Nyt kun ollaan vahan lajin parissa uudella innolla ja motivaatiolla on ollut aika katsoa peiliin ja myöntää itselleen niitä koulutuksellisia, tiedostettuja ja tiedostomattomia, laiminlyöntejä mitä näiden sumuvuosien aikana on tullut tehtyä.
Noah on tuhannen ja yhden virheen koira. Se keksii AINA jotain uutta hajotettavaa kisatilanteisiin. Se mikä toimii treeneissä ei toimikaan enää kisoissa. Olen korjannut kolmesti keinukammon kisatilanteista, ollaan korjattu keppijumi korvien välistä ja ollaan harjoiteltu rentoutumista kisapaikalla. Nyt viimeisimpänä on hajonnut meidän juoksu-A kisoissa, eikä suinkaan treeneissä. Kahteen vuoteen en ole Noahia enää pysäyttänyt Alle ja osumat oli hyviä 1,5v kunnes juuri viime kesän alla loukkasi ranteensa ja keksi alkaa hyppiä Alta. Tätä olen nyt pähkäillyt ja lopputuleman on jokseenkin tällainen: Kesän epäonnistumisten jälkeen olen alkanut kisoissa "puskea" vauhtia Alle, jonka seurauksena Noahin viretaso nousee yli, eikä se pysty tekemään sille opetettua asiaa. Tämä tuli hyvin esille viime kisoissa, kolmella radalla kaksi virhettä Alta. Virheellisten suoritusten alla oli molemmilla radoilla koiran liukastuminen Ata edeltävällä esteellä, joka nosti koiralla käyrän överiksi ja se kostautui vääränlaisella mielentilalla Alla. Melakarin Tarjan tarkat silmät avasivat myös omani siitä, että An alastulon ongelma ei suinkaan ole siellä alastulolla vaan, siinä viretilassa missä se lähtee Ata suorittamaan. ELI nyt tulevan viikonlopun aikana kun meillä on nämä EO-karsinnat Vantaalla keskityn pienellä rytmityksellä laskemaan Noahin kiireen Alla tasolle, jolla se pystyy keskittymään... ( Helppoa ku heinänteko, hoitaa samalla koiran psyykettä kisavireeseen ja yrittää suoriutua sitten vielä omastakin :D :D :D ) . Tukitoimena tälle yritykselle olen alkanut häivyttää meidän bumpperia Alta ja tehnyt toistoja matalassa vireessä ja hitaalla vauhdilla, jolloin Noah oikeasti joutuu miettimään tassujen asettelua. Samaan syssyyn ollaan korjaamassa meidän puomin pysäytystä. Suullisella käskyllä haetaan paikkaa kontaktilta ilman minkäänlaista vartaloapua. Nämä "ajatusharjoitukset" ovat olleet Noahille tosi rankkoja ja huomaa miten koira väsyy ihan hetkessä. On se kamalaa kun kelpie joutuu ihan miettimään asioita...
Toinen ikuinen murhe on meidän lähdöt. Se on ollut aina ja ikuisesti HUONO. Tähän päivään mennessä en vain yksinkertaisesti ole sille jaksanut tehdä yhtään mitään koska kuitenkin lähdössä tarpeeksi pysyy, MUTTA nyt on mitta täysi ja kevään projektiksi olen päättänyt saada meidän lähdöt kuntoon ennen arvokisoja. PISTE. Se miten tämän 6 vuoden juurtuneen tavan aion muuttaa on vielä vähän hämärän peitossa. Nyt meidän on kuitenkin tarpeellista kisata tänä talvena koska tarvitsen tuloksia vielä arvokisoihin ja haluan löytää kisarutiinia ennen kuin alan työstää paikallaanoloa.
CAJAN pentunurkka:
Cajakin pääsi tällä viikolla vähän tekemään treeniä. Olen nyt viime aikoina tehnyt paljon matalan vireen temppuilua yhdellä esteellä ja pitänyt Cajaa "paketissa". Tämän viikon treenin aiheena meillä oli erilaiset liikehäiriöt putkille, takaaleikkaus, vastakäännös ja liike vastakkaiseen suuntaan. Samalla hyppy hauskaa vaihdellen takaakierroista tiukkaankäännökseen tai suoraan posotukseen. Ja olihan meillä hauskaa. Tietoisesti annoin Cajan vähän rallatella lelulla itsekseen, koska se tykkää siitä, eikä tämän nyt tarvitse pennun kanssa niin sotilaallista olla kun on kerran koiran kanssa yhteyden löytänyt. Vähän siis pennun vireenhuoltoa. Caja otti kyllä tästä treenistä kaiken ilon irti!! Hauska pieni kikkarapää <3 :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti