DOdii... Kaikenlaisen arkitouhun tiimellyksessä päästiin uudestaan hallille viime maanantaina. Noahin kanssa treenattiin Ata ja keppejä. Alla tehtiin bumpperilla suoria juoksuja muistin virkistys ajatuksena ja hyvin toimi tässä treenissä. Toistot näytti hyvinkin samanlaisilta! Kepeillä otettiin etupalkalla törkeitä ohjaajahäiriöitä, jotka nämäkin Noah kesti tosi hyvin. Ajatuksena nyt vahvistaa ensin näitä perusesteosaamisia ja siirtyä siitä sitten enemmän ratatreeniin. Tämän syksyn ongelmaksi tulee kyllä muodostumaan vapaiden viikonloppujen pula :( Mä en todellakann tiedä mihin väliin saisin mahdutettua kisoja? Joko sitä on itse töissä, on jotain muuta tai sitten mies on töissä, enkä saa lapsia minnekään hoitoon... joskus sitä toivoisi vähän helpompaa harrastamista...
Tässä välissä ehti Cajakin käydä jo eläinlääkärin tutustumisreissulla viime lauantaina ja uudestaan maanantaina. Caja vietti lauantaina 8h tutkimuksissa ja seurannassa mahdollisen suolitukoksen vuoksi ja maanantaina käytiin näyttämässä kipeää hammasta. Onneksi molemmat olivat turhia hälytyksiä! Lauantainen episodi alkoi aamuyöllä klo 05 kun herään levottomasti kulkevaan ja vuolaasti kuolaavaan pennun toimintaan. Puolen tunnin ajan se kuolasi ja kävi ulkona, oli levoton ja lopulta oksensi vihreän ilmapallon, jonka jälkeen alkoi ripuli ja oksentelu sekä kuolaaminen jatkui. Pari kertaa kävi ripulilla ulkona ja sen jälkeen ei yrityksistä huolimatta takapäästä enää tullut mitään. Lisäksi se oksensi kaiken juomansa veden ja edelleen kuolasi kovasti. Kello 07.30 soitin eläinlääkäriin ja sovittiin, että vien sen sinne matkalla töihin ja Caja voisi jäädä sisälle tutkimuksiin. Ensimmäinen mahakuva oli epäilyttävä, mutta uuden kuvan myötä nähtiin suolikaasujen liikkuvan normaalisti, joten luojan kiitos tämä oli väärä hälytys! Tiistaina kävin näyttämässä Cajan tulehtunutta takahammasta, jossa oli jäänyt maitohammas jumiin ja aiheuttanut ärsytystä uuteen hampaaseen ja ikeneen. Onneksi saatiin eläinlääkärin toimesta pihdeillä poistettua vanha hammas ja nyt suu on jo paljon rauhallisempi. Samalla nykäistiin toiselta puolelta vastaava takahammas, joka myös oli jumissa.
Ja nyt sit saisi riittää näitä ellitouhuja, vaikka vuodeksi eteenpäin, johan tässä kaikenlaista on ollut 6vko sisään...
keskiviikko 26. lokakuuta 2016
maanantai 17. lokakuuta 2016
Back in business!
Nyt se päivä koitti. Me päästiin taas esteille Noahin kanssa <3 Ei me paljoa treenattu ja rimat oli 55cm, mutta hyvät oli treenit. Kahta noin 7 esteen ratapätkää kelloteltiin kun kerrankin oli treeniseuraa mukana. Eilisen treenin postiivisin asia taisi olla se, että meno Noahin kanssa tuntui 6 vkon tauon jälkeen jopa helpolta ja kevyeltä!! Ehkä me siis ollaan saavutettu jonkinlainen taso tässä meidän yhteistyössä?! Ajatuksena olisi pari kertaa viikossa käydä treenimässä ja ottamassa taas tuntumaa, lisäksi intervalliharjoitteita lenkkien lomassa ja vähän pyöräilyä.
Suunnitteilla olisi mennä BATin kisoihin 12.11. ja meidän omiin Liedossa 20.11.. Joulukuuta en ole vielä edes katsonut. Meiltä jäi nyt alkusyksyn kisarutistuksesta puuttumaan molemmat tuplat, joten niitä nyt sitten metsästellään.
Cajan kanssa ei olla tehty mitään kummoista. Käyty muutaman kerran leikkitreffeillä ja pari lenkkiä koirakavereiden kanssa. Lisäksi ollaan käyty pariin otteeseen hallilla treenaamassa sitä kuuluisaa olemisen vaikeutta. 7.10. oltiin hallilla pitkän tauon jälkeen vähän pyörimässä siivekkeillä ja juoksemassa putkea. Sen lisäksi myös Caja pääsi eilen hallilla treenaamaan ja yllätyksekseni, jotku palikat ovat kohdanneet Cajan päässä, eikä se ottanut yhtään pöhinä häiriötä muista treenaajista! Teki ihan mahtavan hienosti ja keskittyneesti hommia, joten taas on ahkera häiriötreeni tuottanut tulosta! Hampaita ei juurikaan suussa ole tällä hetkellä joten lelupalkkaus on lähinnä yhteistä painiörinää lelu suussa, mutta siitähän Caja juuri tykkääkin :) Namitkin kelpaa palkaksi lähtöharjoitteissa ja siitä on helppo vaihtaa sitten taas lelulle, joten mitäpä sitä 4,5kk ikäiseltä pennulta voi muuta pyytää? Tällä hetkellä Cajalla on korkeutta 36,5cm eli toivo elää sen 40cm ylittämisessä ;)
Ja hei! Mihin sitä pennun kanssa tarvitsee kalliita halleja kun metsässä pääseee ilmaiseksi harjoittamaan pennun koordinaatiota! Meillä pennut ovat aina ulkoilleet metsissä vapaana vaihtelevassa maastossa <3
Suunnitteilla olisi mennä BATin kisoihin 12.11. ja meidän omiin Liedossa 20.11.. Joulukuuta en ole vielä edes katsonut. Meiltä jäi nyt alkusyksyn kisarutistuksesta puuttumaan molemmat tuplat, joten niitä nyt sitten metsästellään.
Cajan kanssa ei olla tehty mitään kummoista. Käyty muutaman kerran leikkitreffeillä ja pari lenkkiä koirakavereiden kanssa. Lisäksi ollaan käyty pariin otteeseen hallilla treenaamassa sitä kuuluisaa olemisen vaikeutta. 7.10. oltiin hallilla pitkän tauon jälkeen vähän pyörimässä siivekkeillä ja juoksemassa putkea. Sen lisäksi myös Caja pääsi eilen hallilla treenaamaan ja yllätyksekseni, jotku palikat ovat kohdanneet Cajan päässä, eikä se ottanut yhtään pöhinä häiriötä muista treenaajista! Teki ihan mahtavan hienosti ja keskittyneesti hommia, joten taas on ahkera häiriötreeni tuottanut tulosta! Hampaita ei juurikaan suussa ole tällä hetkellä joten lelupalkkaus on lähinnä yhteistä painiörinää lelu suussa, mutta siitähän Caja juuri tykkääkin :) Namitkin kelpaa palkaksi lähtöharjoitteissa ja siitä on helppo vaihtaa sitten taas lelulle, joten mitäpä sitä 4,5kk ikäiseltä pennulta voi muuta pyytää? Tällä hetkellä Cajalla on korkeutta 36,5cm eli toivo elää sen 40cm ylittämisessä ;)
Ja hei! Mihin sitä pennun kanssa tarvitsee kalliita halleja kun metsässä pääseee ilmaiseksi harjoittamaan pennun koordinaatiota! Meillä pennut ovat aina ulkoilleet metsissä vapaana vaihtelevassa maastossa <3
tiistai 4. lokakuuta 2016
JIHUUU!! Uusi tietokone ja elämä jatkuu :D
Vihdoin ja viimein meillä on kotona taas kone!! Ihmeellisen kädetön sitä onkin ilman pöytäkonetta, vaikka sen käyttö meillä onkin aika minimaalista. Kuitenkin joitain asioita tulee hoidettua vain tällä koneella ja kun sitä ei ole alkaa hommat seisoa paikoillaan. Nyt kuitenkin toivottavasti homma taas kulkee!
Kaikenlaista on siis ehtinyt tapahtua tässä välissä. Viimeisen kuukauden aikana tosiaan Noahin tapaus, lapsilla toistuvia korvatulehduksia molemmilla ja viimeisimpänä olin itse viikko sitten kilpirauhasen poistoleikkauksessa, joten ihan normaali tylsä perusarki olisi toistaiseksi tervetullut meille. Caja on hurjasti kasvanut ja kehittynyt sitten viime tekstin. Hän on nyt n. 34cm korkea ja 6,5kg kaikessa 17vkon iässään. Eipä tarvitse pelätä, etteikö mediksi jäisi! Toivomuksena olisi kuitenkin yli 40cm korkeus, mutta katsotaan miten käy. Noah ei ole nyt treenannut agilitya neljään viikkoon, mutta tarkoituksena olisi esteille mennä taas parin viikon päästä. Eilen oli fyssari ja siellä löytyi pari nikamalukkoa ja jähmeä SI-nivel. Tiedä sitten missä jumittanut kun mitään ei olla edes tehty tai onhan se voinut silloin karkureissullaan kieriä vaikka minkälaisia mäkiä alas. Lihaskunto on myöskin edelleen vajaa ja vähän saisi olla enemmän tavaraa nahan ja luiden välissä, jotta olisi jotain mistä lihaksia rakentaa. On ollut jotenkin tosi vaikeaa lihottaa Noahia, mutta lisää ruokaa vaan. Ensi viikolla aloitetaan tehostettu peruskunnon kohotus eli käydään muutaman kerran pyörälenkillä, jotta saadaan rasituksen sietoon kestoa ja ehkä vähän pattia takaisin ja sitten kevyesti aloittaen esteille. Kisoihin olin ajatellut mennä vasta marraskuussa. En todellakaan halua kiirehtiä tämän kanssa ja rikkoa koiraa, joka vetää täysillä lihaksilla tai ilman. Harmittaa kyllä sinäänsä ihan tosi paljon kun juuri Noah oli hyvässä kisakunnossa kevään lajitauon jälkeen ja taas saa aloittaa alusta uudelleen... mutta tätä tämä meidän agility on ollut koko Noahin uran. Pitkää taukoa, vähän treeniä ja taas pitkää taukoa. Tasaista parin vuoden rutiininomaista harjoittelua ei ole meillä koskaan ollut ja se kyllä myös näkyy koirassa, jonka kovalevy tyhjenee aina tauon aikana.
Muuten koiralaumaan kuuluu tosi hyvää! Noah ja Rotta ovat molemmat hyväksyneet Cajan laumaan. Tosin kovassa kurissa tulokas on ollut, joten ei ole jäänyt epäselväksi hänen paikkansa arvojärjestyksessä. Noah ja Caja ovat tosi hyviä kavereita ja leikkivät paljon yhdessä sisällä ja ulkona. Rotta taas osoittaa ylempää ylemmyyttä lähes kokonaan ignooraamalla koko pennun. Saa olla olemassa ja saa olla, vaikka ihan liki, mutta siinä se sitten niiden välinen kontakti onkin. Vähänkö on Caja aina otettu niistä harvoista kerroista kun Rotta nuuskii tai huomioi sitä... ei tiedä pentu miten päin pitäisi sen jälkeen olla kun on ollut "jumalalle" olemassa :D
Hauskaa on ollut tutustua itsekin uuteen rotuun ja persoonaan. Aika erilainen on espanjalainen näihin totuttuihin paimenrotuihin verrattuna. Suurin ero taitaa ainakin Cajan kohdalla olla sen coolius eli ei turhia intoile tai hössötä. Koira, joka on täyttä asiaa tai ei sitten ollenkaan, mutta se sopii mulle. Ehkä mä jotain sellaista vähän hainkin ja mä aikoinaan ihastuinkin sen Fridan vähän ylimieliseen olemukseen. Arjen, ehkä vähän itsenikin yllättävänä ominaisuutena on voimakas ympäristö terävyys. Eli kaikki ympäristö pitää huomioida ja lisäksi aika paljon kommentoida asioista äänen kanssa, joten meillä pöhistään aika paljon ja se on mulle henkkoht ehkä hieman kuluttava asia. Mä en sitten voi yhtään sietää turhan pöhisijöitä, joten kyllä on meillä treenattu luopumista asioista enemmän kuin paljon!! Tässä asiassa ehkä pääsee helpommalla normi bcn tai kelpien kanssa kun se vartioimisvietti puuttuu latauksesta. Samalla agilityhalleissa, jossa on paljon muita koiria on kovin vaikeaa pienen perron olla kommentoimatta, mutta me ollaan tätä ihan varta vasten käyty harjoittelemassa ja vietetty aikaa muutamassa kisassa ihan vain hengaillen. Noah on ollut alkuun mukana näyttämässä täydellisyyden mallia ja sitten ollaan oltu ihan kaksistaankin. Jonkin verran ollaan tässä menty eteenpäin. Tukitoimena tälle koirareaktiivisuudelle ollaan käyty paljon pentutreffeillä, jotta Caja saisi itsevarmuutta muiden koirien keskuudessa. Tämä varmaan vähän on auttanutkin kun on ollut niin paljon kivoja leikkikavereita. Haluan kuitenkin opettaa Cajalle kisoihin ja tapahtumiin rentouden olla, ettei tulevaisuudessa kulu energiaa mihinkään turhaan. Tämänkin takia olen ehkä pitänyt ns."lajitreeniä" tauolla sen aikaa, että saisin Cajan yleisesti luottavaisemmalle mielelle hallissa ja sitä kautta onnistuneempia treenejä. Agilityn parissa ollaan jopa sen verran opeteltu, että Caja on kipittänyt matalaa puomia kerran, muutaman kerran kontaktitreineriä, kierretään siivekettä ja mennään putkeen. Siinäpä se. Niin ja tietysti ollaan opeteltu asennetta kentälle. Nyt on kuitenkin ollut sen verran taukoa hallitreeneistä... varmaan kolme viikkoa, että pitäisi mennä ihan vaan ympäristöharjoituksen vuoksi tekemään siivekkeen kiertoja ja putkea.
Syksy alkaa olla jo pitkällä ja kelit on olleet ihan mahtavan aurinkoisia! En sitten tiedä milloin viimeksi olisi ollut näin hienot syyskelit ja etenkin näin pitkään! Lenkkeily menee siis melkein terapiasta :)
Kaikenlaista on siis ehtinyt tapahtua tässä välissä. Viimeisen kuukauden aikana tosiaan Noahin tapaus, lapsilla toistuvia korvatulehduksia molemmilla ja viimeisimpänä olin itse viikko sitten kilpirauhasen poistoleikkauksessa, joten ihan normaali tylsä perusarki olisi toistaiseksi tervetullut meille. Caja on hurjasti kasvanut ja kehittynyt sitten viime tekstin. Hän on nyt n. 34cm korkea ja 6,5kg kaikessa 17vkon iässään. Eipä tarvitse pelätä, etteikö mediksi jäisi! Toivomuksena olisi kuitenkin yli 40cm korkeus, mutta katsotaan miten käy. Noah ei ole nyt treenannut agilitya neljään viikkoon, mutta tarkoituksena olisi esteille mennä taas parin viikon päästä. Eilen oli fyssari ja siellä löytyi pari nikamalukkoa ja jähmeä SI-nivel. Tiedä sitten missä jumittanut kun mitään ei olla edes tehty tai onhan se voinut silloin karkureissullaan kieriä vaikka minkälaisia mäkiä alas. Lihaskunto on myöskin edelleen vajaa ja vähän saisi olla enemmän tavaraa nahan ja luiden välissä, jotta olisi jotain mistä lihaksia rakentaa. On ollut jotenkin tosi vaikeaa lihottaa Noahia, mutta lisää ruokaa vaan. Ensi viikolla aloitetaan tehostettu peruskunnon kohotus eli käydään muutaman kerran pyörälenkillä, jotta saadaan rasituksen sietoon kestoa ja ehkä vähän pattia takaisin ja sitten kevyesti aloittaen esteille. Kisoihin olin ajatellut mennä vasta marraskuussa. En todellakaan halua kiirehtiä tämän kanssa ja rikkoa koiraa, joka vetää täysillä lihaksilla tai ilman. Harmittaa kyllä sinäänsä ihan tosi paljon kun juuri Noah oli hyvässä kisakunnossa kevään lajitauon jälkeen ja taas saa aloittaa alusta uudelleen... mutta tätä tämä meidän agility on ollut koko Noahin uran. Pitkää taukoa, vähän treeniä ja taas pitkää taukoa. Tasaista parin vuoden rutiininomaista harjoittelua ei ole meillä koskaan ollut ja se kyllä myös näkyy koirassa, jonka kovalevy tyhjenee aina tauon aikana.
Muuten koiralaumaan kuuluu tosi hyvää! Noah ja Rotta ovat molemmat hyväksyneet Cajan laumaan. Tosin kovassa kurissa tulokas on ollut, joten ei ole jäänyt epäselväksi hänen paikkansa arvojärjestyksessä. Noah ja Caja ovat tosi hyviä kavereita ja leikkivät paljon yhdessä sisällä ja ulkona. Rotta taas osoittaa ylempää ylemmyyttä lähes kokonaan ignooraamalla koko pennun. Saa olla olemassa ja saa olla, vaikka ihan liki, mutta siinä se sitten niiden välinen kontakti onkin. Vähänkö on Caja aina otettu niistä harvoista kerroista kun Rotta nuuskii tai huomioi sitä... ei tiedä pentu miten päin pitäisi sen jälkeen olla kun on ollut "jumalalle" olemassa :D
Hauskaa on ollut tutustua itsekin uuteen rotuun ja persoonaan. Aika erilainen on espanjalainen näihin totuttuihin paimenrotuihin verrattuna. Suurin ero taitaa ainakin Cajan kohdalla olla sen coolius eli ei turhia intoile tai hössötä. Koira, joka on täyttä asiaa tai ei sitten ollenkaan, mutta se sopii mulle. Ehkä mä jotain sellaista vähän hainkin ja mä aikoinaan ihastuinkin sen Fridan vähän ylimieliseen olemukseen. Arjen, ehkä vähän itsenikin yllättävänä ominaisuutena on voimakas ympäristö terävyys. Eli kaikki ympäristö pitää huomioida ja lisäksi aika paljon kommentoida asioista äänen kanssa, joten meillä pöhistään aika paljon ja se on mulle henkkoht ehkä hieman kuluttava asia. Mä en sitten voi yhtään sietää turhan pöhisijöitä, joten kyllä on meillä treenattu luopumista asioista enemmän kuin paljon!! Tässä asiassa ehkä pääsee helpommalla normi bcn tai kelpien kanssa kun se vartioimisvietti puuttuu latauksesta. Samalla agilityhalleissa, jossa on paljon muita koiria on kovin vaikeaa pienen perron olla kommentoimatta, mutta me ollaan tätä ihan varta vasten käyty harjoittelemassa ja vietetty aikaa muutamassa kisassa ihan vain hengaillen. Noah on ollut alkuun mukana näyttämässä täydellisyyden mallia ja sitten ollaan oltu ihan kaksistaankin. Jonkin verran ollaan tässä menty eteenpäin. Tukitoimena tälle koirareaktiivisuudelle ollaan käyty paljon pentutreffeillä, jotta Caja saisi itsevarmuutta muiden koirien keskuudessa. Tämä varmaan vähän on auttanutkin kun on ollut niin paljon kivoja leikkikavereita. Haluan kuitenkin opettaa Cajalle kisoihin ja tapahtumiin rentouden olla, ettei tulevaisuudessa kulu energiaa mihinkään turhaan. Tämänkin takia olen ehkä pitänyt ns."lajitreeniä" tauolla sen aikaa, että saisin Cajan yleisesti luottavaisemmalle mielelle hallissa ja sitä kautta onnistuneempia treenejä. Agilityn parissa ollaan jopa sen verran opeteltu, että Caja on kipittänyt matalaa puomia kerran, muutaman kerran kontaktitreineriä, kierretään siivekettä ja mennään putkeen. Siinäpä se. Niin ja tietysti ollaan opeteltu asennetta kentälle. Nyt on kuitenkin ollut sen verran taukoa hallitreeneistä... varmaan kolme viikkoa, että pitäisi mennä ihan vaan ympäristöharjoituksen vuoksi tekemään siivekkeen kiertoja ja putkea.
Syksy alkaa olla jo pitkällä ja kelit on olleet ihan mahtavan aurinkoisia! En sitten tiedä milloin viimeksi olisi ollut näin hienot syyskelit ja etenkin näin pitkään! Lenkkeily menee siis melkein terapiasta :)
Tästä tämä taas lähtee!!
keskiviikko 14. syyskuuta 2016
Sitä tätä ja vähän kaikenlaista
No johan taas on aikaa hurahtanut! Tämä väliaikainen blogi hiljaisuus alkoi aikoinaan n.4vko sitten siitä kun meidän kotikone hajosi ja kännykällä on hankalaa päivittää. Uuden tietokoneen ostaminen taas venynyt kun autokin hajosi ja sitten vielä koirakin hajosi... mutta ehkä jossain vaiheessa. Päivitetään toistaiseksi kännykällä.
Kaikenlaista on ehtinyt tässä välissä sattua. Päällimmäisenä kuitenkin mielessä Noahin "pieni" ripuliepisodi viime viikolla. Noah alkoi viime viikon maanantaina ripuloida, tiistaina ihan vettä, mutta aamulla vielä söi ja joi. Illalla sitten alkoi olla kovin vaisu ja jo silloin mietin, että pitäisikö mennä näyttämään. En sitten mennyt ja aamuyöllä herään siihen kun Rotta survoo itseään lähes väkisin koirahuoneessa portista ulos. Huoneesta sitten löytyy Noah ja lattia täynnä oksennusta. Noaj oli myös hurjan vaisu ja oksensi välittömästi juomansa veden ulos. Siltä seisomalta pikakelauksella koirien aamutoimet, lapset hoitoon ja Noah eläinlääkäriin aamupäivystykseen PetVettiin. Noah oli vastaanotolla toooosi väsynyt, vaisu ja kuivunut. Noah jäi siis keskiviikkona sisälle tippaan ja lisäselvityksiin. Tämän päivän jälkeen löytyi tosi korkea tulehdusarvo CRP yli 210, mutta vatsalaukussa ei näkynyt mitään ihmeellistä edes varjoaineella kuvattuna. Noah siis pääsi yöksi kotiin ajatuksella haimatulehdus tai suolitukos. Torstai aamulla takaisin jatkoselvittelyihin.
Torstaina Noah voi vähän paremmin, mutta edelleen oksensi kaiken juomansa, eikä suostunut syömään. Verikokeessa CRP oli tullut antibiooteilla hyvin alas ollen 110, mutta vatsankuvassa paljastui suolitukos. Kaikki keskiviikkona juotettu varjoaine oli edelleen kaikki mahalaukussa. Noah sitten hätäleikattiin samana päivänä ja löydöksenä suolentuppeuma, joka onneksi löytyi ajoissa. Ei suolen kuoliota tai perforaatiota, joten luojan kiitos pelkkä suolensolmun avaaminen riitti!! Noah pääsi sitten kotiin leikkauksen jälkeen, mutta tämä painajainen ei päättynyt tähän, vaikka niin luulin.
Perjantaina aamuyöllä herään taas Rotan levottomuuteen olohuoneessa ja jälleen löysin Noahin oksennuksen keskeltä koirahuoneessa. Ajattelin päästää sen pissalle ennen päivystystarpeen arviointia. Sinne se tepsutteli pimeään metsään klo05.30. Vähän huutelin sille, ettei niin kauas kun oli minusta ehkä 8m päässä ja näin sen vielä. Huutoihin Noah ei kuitenkaan reagoinut ollenkaan ja jotenkin arvasin, että nyt ei ole kaikki hyvin. Äkkiä sisälle housut ja kengät jalkaan, taskulamppu mukaan ja perään. Sen jälkeen en Noahia enää nähnyt. Sinne se hävisi. Musta koira pimeään metsään. Siitä se 7h painajainen alkoi ja Noahia haettiin lähimaastosta tauotta kokonaiset 7 tuntia ennen kuin löytyi n1km päästä meidän kotoa peltojen takaa peltotieltä, jossa lenkkeillään. Siltä seisomalta Noah vietiin eläinlääkäriin tarkistukseen, mutta onneksi tämä reissu ei aiheuttanut muuta kuin kuivumaa, joka korjaantui tipalla. Lauantaina aamulla Noah oli jo oma itsensä, erittäin laiha, mutta muuten ok! Näiden päivien aikana Noahilta lähti 1,8kg ja siihen ei todellakaan olisi ollut varaa, joten kaikki se lähti lihaksista. Nyt on sitten edessä muutama viikko kuntoutusta ennen kuin päästään taas radalle. Tärkeintä kuitenkin on, että Noah on hengissä!! Vähän liian monta läheltä piti- tilannetta mahtui kolmeen päivään :(
Tästä kaikesta alkaa nyt olla viikko aikaa ja Noahin toipuminen on käynnistynyt hyvin! Nyt on tullut painoa jo 0,5kg takaisin. Tosin edelleen jokainen röyhy tai vatsantoimitus saa sykkeen nousemaan. Noah toipuu tästä varmaan nopeasti, mutta mun henkisten traumojen paraneminen kestää vähän kauemmin.
Takaisin agilityyn:
Tätä episodia ennen olin paljon tehnyt ajatustyötä Noahin ja mun agilitysta ja joutunut sellaisen asian myöntämään, että vaikka päällipuolin Noahin tekeminen näyttää hyvältä, niin jotenkin sen toimintakyky saattaa pettää erikoisissa tilanteissa kisoissa... ja vielä aina eri paikoissa, ohjauksessa, kepeillä, outoja kieltoja... eli Noahista ei välttämättä ole arvokisakoiraksi, juurikin sen arvaamattomuuden vuoksi. En tiedä voiko siihen ikinä luottaa radalla 100 varmasti kun koskaan ei tiedä mikä saa sen jäätämään kesken radan. Tämän tosiasian olen kuitenkin nyt hyväksynyt ja jälleen kerran pyrin tekemään tästäkin koirasta niin hyvän kuin Noahin toimintakyky antaa myöden!! Lopetetaan siis lässytys ja keskitytään oleelliseen! Kaikkein tärkeintä tässä kuitenkin on se, että Noah on hengissä ja saadaan edelleen jatkaa sitä mitä me molemmat rakastetaan eniten!! Kyllä taas elämä muistutti mikä täällä maan päällä on tärkeintä <3
Kaikenlaista on ehtinyt tässä välissä sattua. Päällimmäisenä kuitenkin mielessä Noahin "pieni" ripuliepisodi viime viikolla. Noah alkoi viime viikon maanantaina ripuloida, tiistaina ihan vettä, mutta aamulla vielä söi ja joi. Illalla sitten alkoi olla kovin vaisu ja jo silloin mietin, että pitäisikö mennä näyttämään. En sitten mennyt ja aamuyöllä herään siihen kun Rotta survoo itseään lähes väkisin koirahuoneessa portista ulos. Huoneesta sitten löytyy Noah ja lattia täynnä oksennusta. Noaj oli myös hurjan vaisu ja oksensi välittömästi juomansa veden ulos. Siltä seisomalta pikakelauksella koirien aamutoimet, lapset hoitoon ja Noah eläinlääkäriin aamupäivystykseen PetVettiin. Noah oli vastaanotolla toooosi väsynyt, vaisu ja kuivunut. Noah jäi siis keskiviikkona sisälle tippaan ja lisäselvityksiin. Tämän päivän jälkeen löytyi tosi korkea tulehdusarvo CRP yli 210, mutta vatsalaukussa ei näkynyt mitään ihmeellistä edes varjoaineella kuvattuna. Noah siis pääsi yöksi kotiin ajatuksella haimatulehdus tai suolitukos. Torstai aamulla takaisin jatkoselvittelyihin.
Torstaina Noah voi vähän paremmin, mutta edelleen oksensi kaiken juomansa, eikä suostunut syömään. Verikokeessa CRP oli tullut antibiooteilla hyvin alas ollen 110, mutta vatsankuvassa paljastui suolitukos. Kaikki keskiviikkona juotettu varjoaine oli edelleen kaikki mahalaukussa. Noah sitten hätäleikattiin samana päivänä ja löydöksenä suolentuppeuma, joka onneksi löytyi ajoissa. Ei suolen kuoliota tai perforaatiota, joten luojan kiitos pelkkä suolensolmun avaaminen riitti!! Noah pääsi sitten kotiin leikkauksen jälkeen, mutta tämä painajainen ei päättynyt tähän, vaikka niin luulin.
Perjantaina aamuyöllä herään taas Rotan levottomuuteen olohuoneessa ja jälleen löysin Noahin oksennuksen keskeltä koirahuoneessa. Ajattelin päästää sen pissalle ennen päivystystarpeen arviointia. Sinne se tepsutteli pimeään metsään klo05.30. Vähän huutelin sille, ettei niin kauas kun oli minusta ehkä 8m päässä ja näin sen vielä. Huutoihin Noah ei kuitenkaan reagoinut ollenkaan ja jotenkin arvasin, että nyt ei ole kaikki hyvin. Äkkiä sisälle housut ja kengät jalkaan, taskulamppu mukaan ja perään. Sen jälkeen en Noahia enää nähnyt. Sinne se hävisi. Musta koira pimeään metsään. Siitä se 7h painajainen alkoi ja Noahia haettiin lähimaastosta tauotta kokonaiset 7 tuntia ennen kuin löytyi n1km päästä meidän kotoa peltojen takaa peltotieltä, jossa lenkkeillään. Siltä seisomalta Noah vietiin eläinlääkäriin tarkistukseen, mutta onneksi tämä reissu ei aiheuttanut muuta kuin kuivumaa, joka korjaantui tipalla. Lauantaina aamulla Noah oli jo oma itsensä, erittäin laiha, mutta muuten ok! Näiden päivien aikana Noahilta lähti 1,8kg ja siihen ei todellakaan olisi ollut varaa, joten kaikki se lähti lihaksista. Nyt on sitten edessä muutama viikko kuntoutusta ennen kuin päästään taas radalle. Tärkeintä kuitenkin on, että Noah on hengissä!! Vähän liian monta läheltä piti- tilannetta mahtui kolmeen päivään :(
Tästä kaikesta alkaa nyt olla viikko aikaa ja Noahin toipuminen on käynnistynyt hyvin! Nyt on tullut painoa jo 0,5kg takaisin. Tosin edelleen jokainen röyhy tai vatsantoimitus saa sykkeen nousemaan. Noah toipuu tästä varmaan nopeasti, mutta mun henkisten traumojen paraneminen kestää vähän kauemmin.
Takaisin agilityyn:
Tätä episodia ennen olin paljon tehnyt ajatustyötä Noahin ja mun agilitysta ja joutunut sellaisen asian myöntämään, että vaikka päällipuolin Noahin tekeminen näyttää hyvältä, niin jotenkin sen toimintakyky saattaa pettää erikoisissa tilanteissa kisoissa... ja vielä aina eri paikoissa, ohjauksessa, kepeillä, outoja kieltoja... eli Noahista ei välttämättä ole arvokisakoiraksi, juurikin sen arvaamattomuuden vuoksi. En tiedä voiko siihen ikinä luottaa radalla 100 varmasti kun koskaan ei tiedä mikä saa sen jäätämään kesken radan. Tämän tosiasian olen kuitenkin nyt hyväksynyt ja jälleen kerran pyrin tekemään tästäkin koirasta niin hyvän kuin Noahin toimintakyky antaa myöden!! Lopetetaan siis lässytys ja keskitytään oleelliseen! Kaikkein tärkeintä tässä kuitenkin on se, että Noah on hengissä ja saadaan edelleen jatkaa sitä mitä me molemmat rakastetaan eniten!! Kyllä taas elämä muistutti mikä täällä maan päällä on tärkeintä <3
maanantai 8. elokuuta 2016
Lempäälä 7.8.
Menomatkalla osuttiin valitettavasti rajulle kolaripaikalle ensimmäisten joukossa. Eihän se tietenkään auta muuta kuin mennä auttamaan. Paha kolari, jossa osallisena myös kaksi pientä lasta... inhottavia tilanteita. Lisäksi vielä onnettomuuden oli aiheuttanut rattijuoppo, joten enpä keksi tästä mitään fiksua kirjoitettavaa, joten antaa olla... Olinpahan vaan superonnellinen kun päästiin kisapaikalle ehjänä tytön kanssa! Koskaan ei tiedä mitä voi tapahtua.
Viime viikolla käytiin kahdesti Noahin kanssa hallilla. Keskiviikkona käytiin pyörähtämässä EO-finaaliradan 12 ensimmäistä estettä kun seurakaverit olivat sen ystävällisesti kasanneet kentälle. Noah suoriutui tästä todella hyvin! Keppien sisäänmeno ja suoritus ihan mielettömän hieno! Lauantaina aamulla kävin vielä puomia ja juoksu-Ata treenaamassa lapset mukana, joten tämä oli aika hätäinen treeni kisoja varten. Hyvää tasaista suoritusta tulee nyt Noahilta ja meno tuntuu muutenkin todella hyvältä ja helpolta!
PENTUNURKKAUS:
Lisätään tänne tällainen pentunurkkaus Cajan päivityksille, vaikka paljoa ei vielä mitään ihmeellistä touhutakaan. Ollaan nyt näiden kahden ensimmäisen viikon aikana opeteltu ihan perusjuttuja, luoksetuloa, istumista, odottamista, leikkimistä jne. Lenkeillä vahvistan oma-aloitteista kontaktia. Tällaiseen hälinään kun ottaa pennun on hieman haasteellisempaa tuoda sitä omaa ihmistä esille, varsinkin kun lapsetkin tykkäävät Cajan kanssa paljon touhuta ja leikkiä. Siksipä olen siirtänyt päiväruoan kupista omaan taskuun, joten Caja saa päiväruokansa aina minulta. Samalla tulee varmistettua, että päivittäin touhutaan jotain kehittävääkin pennun kanssa.
Caja on oikein pätevän oloinen pakkaus! Ei turhia ujostele, suhtautuu kaikkeen terveellä varovaisuudella, mutta aina tarkistaen asiat. Tsekattuaan asiat homma on kuitattu ja Caja pystyy olemaan todella rento missä tahansa. Leikkiminenkin onnistuu kaikkialla ja kenen kanssa vaan. Toisia koiria kohtaan tuntuu olevan vähän välinpitämätön, eikä tunnu olevan mitään hillitöntä mielistelyn tarvetta vieraille ihmisillekään, joka on minun mielestäni ihan hyvä juttu.
Alusta tai pinta ongelmia ei ole. Kiipeilee missä vaan, korkealla, matalalla, liukkaalla, pitävällä.. ihan missä vaan. Kerrostalon portaikko oli ihan peruskamaa ja tällä viikolla mennään käymään purjeveneessä ja laitureilla. Caja on myös käynyt jo monta kertaa uimassa! Ihana pieni rohkea <3 Vähän kyllä ongelmana uimisen jälkeinen vilu, joten uiminen jää aina muutamaan toistoon. Parturoinkn Cajan jo, jotta olisi helpompi uida. Märkä turkki kun tuntui uidessa painavan takapäätä. Ilman karvaa oli huomattavasti helpompi pitää hyvää uima-asentoa. Nyt hän siis näyttää tältä:
Cajan kanssa on ollut helppo leikkiä miten vaan ja millä vaan. Luontaisesti tuo leluja takaisin liekittäväksi ja tykkää leikkiä ihmisen kanssa, joten eihän tässä tarvitse tehdä mitään ihmeellistä itse, kunhan vahvistaa jo ilmenevää toimintaa :) Ruoan kanssa toimii todella rauhallisesti, vaikka ahne pentu onkin, joten sillä on hyvä joskus aloittaa uusien asioiden opettaminen ja tarvittaessa tuoda lisää potkua toimintaan lelulla! Tässä muutama video pikkutyypistä ja sen touhuista:
maanantai 1. elokuuta 2016
Pentu tuli taloon!
Saanen esitellä meidän tiimin uuden jäsenen!
Espanjanvesikoira Caraydan Tromba eli CAJA <3
Espanjanvesikoira Caraydan Tromba eli CAJA <3
Caja muutti meille viime viikon tiistaina ja viimeinen viikko onkin ollut hulinaa täynnä lasten ja pennun kanssa! Miksi espanjanvesikoira? Joskus aikoinaan kauan kauan sitten ohjasin yhtä vesikoiraa, Fridaa. Niitä ei silloin paljoa edes agilityssa ollut, mutta sen kanssa oli jotenkin niin hienoa mennä ja tykkäsin muutenkin koiran olemuksesta. Siitä asti olen säilyttänyt pientä perro-ihastusta koko ajan tietäen, että vielä joskus sellainen mulle tulee! Nyt tuntui olevan sellainen perron mentävä aukko laumassa ja tutustuttuani Kaisin tuleviin pentueisiin ja tavattuani Iitan, se oli siinä sitten <3
Halusin ja toivosin vähän Noahin vastakohtaa eli aavistuksen rauhallisempaa ja maltillisempaa koiraa, joka seisoisi omilla jaloillaan. Caja on ainakin tähän mennessä täyttänyt nämä vaatimukset täysin! Se on perusolemukseltaa todella rauhallinen ja mietiskelevä tyyppi. Miettii ensin ja reagoi sitten. Siitä huolimatta sillä on loistava asenne leluihin ja leikkimiseen ihmisen kanssa. Lisäksi palkkana toimii myös ruoka, joten tähän mennessä tuntuu olevan juurikin sitä mitä haettiin. Aika näyttää pysyykö näin :)
Ihan mahtia ollut touhuta taas ihan perusjuttuja ja nähdä miten nopeasti pentu oppii kaikenlaista! Lisäski olen ihan älyttömän innoissani uuden rodun tuomista haasteista ja agilityssa on hauska päästä tekemään pitkästä aikaa myös MEDI-agilitya!! Eli täältä voi nyt sitten lukea myös pentujuttuja Noahin treenien lisäksi :)
Treeniä ja kisoja
Keskiviikkona kävin treenaamassa hallilla keppejä tuon agipitsi katastrofin jälkeen. Tehtiin sama kuvio kuin kisoissa, eikä yllätys, yllätys mitään ongelmaa... näin aina. Kylkiäiseksi otettiin muutama toisto Alla ja pari puomia. Ihan TOSI hyviä toistoja!! Alta Noah tuli kertaalleen vähän hassusti alas, enkä oikein nähnyt mitä tapahtui, mutta sieltä se kampesi itseään ylös kyljeltään... :( Ihan ok on ollut ja muutama päivä käytiin ravilenkeillä ja uimassa. Jospa selvittiin säikähdyksellä?
Lauantaina käytiin jälleen kentällä tekemässä muutama toisto kontakteilla sunnuntain kisoja varten. Ei mitään ihmeellistä tosi hyviä suorituksia taas ja oli oikein hyvä fiilis startata sunnuntaina kisoissa Helsingissä <3
Kisareissuun lähdin yksin molempien lasten kanssa ja nämä reissut on kyllä sellaista touhua, että kun paikalle pääsee, niin toivoo jo päivän olevan ohi :D Tästä huolimatta sain varsinkin ekalle startille hyvän fiiliksen ja tehtiin kyllä ihan mielettömän hyvä rata tai siltä se ainakin tuntui! Valitettavasti lasten kanssa ei kädet riittäneet kuvauksen järjestämiseen, niin saan muistella tuolta radalta vain sitä fiilistä ja flowta, sekä tietysti sen tuomaa nollavoittoa ;) Toisella radalla Noah ei tullut liukuvaan pakkovalssiin ja hyppäsi yhden hypyn väärään suuntaan, mutta tällä radalla myös hyvää tekemisen meininkiä ja kunnolla pysäytetty puomi!! Vähänkö olen tästä ylpeä! Pysähtyi myös ekalla radalla :)
Nyt on mulla niin hyvä kisafiilis päällä , että päätin puskea nyt kisoja kalenteriin vielä kun viikonlopuissa on vapaata! Ensi sunnuntaina mennään Lempäälään kisoihin ja varmaan vielä Lohjalle ja Kirkkonummelle tässä kuussa. Rautaa täytyy takoa kun se on kuumaa :D
Lauantaina käytiin jälleen kentällä tekemässä muutama toisto kontakteilla sunnuntain kisoja varten. Ei mitään ihmeellistä tosi hyviä suorituksia taas ja oli oikein hyvä fiilis startata sunnuntaina kisoissa Helsingissä <3
Kisareissuun lähdin yksin molempien lasten kanssa ja nämä reissut on kyllä sellaista touhua, että kun paikalle pääsee, niin toivoo jo päivän olevan ohi :D Tästä huolimatta sain varsinkin ekalle startille hyvän fiiliksen ja tehtiin kyllä ihan mielettömän hyvä rata tai siltä se ainakin tuntui! Valitettavasti lasten kanssa ei kädet riittäneet kuvauksen järjestämiseen, niin saan muistella tuolta radalta vain sitä fiilistä ja flowta, sekä tietysti sen tuomaa nollavoittoa ;) Toisella radalla Noah ei tullut liukuvaan pakkovalssiin ja hyppäsi yhden hypyn väärään suuntaan, mutta tällä radalla myös hyvää tekemisen meininkiä ja kunnolla pysäytetty puomi!! Vähänkö olen tästä ylpeä! Pysähtyi myös ekalla radalla :)
Nyt on mulla niin hyvä kisafiilis päällä , että päätin puskea nyt kisoja kalenteriin vielä kun viikonlopuissa on vapaata! Ensi sunnuntaina mennään Lempäälään kisoihin ja varmaan vielä Lohjalle ja Kirkkonummelle tässä kuussa. Rautaa täytyy takoa kun se on kuumaa :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)