Rautaa täytyy takoa kun se on kuumaa  :D

Agipitsi 2016

Viime viikonloppuna kisattiin Raumalla 6 starttia. Lauantaina tosi hyvää tekemistä ja puhtaat radat jäi ihan pienien asioiden taakse. Ekalla radalla puomin ylösmenovirhe (ensimmäinen laatuaan?!) ja An alastulolta myös 5. Toisella radalla ohjasin Noahin yhteen ylimääräiseen putkeen, muuten puhdas rata ja hyppärillä sitten nolla! Sijoituksella ei tosin juhlittu, koska Noah ei vaan saa pitoa jalkojen alle Rauman sillä kentällä. Aikaa vaan  palaa käännöksissä kun hiekka pöllyää, eikä mitään tapahdu...

Sunnuntaina ihan tyhmiä ohjausvirheitä ekalla ja toisella radalla. Eniten harmittaa oma sössiminen toisen radan kepeillä. Puhdasta rataa puskettiin ja munsta alkaa kesken kaiken tuntua, ettei Noah oikeen kulje. Kepeillä sitten ihan turhaa tsemppaamaan viereen ja niinpä sitten tsemppasivat koiran kepeiltä pois liian aikaisin... että sieppaa... missä oli taas luotto koiraan?! No tästä lisää sitten vielä seuraavalla radalla kun kepit suoritettiin tyhjään kulmaan viistosti, josta jatkettiin puomille. Omalla liikkeellä ei oikeen olis ehtinyt auttaa ja keepi ei vaan pystynyt. Ei sitten edes toistojen kautta ... :(. Tosi hienoja keppejä ollaan nyt tehty ja nyt sitten kaksi perättäistä virhettä kepeiltä TAAAAS. Täytyy kyllä sanoa, että kaikessa ihanuudessaan Noah on myös aika hankala kisakoira. Mahdotonta ennakoida missä toimintakyky pettää vainpettääkö ollenkaan?! Liian herkkä tyyppi. Tästä osittain johtuu myös mun vaikeus luottaa siihen radalla ja siten sorrun mitä ihmeellisimpiin juttuihin aina välillä. Ei ole helppoa...

Kisojen positiiviset. Sairaan hienoja keinuja ja myös keppejä! Ekan radan virhe Alla ei toistunut muilla radoilla. Yhtäkään rimaa ei edes kopisteltu ja vitsit, että homma alkaa näyttää videolla hyvältä ;)

http://youtu.be/0Iyzm5hk8t8


Kaikesta harmituksesta huolimatta päätin nyt vaan lopettaa ruikutuksen ja ottaa Noahin sellaisena ku se on. Se on herkkä koira, joka todella tarvitsee rutiinin ja ohjaajan tuomaa tukea kyetäkseen ja näillä mennään! Tuli mitä tuli. Parhaamme tehdään <3

Voihan kesä

OI VOI kun on taas blogi jäänyt pahasti ajassa jälkeen! Lasten kanssa kotona kesäkuusta alkaen 24/7 ei jätä paljoa ylimääräistä omaa aikaa, joten blogi jäänyt pahasti paitsioon.

Tässä välissä on käyty juoksemassa SM-kisat ja MM-joukkuekarsinnat, kuten arvata saattaa jäi meidän menestys tältä vuodelta melko laimeaksi. Molemmissa skaboissa jäätiin pois jatkosta eli SM-hyppärillä hyllytettiin parin riman tiputuksen jälkeen ja karsinnoissa sunnuntaipäivä jäi yhden ja vielä viimeisen riman päähän hyppärillä.... että voihan rima sentään!! Koira joka ei paljoa koskaan pudottele...

SM-kisoissa ilmeni jo perjantaina sellainen mielenkiintoinen ajoitukseltaan ihan täydellinen ongelma kuin hajonnut juoksu-A!! Perjantain iltaradalla Noah jo loikkasi ihan hirvittävän korkealta An ja tältä radalta saatiin 5, muuten ihan ok menoa, mutta vähän oli Noah taas nihkeän oloinen, eikä oikein kulkenut omaan tahtiin. Joukkueradalla juostiin ankkurina ilman paineita ja tehtiinkin ihan mallikelpoinen suoritus yhdellä parhoista ajoista, mutta virhe saatiin puomilta ja Alta. Puomin virhe kaatosateessa tuomittuna oli kyseenalainen. Kentän laidalta sanoivat, että osui, mutta tuomari oli toista mieltä. An Noah loikkasi taas ihan järkyttävän korkealta! Joten tämän uuden An suoritustavan keksimisen jälkeen olin oikeastaan vain onnellinen, ettei päästy hyppäriltä jatkoon koska virhe olisi varmasti toistunut finaaliradalla. Valitettavasti kuitenkin liukastui ikävän näköisesti toisella hypyllä kun jalat lähti märällä hiekalla alta, joten kovasti pelästyin, ettei loukannut itseään!

Tätä Ata sitten pohdin ja mietin ja vähän vielä pohdin ja mietin... lopputuloksena luulen, että toukokuun etujalan jumi on tehnyt juoksu-An viimeisen laukan Noahille epämiellyttäväksi ja se väisti sitä askellusta kisoissa. Virhe oli niin epätyypillinen Noahille, että jotain on tapahtunut ja Noah on koira, joka näyttää kaikki kipuongelmat kisoissa. Pikku "paniikilla" sitten korjailemaan moista karsintoja varten ja samalla tuli vahvistettua muitakin kontakteja. Kahden viikon sisällä kävin neljästi hallilla treenaamassa ja kahdella viimeisellä kerralla suoritukset alkoivat näyttää siltä kuin pitääkin! Ja HEI ! Se An kontakti piti karsinnoissa, vaikka oli vielä aika vaikeasti suoritettavissa <3  Valitettavasti vaan näissäkin kisoissa Noah liukastui lauantain hyppärillä  takajalat alta ja toisella radalla yliojensi pituudella kompuroidessaa ja vieläpä otettiin paha tömäri radan lopussa ja Noah lensi pahan näköisesti kiepin kautta kyljelleen maahan... Ei tämän jälkeen ontunut mitenkään ihmeellisesti, mutta en uskaltanut jättää tarkistamatta ja kävin hierottamassa Noahin kisojen jälkeisenä tiistaina! Kireä oli koira kauttaaltaan, mutta saatiin rennommaksi. Lisäksi olen nyt kahden viikon aikana paljon tehnyt ravilenkkiä ja uittanut Noahin paljon. Ainakin nyt tuntuu ihan hyvältä! Fyssari on vasta elokuun puolessa välissä.

Koska aina pitää olla kootut selitykset kaikille epäonnistumisille, niin tässä minun mietteitäni... Ensimmäinen virhe Noahin kanssa oli kevättalven pitkä tauko. Rytmi, varmuus ja tekeminen hajosi niin, ettei ehditty sitä saada enää takaisin, varsinkaan kun toukokuussa vielä loukkasi jalankin. Noah on varmasti koira, joka tarvitsee kaikessa herkkyydessään jatkuvaa rutiinia ja toistoa, jotta paletti pysyy kasassa. Takun kanssa tämä olisi ollut ihan loistava juttu, mutta Noahin kanssa ei. Seuraava kausi vedetään mahdollisimman tasaisesti mielummin useammalla lyhyellä tauolla kuin yhdellä pitkällä ja katsotaan mitä se tuottaa ensi kesälle! Suunnitelmissa myös kisarutiinin hakemista eli toivottavasti paljon kisastartteja ja enemmän säännöllistä treeniä  :)

Lähitulevaisuudessa on suunnitteilla jotain pientä virkistävää ylläriä, lisäksi kisoja ja treenejä! Huomenna korkataan uusi kausi  treenien merkeissä ja viikonloppuna startataan agipitseissä 6 starttia!

SM-huumaa

Tänään se alkaa. Matka SM-kisoihin Lahteen! Meidän oli tarkoitus osallistua tänään molempiin startteihin, mutta hyppäri olisikin ollut niin aikaisin, että päätin kisan sijasta nukkua aamulla vähän pidempään. Illalla lämmitellään agiradalla tärkeämpiin kisoihin :)

Tiistaina aamulla kävin tekemässä kontaktitreeniä klo7.30 ennen Noahin fyssaria klo09. Treenit meni ihan hyvin. Fyssarilla löytyi syy vasemman etujalan jäykkyyteen, sillä vas. ranteessa oli pieni jumi. Muuten koira yleisesti ottaen ihan hyvässä kunnossa! Joten nyt saa nauttia isoista kisoista hyvällä omalla tunnolla hyvässä kunnossa olevan koiran kanssa. Me luvataan vetää täysillä!!!

Huonoja ja hyviä kenraaleja...

Viime päivityksestä onkin vierähtänyt aikaa. Tässä välissä on ollut kisat Raumalla ja Liedossa. Rauman kisat oli kyllä aikamoinen pohjanoteeraus, enpä taas muista koska olen viimeksi ohjannut niin huonosti kuin tuolloin. Rytmi oli ihan kateissa hiekkapohjalla kun edeltävänä päivänä oltiin juostu matolla. Tuntui, ettei Noah päässyt liikkeelle mistään ja mä juoksin ihan omian  :D   positiivista kisoissa oli kepit ja rimat. Kepit tehtiin hienosti joka radalla, eikä pohja muutoksesta huolimatta tiputeltu yhtään rimoja. Näistä kisoista otetaan arvokisoihin mukaan muistutus myös ottaa radalla se koira mukaan, eikä vaan yksinään juoksennella miten sattuu...

Eilen kisattiin Liedossa ja onneksi nämä kisat meni hieman paremmin. Neljä starttia ja kaksi ihan kelpo nollaa! Yhdellä radalla vain yksi liian aikainen putkijarru ja kielto putkelta. Tosin Alta olisi kyllä pitänyt antaa virhe, mutta mitä tuomari ei näe, ei hän voi arvostella :P   Viimeisellä nollaradalla puomin kontakti myös hieman kyseenalainen ja keinu vähän liukas. Puhtaalla radalla kuitenkin maaliin.

Hieman verenpaine kyllä nousee näiden kontaktien kanssa tälleen arvokisojen alla... Treenin puute. Eipä tähän muuta voi todeta. Siksipä huomenna suuntaan hallille klo 7.30 treenaamaan ennen klo 9 fyssaria :D  Samaten käydään esteillä vielä perjantaina ennen lähtöä Lahteen. Olen ilmoittanut Noahin jo perjantain radoille, mutta vielä vähän mietin osallistunko molemmille... Yösija löytyy taas sukulaisen luota, joten ihan kätevää! Säästää taas pitkän pennin :)

Ensimmäistä kertaa varmaan 10 vuoteen lähden SM-kisoihin yksin koiran kanssa! Joka vuosi ollaan miehen kanssa oltu reissussa ja muutamana vuotena lapsetkin olleet mukana. Tänä vuonna haluan keskittyä täysillä kisaan ja itseeni, joten luvassa samalla tällainen äidin pieni miniloma ;)

Eiliset kisaradat löytyy täältä. Mökillä ollessa pitää päivittää blogia puhelimella, joten hienot miniruudut jää nyt väliin.

Tuntuman hakua...

Eilen tuli mahdollisuus mennä Noahin kanssa Elinan koulutukseen ja mie mietin ja puntaroin mennäkö vai ei, mutta päätin sitten kuitenkin selästä ja sunnuntain treenistä huolimatta mennä. Yllätyksekseni mun selkä kesti treenin tosi hyvin, eikä ole nytkään pahoillaan asiasta. Olen tässä syönyt paljon Buranaa, rullailut Foam rollerilla ja eilen lainasin Back on Track selkävyötä. Ehkä mä saisin elvytettyä itseni taas kasaan? 

Noah myöskin on pysynyt suorana ja vaikuttaa olevan ihan ok! Fyssari Noahilla on 14.6. ja ajattelin nyt valmistautua normaalisti kisoihin siihen asti. Eiliset treenit meni ihan hyvin ja sain hyvän vinkin meidän huonoihin niistoihin Elinalta! Josko sitä sitten muistaisi kisoissakin ohjata ne niin eli herkkää koiraa paineistamatta pitämällä katse ja rintamasuunta poissa koirasta? Persiissä on kyllä pelko kiellosta, mutta hyvin ainakin treeneissä toimi.

Ilmoitin meidät nyt " kisatreeneihin" 2.6. Lietoon 6.6. Raumalle ja 12.6. Lietoon. Lisäksi 5.6. on Isabelle Oreniuksen treenit ja päälle omat pienet estetekniset harjoitteet kerta viikkoon. Näillä mennään kohti  SM-kisoja! Ennen karsintoja vielä pitäisi sitten ehtiä pari treeniä ottaa jossain välissä... 

Luovuttiin oman seuran joukkueen varakoirakon paikasta ja laitoin haun SBCAKn joukkueeseen! Toivottavasti tulokset riittää sinne, että pääsisi taas täysillä mukaan viikonlopulle ja pääsisi tekemään ne "harjoitus startit" yksilöitä varten  ;)

Korjaa koira ja hajoita itsesi

Johan nyt taas vastustaa. Noah kävi ennen meidän reissua Anna Hammarenin käsittelyssä Helsingissä ja olihan se raukka parka ihan vino. Lantio vino ja vasen etunen jäykkä. Joku osuma on jossain vaiheessa tullut. Mitään en oo huomannut erityistä tapahtuneen, joten mysteeriksi jää tämä. Loman aikana on kuitenkin saanut palautua ja hoidossa oli käynyt kunnon ravilenkeillä. Tänään käytiin ekaa kertaa esteillä ja on ainakin nyt ollut ihan suora, joten jospa se tästä taas. Koiran osalta. Treeni itsessään meni ihan hyvin ja ajattelin siihen loppuun ottaa pienen hetsaus puomin sen "vielä yhden"... Siinä koiraa lähettäessä lipsahti oma jalka ehkä 10cm ja se oli siinä sitten. Taas joku iski puukon mun selkään :(  Mun selkä on krämppäillyt tässä jo pitkin kevättä ja on niin kiukkuinen, ettei tarvitse kuin yhden nopean väärän liikkeen kun paukahtaa jumiin. Viimeksi näin pääsiäisen kisoissa. Fyssarilla avattiin SI-nivel ja sen jälkeen onkin ollut ihan ok kunnossa tähän asti. Nilkkakin on ollut nyt hyvä. Katsotaan taas miten tästä lähtee käyntiin...

Rataa me vähän treenattiin ja ihan hyvää settiä. Hypyt 60-65cm. Näin lämmössä treenatessa kyllä huomaa, ettei se Noahin lajikuntokaan taida olla niin hyvä kuin tässä vaiheessa pitäisi olla, joten meidän pääpaino taitaa olla karsintaviikonlopussa, että saatais vähän aikaa valmistautua. Kaikki krämpät, keppijumit, kiisaamattomuus yms. maksoi meille myös seuran SM-joukkue paikan, joten Noahin kanssa haetaan rotuyhdistyksen joukkueeseen. Elämä on nyt vaan tällaista, joten näillä mennään mitä on. Turha rutista. Nyt vaan toivon, että molemmat pysyttäisiin kunnossa ja suorassa loppu kesä, että saisi edes yrittää täysillä!

Kisoja olen treenimielessä suunnitellut 2.6. ja 12.6. Lietoon EHKÄ myös 6.6. Raumalle. SM- kisathan alkaakin sitten jo pe 17.6., tosin jos ei olla joukkueessa, niin ajetaan paikalle varmaan vasta lauantaina illalla. Paljon tähänkin suunnitelmaan nyt vaikuttaa tämä mun selkä ja se miten pahasti se nyt venähti...

Kisoja, treenejä ja outoa käytöstä

Huhheijaa... viime tekstistä onkin kulunut jo tovi ja sen jälkeen ollaan tehty vähän kaikenlaista. Treenattu, kisattu, kisattu vähän lisää ja vieläpä käyty taaaaas tohtorilla.

Viime viikon keskiviikkona käytiin 5.5. olleiden kisojen alla treenaamassa ekaa kertaa ulkokentällä kun kisatkin oli hiekalla. Juoksu-An kanssa oli hieman hakemista ulkokentällä alkuun koska Noahin fokus oli liikaa edessä, eikä alas, jolloin herkästi hyppäsi kontaktipinnan yli. Oli pakko siirtää bumpperi alastulolle kontaktipinnan rajaan, jotta sain Noahin ajatuksen alemmas. Muuten ihan ok treeni.

5.5. korkattiin kisat piiitkästä aikaa. Viimeksi ollaankin kisattu ajatuksella tammikuun lopulla ja pääsiäisenä käytiin extempore neljä starttia. Päivä oli tosi kuuma ja Noahista valitettavasti sen huomasi. Radalla taisi kulkea ihan ok, mutta pientä löysyyttä oli havaittavissa. Eka startti jäi kuvaamatta, mutta virhe tuli Alta ja puomilla palautin kontaktille kun askelsi sivuun, joten siitä hyl. Keskimmäisellä radalla Noah tiputti ensimmäisen riman ja siitä häiriintyneenä 3. esteen takaakierrolla pyörittiin, josta sitten kielto. Loppu rata vedettiin puhtaasti läpi ja puomin pyssäri oli hieno!! Videolta katsottuna ensimmäinen rima taitaa tulla alas koska Noah selvästi lähtee hyppäämään esteen varjoa. Ensimmäisten ulkokisojen haasteita. Viimeisellä hyppärillä tehtiin nolla, mutta aika ei ihan ollut meidän oma. Tosin keskivaiheilla rataa oli ärsyttävä niisto ilman ohjaajan liikettä suoraan putkesta ja tämä on meillä ihan valtavan huono  :P  Pitäisi vahvistaa niistoon ja liikkumattoman ohjaajan käteen tuloa... pakkovalssit ja niistot.





Perjantaina oli välipäivä ja huilattiin koska lauantaina oli vuorostaan kisat Kirkkonummella ja illalla vielä ne Jannen treenit. Kirkkonummen kisoissa Noah käyttäytyi radalla ihan oudosti. Jo ekalla radalla oli huomattavissa Noahin hyytyminen... se ei meinannut lähteä kunnolla kiihdyttämään Alle, vaikka putkilla sitten syttyikin taas. Tällä radalla harmittavasti yksi putken kylkeen valunut käännös ja hyl, muuten puhdas rata. Keskimmäisellä radalla taas hyytyminen ennen keinua, tosin sitä ennen oltiin pyöritty kepeillä väärään suuntaan ja keppien läpi puomille, josta hyl. Puomin kontaktikaan ei ollut mikään paras... Hyppärillä sitten taas puhdas rata, mutta nyt Noah ihan totaalisesti puolivälin jälkeen hyytyi. Ei vaan tullut. Aikakin sen jo näytti ja sijoituskin taisi olla jotain 10./30?!  Meinasin jättää Jannen treenit väliin kun olin varma, että se on nyt rikki tai sydänvika tai muuta, mutta meninpä sitten kuitenkin illalla treenaamaan ja katsomaan onko pohjalla eroa. Otettiin puolet kevyempi treeni varmuuden vuoksi. Jannen treenissä ei ollut mitään tällaista nähtävillä, tosin aika pätkissä tehtiin.





Noh, lopputulemana ajattelin, että sillä on vaan huono kisakunto kunnes nyt torstaina treenasin ulkokentällä rataa ja koira jäi jo ekalla toistolla hyytämään esteellä 15. Nollarata tehtiin ja yritin uusintaa, mutta hyytyi taas. Siihen sitten jäi tämä treeni ja perjantaina eläinlääkärille terveystarkkiin, jossa kaikki kuitenkin hyvin. Tämän lauantain kisat peruutin, sillä en halua Noahin kanssa nyt treenata ennen kuin tiedän, että sen on varmasti kunnossa. Keskiviikkona lähdetään Espanjan reissulle ja vien Noahin hoitoon Helsinkiin. Samalla reissulla vien sen fyssarille tsekkiin, josko sillä on jotain lukkoja tai muuta, jotka aiheuttaa moista hyytymistä kun pitäisi useampaa estettä puskea perättäin. Mikäli siellä ei ole mitään, niin sitten ei auta muu kuin lähteä korjaamaan koiran korvien väliä... tosi kivaa... siinä tapauksessa se kastraatio ei tainnutkaan olla niin hyvä juttu  :(

Kisoissa ja treeneissä kuitenkin superpositiivista KEPIT, jotka tarkoituksella tein koiralle ekstravaikeaksi ja se suoriutui niistä täydellisesti!! Ei ole turhaa treenattu <3

Eläinlääkäriä, treeniä ja vähän vielä lisää treeniä

Viime viikolla Noahin kanssa käytiin 45min pyörälenkki torstaina ja perjantaina kävin tekemässä ratatreeniä. Tehokkaita treenejä molemmat, mutta sellainen pieni epähuomio unohtui pyörälenkin jälkeen kuin kunnon koiran nestetytys. Yksittäisenä treeninä varmaan homma olis mennytkin ihan hyvin, mutta seuraavan aamun agitreenit ilmeisesti sinetöi asian. Noah oli perjantai-iltana täysin ummessa, vaikka oli syönyt klo 13 päivällä viimeksi, niin se näytti siltä kuin olisi syönyt säkin kuivamuonaa. Vatsa ihan piukeena ja huonovointinen... tosin kyllä se ehti olla tässä välissä 3 min vartioimatta ulkona, mutta mun on vaikea uskoa, että olisi siinä ajassa ehtinyt löytää mistään ulkoa niin merkittävää ruokamäärä saatika sitten syödä sitä. Ei siis muuta kuin päivystykseen illalla ja maharöntgenin kautta kotiin parafiiniöljyn kanssa. En vaan uskaltanut jäädä kotiin seuraamaan pahoinvoivaa ja röyhtäilevää koiraa, joten päätin lähteä tarkistamaan tilanteen. Noahilla on ollut kerran aikaisemmin samanlainen, mutta oli silloin tosi kipeä lisäksi. Nyt ei ollut kivuliaan oloinen. Joten ehkä mä en ensi kerralla lähde heti kiikuttamaan sitä eläinlääkäriin suolitukoksten ja mahalaukunkiertymäpeloissa...

Muutama päivä tästä sitten toivuttiin ja tyhjenneltiin vatsaa, mutta nyt on jo päästy normitouhuihin. Tiistaina oli pyörälenkki ja eilen kävin hallilla treenaamassa. Tällä viikolla ei muita treenejä sitten olekaan koska ensi viikolla on aika paljon treeniä ja kisoja tiedossa. Vähän käyn kuitenkin kontakteja treenaamassa ulkokentällä ennen torstain kisoja, mutta ei muuta koska lauantaina on taas kisat ja illalla vielä treenit päälle  :P

Eilisen treenin aiheena oli ihan vaan ratatreeniä ja samalla vahvistaa puominkontaktia. Puomi menikin ihan mallikkaasti ja ratakin ilman suurempaa päänvaivaa, mutta sivuttaisetäisyys A:lla oli haasteellinen. 2/3 osumaa ja osumatkin etenkin ekalla kerralla tooooosi yläreunaan. Toisaalta koska videoin ylätasanteelta, niin sielä on vaikeaa nähdä tarkasti rajalla olevia osumia. Joka tapauksessa täytyy tätä nyt vähän treenata. Tässä kuitenkin videomatskua treenistä:




Yksin treenatessa on sellainen ongelma, että kaikki suoriutuminen ja onnistuminen/epäonnistuminen jää aina oman tunteen varaan ja monesti meno todellisuudessa näyttää ihan eriltä. Siksi olen nyt ottanut tavaksi videoida meidän treenejä, jotta pystyn realistisesti arvioimaan etenemistä ja tehtyä treeniä. Tällä tavalla saa myös itsensä kiinni liikkeistä tai käskyistä, mitä ei ole ehkä tajunnut tekevänsäkään  :D

Kohti KESÄÄ

Noniiiiin... nyt on suunnitelmat kesän arvokisoihin asti aika tarkalleen valmiina. Pari muuttuvaa tekijää vielä matkassa mukana, mutta melkein voisi sanoa kisa- ja treenisuunnitelman olevan paketissa. Voin kyllä myöntää, että on jotenkin äärettömän vaikeaa pitää päätä kasassa agilityn suhteen pienten lasten pyörittäessä arkea. Kaikki on jotenkin niin hektistä ja aika menee siivillä... SM-kisoihinkin on enää 8 viikkoa aikaa. Huhhuijaa....

Viime aikoina tämän arkipöllytyksen lisäksi on tullut mietittyä, että Noahkin on jo 5 vuotta ja edelleen aika usein tuntuu yhteistyön olevan hakusessa ihan erillä tavalla kuin Takun kanssa samassa iässä. Rytmi ja luottamus on edelleen päässä sellaisena haamuna. Noh, mietin sitten meidän yhteistä taivalta taaksepäin ja en ihmettele enää...Yhteensä meidän vajaa 4-vuotisen taipaleen aikana ollaan oltu tauolla 1 vuosi ja mahan kanssa ollaan juostu ratoja 8kk, tämän lisäksi oma palautuminen lasten jälkeen on ollut n.6kk molemmista eli täyttä treeni- ja kisahistoriaa meillä on takana ihan kaikki puolet koko kisa-ajasta. Aina kun homma on alkanut kulkea on syystä tai toisesta pitänyt jäädä pidemmälle tauolle ja taas lähteä kuromaan yhteistyötä kasaan. Jospa nyt saatais keskittyä pidemmän aikaa yhtäjaksoisesti toisiimme? Voisi saada jotain tulostakin aikaan...

Noh, se siitä valittamisesta ja mennään asiaan. Viime viikolla kävin treenaamassa Noahin kanssa mölliepisten jälkeen ja tulipa sellainen muisto mieleen, että joskus ennenkin on riittänyt yhdet mölleilyt 50cm rimoilla vapauttamaan Noahissa sen sisäinen kelpie. Niin kävi myös tällä kertaa... keepihän oli joka puolella ja rimat lenteli minne sattuu, eikä jarruista ollut tietoakaan eli tähän loppui meidän mölleilyt kesän alla  :D  Tällä viikolla uskaltauduin uudestaan kentälle ja tämä oli aikast paljon onnistuneempi harjoitus. Tehtiin ihan perussettiä 60-65cm rimoilla ja vähän vaikeaa keppijuttua mukaan. Ohjurit laitoin tällä kertaa mukaan varmistaakseni onnistumisen.

Pari videota treenistä. Alkuun ihan normaaliveto ja toisessa kävellen, ihan vaan omasta mielenkiinnosta  :D





Tällä perushommalla yritän nyt löytää hyvää rytmiä tekemiseen ja luottoa koiraan. Kun saadaan vähän rytmistä kiinni, niin vaikeutetaan taas ratoja. Lisäksi tein radalla toistoja ihan vaan kunnon kohotus mielessä, sillä huomasin Noahin väsyvän kovin helposti. Tästä treenistä johtuen päätinkin ottaa meidän arkeen taas mukaan pyöräilyt. Kerta viikkoon 45min ravia parilla spurttipätkällä saa luvan nostaa vähän meidän molempien kuntoa. Lisäksi 2-3 lajitreeniä 2 viikossa ja päivittäiset tunnin metsälenkit, eiköhän tämä sillä lähde käyntiin  :)

Kisoja olen katsellut ja todennut, että onpa taas vaikeaa. Kahden viikonloppu työntekijän taloudessa ei montaa vapaata jää, jos elämässä on muutakin kuin kisaaminen, mutta jotain sopivaa löysin ja vielä pääsen aika hyvin hyödyntämään mun kasaantuneet starttilahjakortit! Kisoissa haetaan tuntumaa ja vahvistetaan kontakteja. Puomin alastulo PITÄÄ saada varmaksi ennen isoja kisoja, nyt se on jotenkin ihan levällään. Ohjattuja treenejäkin olen suunnitellut aika monet, mutta tämä osio odottaa vielä vahvistusta! Toivottavasti onnistuisi suunnitelmien mukaan!

SI-nivelet oikoon ja takaisin hommiin!!

Viime viikko oli kartturin ja koiran huoltoviikko. Noah kävi tiistaina fyssarilla ja mulla oli aika torstaina. Noah oli ehkä tavanomaista enemmän jumissa, muttei nyt mitään hirveen suurta. SI-nivel jäykkä toiselta puolelta, ylimenoalue oli kireä (keppi treeneistä), lavat jähmeät ja niska toiselta puolelta. Mulla taas oli SI-nivel molemmin puolin jumissa, ristiluu jäykkä ja oik. lapa junturassa eli aika hyvin olin diagnosoinut itse itseni. SI-nivel paukahti varmaan siellä pääsiäiskisoissa. Kamalaa tällainen vanheneminen. Taakse on jäänyt vetreät 20 vuotiaan nivelet...  :P

Perjantaina kävin Noahin kanssa hallilla ja treenin aiheena oli putki-kontaktierottelu. Ertottelut meni tosi hienosti, ei mitään ongelmaa! Lähinnä huolta ja harmaita hiuksia aiheutti Noahin juoksu-An viimeisen laukan osuma ihan tarkalleen kontaktipinnan yläreunaan.... noh, ei oteta ressiä.... heheh.... Pitäisi varmaan vuokrata ATTn kenttää, että pääsisi treenaamaan madalletulla Alla muutaman kerran. Lauantaina juostiin Noahin kanssa JEO tukiepiksissa TSAUn hallilla. Aikataulullisista syistä osallistuttiin vain möllimakseihin ja pujottelukisaan. Piti osallistua myös kiihdytyskisaan, mutta lähdettiin illalla laivalle, niin en ehtinyt sinne sitten jäädä. Kontakteja me lähdettiin treenaamaan ja niitä treenattiinkin. An osuma yhdellä takatassulla aivan yläreunaan ja puomilla koiralle 10 pistettä ja ohjaajalle 2 pistettä... eli siis tämän kevään treeniaiheena on ohjaajan korvien väli puomin kontaktille. Tämä asia täytyy saada kuntoon ennen kesän arvokisoja eli rentoutta ja luottoa koiraan puomilla. Pujottelukisa oli ihan hauska ja Noahin kanssa vedettiinkin ihan hyvä setti eli kolmanneksi paras aika, mutta käsiajanotto, joten mene ja tiedä sitten mikä oli mitä.

Rotalla onkin nyt sitten vähän taukoa tässä ja saatanpa muutenkin laittaa paitsioon meidän yhteisen agilityn ja keskityn nyt Noahiin. Jotenkin tuntuu, että suoriudun Noahin kanssa parhaiten kun keskityn vain sen kanssa kisaamiseen ja treenaamiseen. Rotalla murtui etuhammas puruissa viikko sitten ja hän oli kovin kireä Noahia kohtaan loppuviikolla ja ajattelin, että on jostain nyt tosi kipeä. Normaalisti on tosi solidaarinen Noahia kohtaan sisätiloissa ja sallii kaikenlaista, mutta nyt pelkällä tuijotuksella Noah väisti Rottaa monen metrin päästä. Katsoin sitten suuhun tarkemmin ja molemmin puolin kahden takahampaan välissä kaksi tulehtunutta "kraateria", jotka täynnä mädäntynyttä puusälettä. On siis ollut varmaan TOOOOSI kipeä  :(    Onneksi on luotto kohdillaan ja sain leikkiä vähän hammaslääkäriä rauhassa. Puhdistin kolot möhnästä, desinfioin ja huuhtelin. Hienosti Rotta antoi hoitaa, vaikka sijainti oli vaikea ja työkaluina veitsi ja kömpelö ruisku. Heti muuttui koiran käytös! Ensi torstaiksi oli varattu etuhampaan poisto, joten saavat sitten samalla katsoa näiden takahampaidenkin tilanteen. Missään nimessä Rotta ei olisi voinut olla noiden kanssa torstaihin asti tai edes viikonlopun yli, sen verran ilkeät kolot  :(

Seuraavat kisat meillä on helatorstaina. Vähän kyllä hotsittaisi kisaaminen, mutta kun ei viikonloppuja riitä, niin niitä ei riitä. Keskitytään nyt siis huhtikuussa treenaamiseen!

Ihanakamala juoksu-A...

VOIHAN JUOKSARI... siitä on nyt sitten 14kk kun aloin harjoitella molempien poikien, Takun ja Noahin, kanssa pyssäri-Ata juoksu-Aksi. Tämä ei edelleenkään ole mun mielestä valmis koska Noahilta on aina puuttunut harjan yli hyppy. Osuu tosi korkealle vain takajaloilla ja ärsyttävästi saa kisoissa kääntyvällä Alla jännittää osumaa. Kisoissa ei ole tullut (koputetaan puuta) toistaiseksi Alta montaa virhettä, mutta aika vähän on ollut An jälkeen kääntymisiä.

Tämä on mua vaivannut ja just viimeksi kirjoitin Jennin vinkistä jättää koko bumpperi pois... noh se kesti sen yhden treenin ja pari kisatoistoa kun elukka tajus alkaa hyppiä. Jep jep.... joten koska melkein kaikki agilityssa on ikuisuusprojektia, etenkin Noahin kanssa, niin laitoinpa sitten bumpperin ihan yläreunaan harjalle ja hitsiläinen ku sehän män hienosti!! Ekaa kertaa varmaan ikinä Noah oikeasti hyppäs... katsotaanpa siis tällä josko osumat sais alemmas. Vähänkö olis tämäkin helpompaa, jos olisi käytettävissä madallettava A ja takana ei olis pyssäriä, mutta näillä mennään. Ei käy ainakaan tylsäksi :D

Torstaina kävin siis vain Noahin kanssa hallilla aiheena itsenäisiä nopeita kontakteja. Puomi oli pari toistoa tosi hyvä, samoin keinu, mutta kompastuttiin Alle kun piti sitten vielä putken kautta se tehdä... eihän piän Tasmaani osannut ollenkaan irrota edessä törröttävään putkeen kun kartturi oli liian kaukana vaan kurvasi aina suoraan luokse. Sinäänsä ihan kiva koska ei meitä ainakaan putkiansat häiritse, muta voishan sinne putkeen mennä kun sinne käsketään vähän kauempaakin. Tämä siis päätyi hinkkaamiseksi kun jossain vaiheessa Noah päätti jättää alastulokontaktin väliin. Aina pitäis muistaa jättää se "kerran vielä" pois ja tyytyä muutamaan hyvään toistoon. Hyvä lopetus kuitenkin saatiin bumpperilla ihan An harjalla.

Näin tauon jälkeen olenkin saanut jo kaksi tärkeää muistettavaa... -Älä koskaan muuta tehtyä ohjaussuunnitelmaa kisoissa!- ja toinen -Ei enää, kerran vielä...-

Ensi viikolla tiistaina on Noahin fyssari ja seuraavat aksatreenit meneekin sitten loppuviikkoon, katsotaan josko sitä ehteis jotain muuta reenilöimään välissä. Kisoihin mun on oikeastaan mahdotonta päästä ennen toukokuuta, joten me keskitytään nyt ihan vaan treenaamiseen tämä huhtikuu ja haetaan sitten helatorstaina taas kisatuntumaa! Mun selän fyssariaika on ensi viikon torstaina ja toivottavasti saan apua siihen taas... ärsyttävä vaiva. En mä nyt mikään ihan rampa ole, mutta selvästi joku on selässä väärinpäin tai vinossa kun itsestään päivittäin muistuttaa.

Vähän ja kaikenlaista

Viime viikko oli tunteiden ja tapahtumien vuoristorataa. Elämää ihan sen kaikissa väreissä. Viikko alkoi suru-uutisella rakkaan mammani sairastumisesta ja tämän värittämänä vietettiin pääsiäisen pyhät, kummipojan synttärit, oman kuopuksen ensimmäiset synttärit ja jossain välissä kävin myös hallilla kahteen otteeseen ja juoksin myös yhdet kisat. Kaiken lisäksi sitten vielä loukkasin kisoissa selkäni... TAAS...  Kyllä se elämä osaa joskus sitten ravistella ihan kunnolla.

Täällä nyt käsitellään agilitya, joten kirjoitetaan nyt niistä.  Viime viikolla käytiin kahdesti kaverin kanssa treenaamassa hallilla ( KYLLÄ, ihan seurassa treenattiin, eikä aina yksin :P ). Ensimmäinen treeni tiistaina, jossa Jenni sai vähän katsoa Noahin juoksu-Ata ja otettiin myös muutaman vaikea keppikulma. Torstaina paria lyhyttä ratapätkää, johon oli sijoitettu kaikki kontaktit ja myös vaikeaa kepittelyä. Juoksu-Ata Jennin mukaan olisi paras tehdä ihan ilman bumpperia. Koira paljon rennompi ja osumat alemmas? Tämän kyllä huomasin itsekin sitten jo torstain treenissä! Katsotaan mitä tämä poikii. Vaikeita keppikulmia tehtiin ohjureilla muutaman kerran ja hyvin se osaa... vähän epäröi aloituksen kanssa, mutta jatkoi pujottelua kuitenkin!! Torstaina oikeastaan samaa, mutta osana rataa. Pysäytyksiä puomille, juoksu-Ata ja vaikeita keppejä ilman palkkaa toistoilla. Hyvin se keepi osaa kun ohjureilla pakotetaan vähän miettimään  ;)

Rottakin oli mukana torstaina ja sen kanssa ihan muutaman esteen kautta kontakteja, nopea perustreeni ennen kisoja. Rotan kanssa siis korkattiin viime sunnuntaina 3-luokka ihan vaan kokeiluna ja ihan hyvinhän se suoriutui! Toisella radalla olin niin ihmeissäni sen osaamisesta, että unohdinpa sitten ohjata yhden takaakierron ja pilasin hyvän radan, mut hei!! Vitsit se män hienosti!!  <3  Ekalla radalla eli hyppärillä hieman seikkailtiin meille vieraassa keppien sisäänmenossa ja viimeinen väli jäi pujottelematta, mut kyl se män hianost!




Noahin neljässä startissa sattui ja tapahtui, lähinnä ohjaajan huolimattomuusvirheitä. Ekalla startilla muutin tutustumisen jälkeen ohjaussuunnitelmaa ja matkan varrelta jäi yksi rytmitys ja sitä kautta yksi esten matkasta. Toisella startilla, joka on videollakin, luulin olevani vähän turhankin nopea ja otan itselleni liian vähän etumatkaa. Myöhästyn 3.esteen niistosta ja samalla oma painopiste jää liian eteen, enkä päässyt vetämään Noahia yli... ja se kun huomaa KAIKEN... sama toistuu seuraavassakin takaakierto päällejuoksussa. Tällä radalla loukkasin selkäni varmaan juuri tuossa 3.esteellä ja sehän tuntuikin kivalta sitten radan jälkeen ja loppupäivän. Mut me sitten reenattiin vähän keppejä!! Aikasr hienosti jäbä suoriutui  :)

Hyppärillä ihan vaan unohdin katsoa keppikulmaa koiran näkökulmasta sen jälkeen kun tuomari sitä radanrakennuksen jälkeen muokkasi oman maun mukaiseksi... joten ohjausvalinta oli varmaan jo tuomittu epäonnistumaan, etenkin kun selkäni kanssa juutun 4.esteen vastakäännökseen. Muuten kulkin kyl hianost... taas. Vimonen rata oli sitten vähän kaikenlaista, eikä siitä julkaista videomateriaalia :D




Huomasi kisapäivänä, että oma pää ei ollut ollenkaan mukana ja oli vaikea keskittyä. Noah oli vielä ekana ja kahdella viimeisellä startilla Rotta melkein viimeisenä. Täytyy seuraaviin kisoihin yrittää lähteä vähän paremmalla keskittymisellä, jos vaikka niitä tuloksiakin sitten tulisi.

Noah- TERAPIAA ja tavoitesuunnitelmaa

We are so back in business!! On se vaan ihan mahti kaveri. Noahin vauhdista ja asenteesta saa kyllä itsekin ihan hirweet fiilikset. Se antaa aina kaikkensa ja silmissä loistaa ihan hirvittävä palo treenikentällä <3

Tällä viikolla ollaan käyty tiistaina ja  perjantaina hallilla. Tiistaina ihan pelkkää tuntumaa kontakteihin ja esteisiin. Perjantaina keppien aloituksia. Noah kun on kaikessa vietissään kuitenkin pehmeä ja herkkä koira, niin tämä nyt aloitettu keppien vahvistusprojetkin onnistuminen pitää rakentaa puhtaiden onnistumisten kautta. Siksi päätin palata kepeissäkin vähän takaisinpäin näin alkuun ja ottaa aloitukseen mukaan ohjurit. Tarkoituksena on harjoitella näitä useaa kisoissa epäonnistunutta keppialoitusta ja rakentaa samanlaisia tilanteita. Yhdistävä tekijä näissä kaikissa on ollut kovalla vauhdilla jyrkkään avo- tai umpikulmaan, josta oman liikkeen olisi pitänyt jatkua pujottelevasta koirasta ohi. Etupalkalla treenatessa Noah osaa tämän tosi hyvin, mutta kisoissa keppien päättyessä yleisöä kohti lähelle rajaa pettää Noahin toimintakyky ja se ottaa painetta yleisöstä. Sama ilmiö on havaittavissa keinulla. Hieman harmittavainen ominaisuus, sillä kisoissa ei oikein uskalla luottaa kun ei tiedä milloin toimintakyky pettää... mutta tätäkin päätin nyt vähän harjoitella ja suunnitelmassa on kerätä seurasta isompi porukka treenaamaan kontakteja yhdessä yleisöä kohti! Eli tehdään tästäkin asiasta tutumpi, jolloin se ei ehkä olisi niin suuri juttu kisoissa.

Kevään treenisuunnitelmassa on kehittää koiran itsetuntoa helpohkoilla lyhyillä rataharjoitteilla, vahvistaa kontakteja ja totuttaa erilaisiin keppihäiriöihin. Varsinaiset rataharjoitukset tehdään sitten kisoissa. Ilmoitin Noahin oman seuran pääsiäiskisoihin ihan vaan testatakseni, joko sieltä löytyisi meille lisää harjoittelun kohteita näin arvokisojen pikkuhiljaa lähestyessä. Vielä kun ehtii tarvittavaa korjaussarjaa aloittaa, mikäli tarvetta. Seuraavista kisoista näiden jälkeen ei ole vielä tietoa... ehkä sitten huhtikuun lopulla.

Ja sitten tapaus ROTTA. Mitä me tehdään 3-luokassa? Tätä olen miettinyt ja pohtinut ja tullut sellaiseen tulokseen, että Rotan kanssa ei lähdetä tavoittelemaan SM- tai MM-karsintapaikkoja. Ihan puhtaasti siitä syystä, etten halua kuljettaa Rottaa ja Noahia jatkuvasti samoissa kisoissa. Rotalla kun on omat ongelmansa ulkomaailman kanssa ja terävyyttä siltä löytyy enemmän kuin tarpeeksi. Noah taas on synnynnäinen "rakkauden lähettiläs", herkkä ja hieman rohkeudessa puutetta, niin en halua pilata Noahin ja minun yhteistyötä kisoissa/treeneissä luoden sille lisästressiä Rotan käyttäytymisellä. Rotta vaatii muutenkin niin paljon huomiota ihan perus olemisessa, että Noah jää auttamatta liian vähälle huomiolle. Toisekseen olen tottunut nauttimaan suunnattomasti Noahin olemisen helppoudesta kisoissa, että oma hermo kiristyy herkästi Rotan kanssa touhutessa, mikäli sille ei pysty antamaan kaikkea huomiota. Tästä huolimatta Rotta kävi tällä viikolla kertaalleen tiistaina hallilla treenaamassa ihan perusjuttua ja meninpähän senkin ilmoittamaan kahteen starttiin TSAUn pääsiäiskisoissa. Katsotaan miten oma keskittyminen kestää kahden täysin erilaisen koiran kanssa. Tulevaisuudessa Rotan tavoite agilityssa voisi olla vaikka valion arvo tai oikeastaan "varjo-valio", koska eihän tuollainen hevonen mitään näyttelytulosta koskaan saa :D  Mahdollisuuksien mukaan kisaan näiden kahden kanssa eri kisoissa. Rotan kanssa vaikka silloin kun Noah pitää kisataukoa ja oma mieli kaipaa kisakentille. Toukokuusta eteenpäin pyhitän lajin Noahille, jotta löydetään hyvä yhteinen rytmi radoille ennen arvokisoja :)

Kevättä ilmassa

Alkuviikolla oli ihan mahtavat kevät ilmat!! Mä saan aina talven pimeyden jälkeen kevätauringosta ihan valtavasti energiaa :)    Tällä viikolla on pieni kansa ollut kipeänä, eikä siis paljoa ehditty touhuilla koirien kanssa lenkkeilyä kummempaa, mutta kyllä 1,5h päivittäiset vapaana juossut lenkit ihan mukavasti kuluttaa koiria. Otinpahan ihan muutaman kuvankin tallennettavaksi! 

Torstaina pääsin pikaisesti kurvaamaan hallilla ja treenasin Rotalle vähän pientä tekniikkaa. Aloitettiin nyt tekniikkapiiperrykset erilaisista takaakierroista; saksalaisia, takaakierto päällejuoksuja ja vähän twistiä. Hyvin meni, eikä tullut yhtäkään kieltoa hyppäämisestä, pari rimaa kiireessä, mutta pääsinpähän niitäkin sitten vahvistamaan.

Noah parka ei edelleenkään päässyt liitämään. Tehtiin vähän tottista; seuraamista ja hyppynoutoa, hyppyesteenä muuri :D  Meidän porukka suuntaa koko ensi viikoksi Pyhälle lomailemaan ja sieltä palattua päästään Noahin kanssa taas itse asiaan eli AGILITYYN! Johan menikin 7vko nopeasti! Ihan mahtavaa :)

Uusi 3-luokkalainen!!

Mä sitten tein sen ja ilmoitin Rotan viime sunnuntain kisoihin ATTlle! Viimeiseen asti mietin ja jälki-ilmon laitoin menemään maanantaina. Kisoihin lähdin yksin lasten, 3,5v ja 1v, kanssa, joten autoon sullottiin koiran lisäksi vähän kaikenlaista viihdykettä. Tavoitteena oli heti ekalle startille se viimeinen LUVA, jottei tarvitsisi jäädä toiselle startille väsyneiden lasten kanssa :D  Ja hei! Tällainen pieni "lisä-nollapakko" laittaa ihmisen keskittymään oleelliseen, joten nollahan me tehtiin ja voiton kanssa Rotta on nyt 3-luokkalainen!

Onhan tämä nyt jotenkin outoa... itse en ole yhtään pysynyt perässä, vaikka hallilla ollaan käytykin. Vastahan se oli 2kk sitten vielä 1,5v tauolla ja nysse on 3-luokkalainen! Joskus 6 vuotta sitten kun Rotan kanssa aloitin asetin tavoitteeksi 3-luokan ja nythän se oli sitten tässä, mutta sen verran kivasti Rotta kulkee, että täytyyhän meidän joku tavoite vielä kehittää! Lisäksi agility tekee sille ihan hirveen hyvää, fyysisesti ja psyykkisesti! Taidothan sillä on ihan vajaat kun ei olla perusteita kummempaa koskaan treenattu, pelkkiä valsseja ja takaakiertoja, ei mitään hienouksia. Myös täytyy muistaa, että se on jo kohta 6,5v, 64cm ja 28kg, joten mitään hirveen ihmeellistä ei ehditä tehdäkään ennen kuin ikä jo tulee vastaan. AVAn arvo voisi olla yksi hyvä tavoite :)

Yksi kaveri oli ottanut kisoissa kuvia ja löytyi Rotastakin muutama otos! Hyvin näkyy kuvasta, ettei ole kyseessä mikään minimali :D

Tässä vielä meidän rata eiliseltä! Nautitaan tästä saavutuksesta ennen kuin mätkähdetään takaisin maan tasalle 3-luokan kiemuroissa  :D

Liikaa, sopivasti vai liian vähän? Ajatuksia agilitysta.

Agility burnout- teksti oli yksi mun kauan päässä hautonut ajatus ja jotenkin sen kirjoittamisen jälkeen taas omakin harrastaminen on tuntunut jotenkin kevyemmältä. Ehkä sain itsekin hahmotettua raamit omalle harjoittelulle, elämälle ja tavoitteille agilityssa? Hyvä näin, koska meillä ainakin on tällä hetkellä ihan hurjan kivaa  :)

Toinen ajatus on ollut koiran treenin määrä. Milloin koiraa treenataan liikaa, mikä on sopiva treeni määrä ja koska treenataan liian vähän? Voiko ylipäätään treenata liian vähän ja mihin se vaikuttaa?  Itselläni on ollut vallitsevana ajatuksena maksimissaan kaksi treeniä viikossa, joista toinen on rata treeniä ja toinen pientä tekniikka touhua, kontakteja, keppejä tms. Kun on paljon kisoja, treenataan kerran viikossa ja yleensä kevyempää tekniikkaa. Ohjattuja ratatreenejä, jossa koiralla on 15min aikaa paahtaa täysillä ja koiraa oikeasti kulutetaan fyysisestikin voi minun mielestäni olla maksimissaan kaksi kuukaudessa, joskus jopa harvemmin, mikäli vielä väleissä tulee treenattua itse. Lisäksi pidän huolen, että meillä on vuodessa ainakin kaksi pidempää totaalitaukoa lajista ja tällä tarkoitan väh. 4 viikkoa kerralla. Mitään ennalta suunniteltua kaavaa ei voi kuitenkaan tehdä vaan täytyy lukea koiraa ja huomata koska se on tauon tarpeessa. Aina pitäisi myös muistaa, että agilitykuntoa ei rakenneta pelkällä lajitreenillä vaan suurin osa tulee tehdä muilla tavoilla.

Kaikki koirat eivät voi treenata saman kaavan mukaan, sehän on ihan selvää. Itsellänikin on ollut monen monta erilaista koiraa. Cockeri treenasi aikoinaan maksimissaan kerran viikossa, Milo-kelpie olisi treenannut itsensä hengiltä ja tuolloin varmasti myös treenasinkin liikaa, hollantilainen teki ihan normi 1-2 kertaa viikkoon ja Takun kanssa, etenkin vanhempana, kerta viikkoon oli ehdoton maksimi, muuten sen motivaatio ja vauhti alkoi laskea. Noah on isänsä poika. Sehän treenaisi ja varmaan kuolisi kentälle, jos itse ei hommaa katkaisi. Viikkotreenejä voisi olla ihan hurjan paljon ja koira näennäisesti tekisi ihan normitreeniä, mutta sen oireet liika treenistä onkin jossain muualla kuin itse treenissä. Rotan kanssa varmaan psyykkeen puolesta voisi treenata ihan normaalisti 1-2 treeniä viikossa, mutta taas agility on kuitenkin sen kokoiselle koiralle kuormittavampaa, etten viitsi sen kanssa ikinä enempää treenata, saati tahkoa sitä ihan loppuun treeneissä.

Oikeastaan Noahin tapaus sai mut ajattelemaan tätä vielä syvemmin. Sen kanssa kun ollaan oltu nyt 5 viikkoa yhdellä treenillä, vielä pidetään pari viikkoa taukoa ja jatketaan maaliskuun puolessa välissä. Tätä ennen meillä oli suunnitellusti intensiivinen treeni/kisakausi. Tammikuussa aloin kahdessa viimeisessä kisassa huomata Noahilla sellaista outoa pälyilyä kattoon ja ympäristöön väliaikoina, ihan vaan muutaman kerran, mutta se riitti mulle kertomaan, että aletaan olla tauon tarpeessa. Toinen huomion arvoinen asia oli Noahin liikkeet lenkillä. Tuntui, että sillä oli jatkuva lihasjännitys päällä ja sen oli vaikea tehdä oikeasti rentoa ravia. Nyt tämä ravi on korjaantunut ja Noah liikkuu silmin nähden lenkeillä rennompana, vaikka mitään varsinaista jumia sillä ei ole ollut treenistä huolimatta.

Matalamman työmotivaation ja vireen omaava koira on aika hyvin "suojassa" liialta treeniltä koska sen oireilu on paljon selkeämpää, motivaatio radalla kärsii ja koira keksii jotain muuta. Liika treenin potentiaalisimmat "uhrit" ovatkin juuri tällaiset hullun työmotivaation omaavat koirat, jotka vain tekevät. Silloin vastuu koiran kunnosta jääkin omistajalle ja valitettava tosiasia on, että kuinka moni oikeasti huomaa nämä pienet merkit koirasta ennen kuin on myöhäistä? Koira loukkaantuu tai sairastuu mysteerisesti? Liika stressi, jota agility korkeavireisenä lajina väistämättä koiralle aiheuttaa, saattaa tehdä kaikenlaista muutakin vakavaa oiretta kuin pelkät lihasjumit tai loukkaantumiset, kuten esim. erilaiset autoimmuunisairaudet. Monesti tämän tyyppinen aktiivinen työskentelijä ilmentää liikaa treenimäärää lisäämällä aktiivisuutta entisestään myös arjessa ja tällöin ehkä ohjaaja vain lisää treeniä koska koiralla on niin paljon energiaa kotona. Uskon, että tällaisessa tilassa koira ei myöskään etene tai opi ja kehitys junnaa paikoillaan sekä saattaa tuoda aina uusia ongelmia radalle. Lisätään entisestään treeniä kun se ei osaa, eikä onnistuta, vaikka koira oikeasti tarvitsisi taukoa oppiakseen.

Yhden ilmiön olen myös huomannut kouluttajana, aktiivisesti kisaavia koiria treenataan aina selvästi alemmilla rimoilla koiraa "säästääkseen". Tämä on varmaan ikään kuin "vasta-aalto" viime vuosina paljon esillä olleelle nuoren koiran liialle treenaamiselle. Joskus tietenkin on hyvä treenata matalampiakin rimoja, mutta onko jatkuvasti matalammat rimat treeneissä oikeastaan karhun palvelus koiralle ja itselle? Koira oppii hyppäämään, ajoittamaan ja rytmittämään matalammille rimoille, samalla myös ohjaaja tottuu tiettyyn rytmiin. Lisäksi koiran lihaskunto kasvaa vastaamaan tätä rasitusta. Sitten mennään kisoihin, joissa saattaakin olla 15-20cm korkeammat rimat. Koira tiputtaa rimoja ja sitä sitten ihmetellään, mahdollisesti vielä syytetään koiraa. Uskon myös, että jatkuva matalammilla rimoilla treenaaminen lisää loukkaantumisriskiä kisoissa koska koiralta puuttuu tekniikka, rutiini ja lihasvoima korkeampiin hyppyihin. Tätä samaa "vasta-aaltoa" on huomattavissa myös nuoren koiran (+1v) treenaamisessa. Ei millään uskalleta nostaa rimoja ylös ja lopulta koira on oppinut etenemään agilityssa hurjaa vauhtia etupainoisena ilman pienintäkään ajatusta kasaamisesta. Myöhemmin tällaiselle koiralle onkin sitten melko vaikeaa opettaa turvallista hyppäämistä, jossa se keskittyy omaan vartaloonsa ja sen hallintaan. Ja samalla kuitenkin monesti tällaisella nuorella koiralla treenataan useimmiten radalla koko pystyjä keppejä ja hilataan kontakteja osana rataa... mutta tämähän onkin sitten oma juttunsa.

Joka tapauksessa kaikki vastuu koiran oikeanlaisesta treenaamisesta on meillä ihmisillä ja sen treenin määrän sekä laadun vastaajana on koira, sen fyysinen ja psyykkinen kunto. Helppoahan se ei ole, mutta yritetään lukea sitä omaa koiraa ja laittaa sen tarpeet omien tarpeiden ja kisavietin edelle. Sillä päästään jo aika pitkälle  :)

Lepoa, tottista ja maliliitoa

OUJEAH! Noah on oppinut paremman vireen meidän tottistreeneihin! Oikeastaan sen mikä sillä on aina ollut kentillä, mutta tuo agilityhalli loi sille aikamoisen haasteen vietillisesti. Perjantaina treenattiin "tyhjällä" kentällä ja eilen esteiden ja radan rakennuksen lomassa.Nyt tehtiin hyvällä intensiteetillä töitä, muttei kuitenkaan ihan yli. Paikkamakuulla olen nyt muutaman treenin aloittanut ja se tuntuu auttavan oikean viretason löytymiselle. Seuruussa käytin sekä nami, että lelupalkkaa. "Kesken" suorituksen klikkerillä vahvistaen namipalkkaa ja "JES"-vapautuksella pääsee lelulle. Treenattiin perjantaina myös liikkeestä maahanmenon alkeita ja ihan vaan paikoillaan istumista. Maltti on nyt se asia millä me lähdetään viimeistelemään tottista koska en halua sellaista kieliposkella silmät hyrränä tehtävää seuruuta, vaan koiran kuuluu kyetä asettumaan seuruuseen ja muuhunkin tekemiseen  :)

Rotan kanssa otin perjantaina ja eilen helppoa kontaktien vahvistelua ja keppitreeniä taas loppuosan ohjureilla. Katsotaan koska uskallan niitä treeneistä ottaa pois... ehkä joskus sekin pitää tehdä  :D Rotan kanssa on kyllä kiva tehdä hommia, kun se haluaa miellyttää ja tehdä oikein. Keskittyy tosi hyvin ja kuuntelee. Kestää kuitenkin sanomisen ja kuittaa sen parilla haukahduksella. Meillä alkaa ihan kehittyä tällainen "meiän tiimi"-henki  :D  Paljoa en uskalla noin isoa koiraa treenata. Etenkin ottaen huomioon, että on tehnyt aksaa tosi vähän ja on jo 6-vuotias koira. Kerta viikkoon, joskus ehkä kaksi kertaa saa riittää sille, eikä paljoa rankkoja treenejä. Mielenkiinnolla osotan huhtikuun fyssarituomiota, että onko meidän agilitylla ollut vaikutusta. Rotta kun on nyt viime aikoina ollut tosi hyvässä kunnossa ilman mitään mainittavaa jumia!

Tässä Rotan perjantaista hyppytreeniä yhdellä esteellä. Hyvin taittuu vähän isompikin koira hyppelemään ja aika ketterä tuo lopulta on kokoisekseen  :)




Ja vielä Takun ja mun nollavoitto ystävänpäivältä  <3

Treenipäivitystä

Perjantaina ennen kisoja kävin Rotan kanssa treenaamassa kontakteja ja vähän keppejä. Piti ottaa ihan helppo nopea treeni, mutta siitä tulikin sitten pitkä ja rankka treeni.... kontaktitreenien lomassa eksyttiin rikkomaan rengas ja hyppimään sen sivusta lisäksi kompastuttiin putki-puomi erotteluun kun malinoisin yksi aivosolu ei kyennyt erottamaan puomia putken päiden keskellä.... ei sitten millään  :D  Muutaman kerran yritin ja jopa talutinkin sen puomille, mut ei, ei pysty.... jätettiin tämä treeni sitten toiselle kertaa ja otettiin puomia toisesta suunnasta kun tarkoituksena nyt oli kuitenkin katsoa vaan ylösmenokontaktin osuma. Aina ei ole helppoa olla PUTKIaivoinen malinois  :D

Tänään ajoin hallille tekemään tottista Noahin kanssa, mutta olenpahan vaan huolissani seurannut sen viretilaa tottiksissa agilityhallilla ja se on kyllä sitten aivan liian korkea omaksumaan mitään uutta.... kyl vaan huomaa, että olis varmaan pitänyt Noahinkin kanssa tehdä hallissa jotain muutakin kuin agilitya tai ylipäätään missään jotain muuta kuin agilitya. En tiedä mahtaako tottistelusta aksahallilla tulla mitään vai pitääkö mun siirtää nämä treenit muualle kunnes ollaan osaavampia ja voidaan siten nostaa virettä? Täytyy nyt ihan asiaa pohtia... namipalkalla kyllä teki hyvää seuruuta ja oli siinä maltillisempi kuin lelupalkalla. Tottista ei voi Noahin kanssa kuitenkaan pelkällä ruoalla viedä koska lelu on sille ihan ehdoton ykkönen. Voivoi sentään... kattotaas kuin meitin käy...

Tällä viikolla on suunnitelmissa käydä Rotan kanssa vielä aksaa treenaamassa ja Noahin kanssa jotain muuta kivaa. Kauhian paljon houkuttais mennä koittamaan sitä viimeistä LUVAa ATTn kisoihin parin viikon päästä....mut en tiiä onko siinä sit mitään järkeä. Vähän jännitän myös ATTn hallin pohjaa noin ison koiran kanssa, se kun on ollut vähän liukas. Seuraavat kisat noiden jälkeen kuitenkin on aikaisintaan pääsiäisenä kun viikolla 10 suunnataan Lappiin vähän lomailemaan ja katsomaan talvea, täällä kun ei sellaista pahemmin ole näkynyt.

Kisat 13.-14.2.

No johan oli viikonloppu! Lauantaina tosiaan Rotan kanssa 4 starttia ja sunnuntaina Takun kanssa 3 starttia. Noah mökötti kotona kun se ei päässyt ollenkaan  :D

Rotalla oli yllättävän hyvä kisapäivä. Tuloksina meillä oli  10/1.sija, HYL, 0/3.sija ja 0/1.sija  eli siis Rotta on enää yhden LUVAn vajaa 3-luokkalainen!! Ihan ihme touhua... outo koira. Mä olen sille aikoinaan opettanut rimojen kunnioittamisen, valssin ja takaakierron, pysäytyskontaktit, lentokeinun ja autettavat kepit. Nyt kun ollaan noin kerta viikkoon käyty vahvistamassa kontakteja, keppejä ja vähän ohjauksiakin, niin tyyppi tekee tuplanollan kisoissa!! Mun pitää varmaan kohta lisätä Rotan tiedot tän blogin koiriin, jos mä sen kanssa enemmänkin meinaan alkaa touhuilemaan  :D   Rotta on elävä esimerkki siitä miten hyvin opetetetuilla perusasioilla voidaan edetä yllätävän mutkattomasti! Ohjaustekniikoissa sillä on ihan valtava vaje ja niitä pitäisi jaksaa vahvistaa, jos 3-luokkaan eksytään, eikä Rotalla vauhdin puolesta siellä paljoa ole virkaa, mutta voitais me pyrkiä olemaan paras mali kisoissa, joita onkin sitten aina ehkä kaksi  :D

Radat oli aika vaikeita 2-luokan radoiksi. Ekalla nollaradalla oli samanlainen suoran linjan aloitus kepeille kuin ihan ekassa startissa, mutta tällä toisella radalla ei mentykään kepeille?! Ehkä vähän outo hämäys 2-luokassa, mutta sain mä sen Rotan sieltä karjuttua pois kun arvasin sen sinne hakeutuvan. Muurin jälkeen tällä radalla oli pakko tunkea yliruma valssi koska en oikeesti ole koskaan tehnyt Rotan kanssa takaaleikkausta, enkä todellakaan tiedä mihin se olis sellasella päätynyt  :D   Päivän viimeisellä radalla ei tullutkaan muita nollia kuin meidän, joten voitosta ei tarvinnut enempää kisailla. Mielestäni tosi haastava 2-luokan rata kutsuvine putkiansoineen ja esteiden välistä vienteineen! Seuraavana päivänä Nybergillä oli ollut sama rata 3-luokassa pikkukoirilla, kahden muutoksen kanssa, joista ainakin toinen oli paljon helpompi kuin meidän radassa... ehkä hieman outoa?! Kahdelta muulta radalta tuli toisella kaksi kieltoa ihan omaa huolimattomuutta ja hyppärillä säädettiin jotain omaa ja kaksi rimaa tippui, jonka toisen tiputuksen jälkeen lopetin radan siihen. Tässä kuitenkin videotodiste meidän nollaräpellyksistä, joka ajoittain näyttää oikeinkin mallikkaalta menolta  :)





Takun kanssa oltiin sovittu treffit sunnuntaille ja kisattiin kolme starttia. Ensimmäiseltä saatiin nollavoitto kun Anne Viitasen mutkat olivat osoittautuneet aika haasteellisiksi. Kahdelta viimeiseltä radalta HYL, ihan omia ohjaushöpötyksiä, jotka olis ollut korjattavissa, vaikka silmät kiinni  :P Lisään Takun voittoradan vielä kunhan vaan ehdin. Seuraavista kisoista Takun kanssa ei olekaan sitten tietoa. Taku muuttaa ensi lauantaina uuteen kotiin ja asettuu sinne sitten pikkuhiljaa. Ehkä joskus huhtikuun lopulla me taas nähdään. Olipahan vaan aika vaikeaa treffata omaa ystävää... tosin oli tosi kiva huomata, että oli mun kanssa ihan normaali oma itsensä, mutta lähti tosi mielellään taas nykyisen omistajansa mukaan kotiin. Kurren mielestä siis ihan normisettiä  <3

Kuulumisia

Pariin viikkoon ei ole päivityksiä ollut, mutta kyllä me treenattu ollaan vähän kaikenlaista  :)  

Noahin kanssa on treenattu muutaman kerran tottista pitkästä aikaa ja viime sunnuntaina oli FITDOG-leiri, Rotan kanssa ollaan viime viikolla käyty vähän aksaamassa. Sunnuntaina leiritreenien jälkeen kävin Takun kanssa juoksemassa kolme starttia Vantaalla ihan vaan mielenkiinnosta. Treenattu ollaan Takun kanssa viimeisen 3kk aikana kolme puomia yhden 5min treenin aikana, mutta takana sen verran yhteisiä ratakilometrejä, että tehtiin kisoissa Takun kanssa tuplanolla ja nollavoitto!! Ihan kuin aina ennenkin  <3   Ensi viikonloppuna on Rotan kanssa 4 starttia ja Takun kanssa 3 starttia meidän omalla hallilla.

Noahin kanssa olen aloittanut nyt tauon ajaksi vähän lämmittelemään meidän unohtunutta tottisosaamista ja tälle keväälle olin ajatellut käydä tekemässä tokon ALO1 ja BH-kokeen sen kanssa. Täytyy hienolle ja monipuoliselle koiralle saada jotain kirjallista todistettakin sen osaamisesta. Haaveilisin sen kanssa ehkä metsäjäljelle menosta jossain vaiheessa, mutta sitä en kyllä lupaa :D  Tottiksessa siirsin Noahin nyt ekoissa treeneissä seuruussa namista leluun, mutta nyt kolmannen treenin jälkeen totesin, että palaamme seuruussa namipalkkaan koska pieni keepie menee lelupalkalla vähän turhan kiihkeäksi keskittyäkseen kunnolla :P  En tykkää sekopää viettitottiksesta vaan tykkään intensiivisestä, mutta kuitenkin hallitusta tekemisestä. Lelupalkkaa käytetään sitten muissa liikkeissä, ihan niin kuin Milollakin aikoinaan. Saman ongelma Milollakin oli seuruussa lelupalkan kanssa. Ei ole omena kauas puusta pudonnut  :P

Noahin FITDOG-leiri alkoi sunnuntaina aamulla klo 7 Jenna Caloanderin treenillä ja jatkui heti perään klo 8.45 Lee Gibsonin treenillä. Noahin kanssa oltiin viimeisessä suoritusvuorossa Jennan tykkiradalla ja siitä olisi pitänyt suoraan orientoitua Leen kisaratatreeniin... se ei ihan meiltä onnistunut kun molemmat oltiin juuri vedetty itsemme ihan piippuun Jennan treenissä. Palautumisaikaa oli ihan kaikki 15min välissä. Jennan treeni meni tosi hyvin ottaen huomioon kahden viikon treenitauon taustalla. Yhden puomin kunnon loikka ja pari riman tiputusta näytti treenitauon. Rata oli aikamoista luukutusta ja siitähän Noah tykkää, eikä mullakaan sellaista mitään vastaan ole  ;)  Olin kyllä ihan loppu sen treenin jälkeen, etten saanut yhtään päätäni kasaan Leen treeniin, jossa tehtiin 9 pientä radan pätkää vuorotellen , jokaiseen sai tutustua 2,5 min ja kaikki suoritti ne kisanomaisesti läpi. Petyin kyllä suuresti tähän treeniin koska en todellakaan haluaisi maksaa 60€ Englannista asti tulleelle kouluttajalle siitä, että hän seisoo kentän keskellä ja kirjaa virheitä. Rahallahan nyt sai 9 pientä radanpätkää, jotka sait selvittää itse ja juosta kerran läpi. Minkäänlaista varsinaista treeniä tai koulutusta koko treenissä ei ollut. Helppoa rahaa sinäänsä kouluttajalle. Se vähän söi myös omaa motivaatiota koko treeniin ja lisäksi tiesin, ettei Noahin kanssa olla vielä valmiita moiseen. Oma sisäinen urheilija-asenne oli koetuksella. Leellä ehkä kuitenkin olisi voinut olla meille myös jotain annettavaa?! Noh, aina ei ole hyviä treenejä...  Jennan treenistä kuitenkin saatiin jotain todistusaineistoakin




Rottan kanssa vahvistelin viime viikolla ohjauksiin tuloa ja vähän puomia ja keinua. Muutamat kepitkin otettiin. Tällä viikolla vielä käyn tekemässä helppoa kertausta kontakteilla ja kepeillä. Saas nähdä kestääkö Rotan esteosaaminen neljää peräkkäistä rataa... lauantaina se nähdään.

Takun sunnuntain radat sain videolle. Kylläpäs vaan 2,5s hitaampi koira tuntuu ohjauksessa tahmealta kun on tottunut nyt Noahin kanssa liitämään. Toisaalta ehdin Takun kanssa sellaisiin ohjauksiin, joita en olisi Noahin kanssa voinut edes kuvitella tekeväni ja siksi meille voitto irtosikin ;)   Takultahan puuttui ensi kesän arvokisoihin nollavoitto ja yksi aginolla, joten nyt tämän agiradan voiton myötä Takullakin on kaikki arvokisanollat kasassa! Suunnitelmissa on kisata Takun kanssa vielä ensi kesän arvokisat ja päättää meidän yhteinen agiura tyylikkäästi kesällä niissä karkeloissa! Taku ei nyt jäänytkään ensimmäiseen kotipaikkaan, vaan muuttaa uuteen kotiin helmikuun lopussa, joka nyt toivottavasti olisi se lopullinen... ei meinaan ole kiva heitellä koiraa koko ajan paikasta toiseen. Koti kuitenkin tuntuu tosi kivalta ja Takulle sopivalta, joten usko ja toivon, että siellä viihdytään puolin ja toisin  :)

Treeniä, kisoja ja tuleva hengähdystauko

Perjantaina kävin kävin molempien kanssa vähän valmistautumassa viikonlopun kisoihin. Rotalle tein pari toistoa kepeillä ohjureiden kanssa vahvistaen valssia keppien eteen, ja jokaisen kontaktin pari kertaa etupalkalle. Noah taisi samoja ja jotain helppoa keppietouhua, taisinpahan jopa kokeilla sitä törkkäystä... eikä siinä kyllä ollut minkään maan ongelmaa  :D

Lauantaina kisasin Rotan kanssa kaksi rataa ja sehän meni ja nousi heti ekalla startilla 0-tuloksella/2.sij. 2-luokkaan  :D  Ihme malinois... Korkattiin sitten 2-luokan hyppärikin, joka sekin meni hyvin. Yksi kurvi pitkäksi ja sitä myöden yksi este jäi väliin. Olis varmaan pitänyt kylmiltään tehdä siihen vastakäännös, mutta kun sellaista ei varmaan koskaan olla harjoiteltu, niin enpä sitten uskaltanut. Muutenkin radasta näkee, että pitäisi vähän ohjaaja magneettia vahvistaa. Suuresti onnellinen ja tyytyväinen olen Rotan kepeistä, niitä kun on nyt tammikuussa vahvistettu! Hakee ne hienosti kovasta vauhdista ja pujottelee epäröimättä loppuun asti  <3

Sunnuntaina oli Noahin vuoro. Neljä tosi hyvää rataa! Ekalla radalla missattiin selvä nollavoitto tilastorimaan, joka ehkä vähän harmittaa, että se juuri iski tolle radalle... mutta agility on. Toisella radalla lopussa leijeröinti ei onnistu ja Noah jättää muurin välistä, muuten tosi hyvä rata. Kolmannella olisin voinut auttaa vähän takaakierto hypyllä puolivalsilla Noahia siitä yli kun mikään kiirekään jatkossa ei ollut, joten tästä kielto. Vimeisellä startilla tehtiin HYVÄ nolla ja voitettiin!! On se vaan kiva peli. Mun pieni musta <3

Kisoissa kuitenkin huomasin Noahssa väliajoilla vähän uupumisen merkkejä ja saman huomasin Lohjalla, joten päätin nyt sitten aloittaa vähän myöhemmäksi suunnitellun treeni-kisatauon nyt. Käydään FitDog-leirillä tuuraamassa 7.2. ja se olkoon sitten helmikuun ainut treeni ja jatketaan sitten maaliskuun puolella. Tämä suunniteltu tiivis kisarypäs ajoi kyllä tehtävänsä kun tarkoituksena opettaa itselleni rohkeampaa ohjaamista ja luottamista koiraan ja kylllähän näin voi sanoa tapahtuneen kun videoita katsoo <3   Ehkäpä siis kaivan esille Noahin piilotettua tottistaituruutta ja voisin treenailla Rotalla agilitya kun itsellä tätä motivaatio-ongelmaa ei tunnu kamalasti olevan  :)

Lohja 17.1.2016

Viime viikonloppuna jatkettiin siitä mihin ennen fyssaria jäätiin. Lauantaina kävin treenaamassa hallilla ennen kisoja. Etupalkalla  keppitoistoa näistä meille kisoissa vaikeista kulmista ja muutama kontaktien vahvistaminen. Tulipahan testattua samalla, että Noah kestää treenin, eikä jumeja enää tule. Hyvin on pysynyt nyt paikat auki  :)

Sunnuntaina oli kisat Lohjalla. Tällä kertaa ei yhtään nollaa mukaan, mutta hyviä rohkeita ohjausvalintoja, joista kahdella ekalla radalla onnistuminen, mutta kolmannessa ei vaan ehtinyt  :D   Mut hei... mä uskalsin! Ekan radan ainut virhe oli... taas... kepit. Toiseen väliin sujahti loivasta avokulmasta. Olis varmaan pitänyt auttaa enemmän, muuten rata meni tosi hyvin ja erikoisen tyytyväinen olin valinnasta juosta pituuden jälkeiseen valssiin! Toisella radalla Noah kävi yhden ylimääräisen hypyn ennen keppejä kun JOKU ohjaaja seistä törröttää suoraan koiran linjalla. Täytyy kyllä sanoa, että nämä keppivirheet meni korvien väliin tällä radalla ja valitsin muka sen varmemman kepeille viennin, kun en ollut ihan varma osaako Noah törkkäystä kepeille.... vaikka olenhan mä niitä joskus tehnytkin. Kolmannella radalla parissa kohdassa myöhästynyt ohjaaja, putkelta pitkäksi ja lopussa persjättö pahasti myöhässä, mutta hyvin Noah pelasti. Virhe tuli keinua edeltävältä hypyltä kun kielsi niistossa. Lähdin siitä itse liian aikaisin. Eli ei siis mitään suuren suurta, ratavirheet tuntui omassa päässä ihan valtavilta, vaikka nyt videolta katsottuna ei ole yhtään niin pahan näköistä touhua.





Tiistaina ajelin hallille treenaamaan niitä keppejä... kovasta vauhdista muutama toisto jatkaen omaa liikettä keppien ohi. Oikein jyrkässä avokulmassa käytin ohjuria, jotta saan Noahille onnistumisen kautta itsevarmuutta lisää. Tämä nyt joka tapauksessa vaatii  huoltoa. Samalla treenasin mieheni malinoisia Rottaa, jonka ilmoitin hetken mielijohteessa kisoihin lauantaille... treenattu on varmaan viimeisen kahden vuoden aikana 20 kertaa, joten hyvin se menee  :D  Tämän vuoden puolella olen esitellyt Rotalle etupalkan kontakteille ja kepeille. Lisäksi pitänyt keppien lopussa ohjureita, koska Rotalla ollut vaikeuksia suorittaa keppejä loppuun asti. Rotan olen kouluttanut ihan vasemmalla kädellä sinne päin, joten en todellakaan tiedä mitä ohjauksia se osaa tai ei osaa, joten tästä tulee mielenkiintoista  :D

Huoltotaukoa

Tänään käytiin Noahin kanssa fyssarilla tsekkaamassa koiruuden jäseniä. Turhaan en tarkalla silmällä koiriani katso, sillä kaksi juntturaa löytyi. Toinen kallonpohjalihaksen seutuvilla, joka todennäköisesti aiheutti lievää korvan roikutusta ja ravistelua täällä kotona ja toinen lukko löytyi selästä. Lantio myös vähän vino. Kaikki kuitenkin melko tuoreita jumeja koska aukesivat hyvin :)

Onneksi en treenannut niitä keppejä lauantaina! Nyt vähän huilia ja viikonloppuna takas hommiin :)

FI AVA ja FI AVA-H Maiskis Milou

No nyt se on vihdoin tapahtunut! Noah sai viimeisen H-sertin! Tosin on omannut sen jo jonkin aikaa sillä serti oli mennyt 19.12. kisoissa koirakolle, joka ei voi sitä vastaanottaa, joten eilen mulle ilmoitettiin spostilla, että se kuuluikin meille! Ihan mahtia! Enpä olis uskonut, että Noahille tämän tittelin viimeistely veisi näin kauan, mutta nyt se on ANSAITUSTI meillä :)

Lauantaina meillä oli ne Jannen treenit. Aiheena oli perusohjauksia ja kepit. Noah liukastui jotenkin tai jotain muuta tapahtui ensimmäisellä kierroksella koska kuulin sen vinkaisevan yhdessä tiukassa kurvissa. Normaalilta vaikutti tämän jälkeen, mutta päätin jättää varoiksi rankan keppitreenin väliin ja jatkettiin toisella kierroksella ohjausten kanssa. On ollut nyt ihan OK, eikä näy mitään ontumisia tai muuta, mutta vien kuitenkin ensi keskiviikkona fyssarille. Aikahan oli varattu mulle, mutta mitäpä sitä ei koiransa eteen :D

Itse treeni oli hauska ja yksinkertainen! Erilaisilla ohjauksilla samaa kuviota läpi kellotuksen kanssa. Suorassa pujottelussa meillä oli kaikkien yllätykseksi paras aika takaaleikkauksilla... ohjaus mitä en juuri koskaan käyty, heheh.... ja takaakierroilla pakkovalssi oli nopein tapa. Ehkä on siis aika alkaa jalostaa meidän takaaleikkauksia :D

Kivan onnistuneen pätkän sain videolle! Noah oli ihan huusin taitava <3